Mun koulun aloittava poika on ollut kiinnostunut peleistä ainakin 3v lähtien. Meillä on kausia,että pelaa paljon (liikaa) ja kausia jolloin ei juuri ollenkaan. Itse asiassa koko kesä mennyt ilman pelihuumaa kunnes sai viikonloppuna uuden pelin ja sitä nyt pelasi eilen aika kauan. On meilläkin tuota,että peleistä puhutaan paljon ja joskus koko ajan pelihimon ollessa pahasti päällä

Pahin pelivaihe meillä oli 4v iässä ja kun poika sai lahjaksi uuden pelin...heräsin yöllä siihen kun poika pelasi tietsikalla |O Silloin aloimme rajoittamaan pelaamista!
Joskus meillä laitetaan rajoitukset,siis silloin kun pelaisi koko ajan,mutta useimmiten saa pelata jonkin verran...en sitten tiedä mikä on sopiva annostus ja mikä ei! Mutta mun mielestä poju käyttäytyy normaalisti ja uniin ei pelit vaikuta.
Neuvolassa olen asiasta puhunut ja eskarissakin opettajan kanssa kun sielläkin poika oli tietty opea valaissut pelien maailmasta

Opekin meinasi,että ei tarvitse pelaamista missään nimessä kieltää,koska se on pojalle luontaista ja se hallitsee tietsikkaa hyvin,missä sinänsä ei ole mitään pahaa. Mutta tietty jos pelaaminen ottaa ylivallan niin silloin asiaa pitää miettiä uudelleen. Mutta minusta meillä on vielä suht normaalia ollut tuo pelaaminen (välillä toki runsaampaa)
Meillä on pääasiassa rallipelejä ja muumi-pelejä. Olen muuten huomannut,että pojan pikkuveli 3v4kk ei ole ollenkaan kiinnostunut pelaamisesta

Ehkä vältymme peliaddiktioilta pikkuveikan kanssa
