kun lapsi vaan puhuupuhuupuhuupuhuu ja puhuu!!!! (5v)

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja pälisijän äiti
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
P

pälisijän äiti

Vieras
se pulina alkaa heti aamulla kun silmänsä avaa ja loppuu vasta kun illalla kun uni tulee.
tälläkin hetkellä istuu toista tuntia aamupalapöydässä ja puhuu itsekseen!! tasainen pulina käy koko ajan.
normaalisti meillä syödään aamupala yhdessä, mutta taas tänään toi syöminen on niin tuskaa kun päläpäläpälä eikä mitään ehdi mennä suuhun. sanoin, et sul on nyt 10min aikaa syödä se leipä ja sit nouset pöydästä. varmaan yks haukkasu menny kun muun ajan on puhunu itekseen. mulla vaan meni jotenkin hermo ja oli pakko tulla hetkeks pois..
koira oli yöllä ripuloinu lattialle ja kahvinkeitin hajos, että ei mikään paras aamu muutenkaan...

onko teillä muilla lapsia jotka puhuu niin et muu elämä menee ihan ohi? mun useimmin käyttämä sana lapselle on KES-KI-TY-!!! kun ei meinaa saada esim.vaatteitakaan päälleen kun puhuupuhuu vaan.

oikeesti apuaaaaaaaaaaaaaaaaaaaa..............
 
meillä kans tosi paljon pälättävä 6vuotias, keskittyy kyllä asioihin, mutta puhtta tulee taukoamatta, saa siis hoidettua pukemiset syömiset yms. mutta puhuu jatkuvalla syötöllä samalla touhutessaa, joskus vähän rasittavaa, mutta eipä ole ainakaan tuppisuu, ehkäpä vielä tullut äitiinsäkkin :D
 
Meillä on sekä esikoinen että kuopus kovia puhumaan. Välillä tuntuu että multa korvat tippuu päästä. Ja ikää neideillä nyt 11v ja 4v ja sama meno jatkuu...
 
meillä kohta 6 v täyttävä poika..
puhuupuhuupuhuu ja puhuu..
juttua riittä..jopa vessasta jos kakalla istuu niin kuuluu se pulina.
joudun siis usein muistuttamaan poikaa et koitahhan keskittyä. saattaa se olla sen 3 sekunttia sillon hijaa ja sitten se taaas puhuu ja puhuu ja puhuu..

itseasiassa se on tosi söpöä vaikka aika ärsyttävääkin
 
Meillä oli esikoinen kova puhumaan. Minä aina välillä sanoin että nyt äiti ei kuuntele. Ja laitoin lapsen välillä kuuntelemaan. Se kai se on olennaista; kykeneekö lapsi ollenkaan kuuntelemaan. Tulee jopa mieleen että joskus voisi olla kyse siitäkin että lapsi hallitsee ympäristöään puhumalla. Peittää ymmärtämisvaikeutta? Dominoi?

Lapsi osittain myös ajattelee ääneen. Kaikki jutut ei todellakaan ole tarkoitettukaan kuunneltaviksi. Mietin aikanaan sitä, miten tehdä ero aitoon kontaktiin ja tähän "sisäiseen puheeseen", ts. ääneen ajatteluun. Kyllä se ero on lapsella sittemmin löytynyt.
 
Siitä tullee samanlainen ko mie, vielä aikusenaki puhun ihan liikaa. :ashamed: Minun kohta 11kk tyttö kans paapattaa koko ajan vaikkei ossaa ees puhua. Aamusta iltaan käy lätinä ja mie selitän samalla tahilla, voi mies parkaa. Se ko puhhuu vain sillon jos on asiaa.
 
Meillä samanlainen 6-vuotias... Välillä tunnen itseni aivan hirviöksi, kun joudun todella tylysti käskyttämään jos jotain pitäisi saada aikaan. Mutta muuten tuo istuu sukka kädessä vaikka kaksi tuntia, ja puhuu....
 
Meillä 5-vuotias on myös papupata. Siis aivan joka paikassa pölisee ja paljon. Päiväkodissakin on se puheliain lapsi. Joskus kyllä keskittyy johonkin, mutta jos leikkii esim. autoilla niin pulina on kova. Joskus on aivan pakko laittaa dvd päälle niin keskittyy siihen ja riehuminen ja pulina lakkaa hetkeksi.
 
Mua alkoi jotenkin kauheasti hymyilyttämään tämä ketju - ihania lapsia :) Vaikka varmasti onkin rasittavaa tuollaisten papupatojen kanssa elely aina välillä.

Meidän vanhempi lapsia taas harrastaa sitä, että keksii omia laulujaan (eli selostaa omia tekemisiiän) ja kailottaa niitä kovaan ääneen tehdessää asioita :D
 
Meillä pälpättävä 6-vuotias ja kun puhuisikin vain itsekseen, mutta koko ajan "äiti, miten kirjoitetaan antti", "äiti, millä kirjaimella alkaa puhveli", "äiti, tietäätkö tietokoneet kaiken", ja sitten kun vastaan niin uusi kysymys "miksi?". Olen todella rasittunut jo joskus ärähdän, että ole nyt hetki hiljaa.... Ei vaan jaksais aamusta iltaan... Huoh....
 
tälläselle hiljaselle ja vähäpuheiselle ihmiselle kuin minä, tuollainen lapsi ois varmaan oikeesti hermoille käyvä. mä en osaa es kuvitella et jaksaisin olla sellasen ihmisen seurassa koko päivää ilman että karjuisin jo et turpa kii saa*ana :( ja tiedän että monet inhoaa tälläsiä hiljaisia tuppisuita kuin minä.
 
Minä saan jo lepuuttaa korviani useita tunteja päivässä. Melkein 14 vuotta siinä menikin. Aina on jollain muksulla asiaa ja kyseltävää, nyt nuorinkin on jo koulussa ja saan hengähtää hetken.:D
 
[QUOTE="vieras";22359536 begin_of_the_skype_highlighting**************22359536******end_of_the_skype_highlighting]mitkä kutsut on parhaita ja mitkä taas "kierrät kaukaa" ?
mä tykkään Party Lite kutsuista (hulluna tuoksuviin tuikkiviin ;) ) mutta just tupperit jätän väliin[/QUOTE]

öh, eksyköhän tää tänne muuten vaan vai puhutaanks sielläki erityisen paljon?
 
Meillä tuo esikoispoika (7-v.) on kyllä kanssa melkoinen papupata. Sillä alkaa se kälättäminen heti kun silmät aukeaa ja unissaankin saattaa vielä jotain höpötellä.

Minusta on välillä hankalaa keskittyä autolla ajamiseen, kun takapenkiltä kuuluu ihan jatkuvalla syötöllä kommenttia. :O
 
Mua ei häiritse ollenkaan jos lapset puhua pälpättävät, kunhan sitten vuorostaan osaavat hetken kuunnellakin ja antaa toisille suunvuoron. Sen sijaan en siedä sitä, että lapset puhuvat jatkuvasti aikuisten puheen päälle, esim. kahvipöydässä. Eli kun aikuiset yrittävät keskustella, jatkuvasti pälätetään päälle ja keskeytetään. Se ei ainakaan meillä ole sallittua.

Anopillani on vissiin jäänyt tuo pälätysvaihe päälle ja lapsuudessa. Hän ei ole koskaan kuulemma oppinut antamaan toisille suunvuoroa ja kuuntelemaan, mitä muut sanovat. Todella rasittava ihminen tuon ominaisuutensa vuoksi.
 
[QUOTE="joo";22359467]Meillä pälpättävä 6-vuotias ja kun puhuisikin vain itsekseen, mutta koko ajan "äiti, miten kirjoitetaan antti", "äiti, millä kirjaimella alkaa puhveli", "äiti, tietäätkö tietokoneet kaiken", ja sitten kun vastaan niin uusi kysymys "miksi?". Olen todella rasittunut jo joskus ärähdän, että ole nyt hetki hiljaa.... Ei vaan jaksais aamusta iltaan... Huoh....[/QUOTE]

Meillä sama 4 v tytön kanssa. Yllättävän hyvin mulla riittää pinna vastailla ns. normaaleihin kysymyksiin ja siitä seuraaviin, mutta se ärsyttää todella kun juttu menee välillä ihan kahjoksi. "Äiti, miksi tontut lentää?" "jaa ei kai ne lennä" "no mutta miksi niillä sitten on paistinpannu?" Tuntuu että tällöin ei keskity juttuun ollenkaan ja ajatus harhailee pahemman kerran, mutta jotain pitää kuitenkin koko ajan suoltaa. Ja jos ei kysele niin laulaa tai vislaa tai ääntelee muuten vaan. Välillä on pakko sanoa että olisitko hetken hiljaa. Ja nukkumaanmeno on pahinta kun hyvää yötä- lause jatkuu n. 1/2 tuntia millon milläkin höpötyksellä :)
 

Yhteistyössä