ajattelen minä.
Meillä hyvin saman kaltainen tilanne, aloin seurustelemaan lapsen ollessa 2,5 vuotias, ( koskaan lapsen biol.isä ei ollut isänä lapselle ) aluksi lapsi sanoi vain nimellä puolisoani ja isäänsä isäksi. Pikku hiljaa kun puolisoni oli enemmän ja enemmän lapsen kanssa, alkoi lapsi kuin vahingossa kutsua häntä isiksi. Minusta se oli vain positiivista. Niihin aikoihin keskustelimme paljon siitä että xxx on sinun oikea isäsi, mutta saat pitää isäpuoltasikin ihan oikeana isänä. Lapsi ymmärsi hyvin asian ja koska siitä on hyvin avoimesti puhuttu, siinä ei ole mitään epäselvää.
Tänä päivänä 8-vuotias lapseni kutsuu avopuolisoani isiksi ja biol.isää nimellä. Tapaa harvoin biol.isäänsä. Nykyään myös puhutaan meidän lapsesta, ei eritellä kuka on kenenkin oikea isä. Kovin moni ei edes tiedä ettei avokkini ole biol.isä lapselleni. En edes osaa ajatella avokkiani muuta kuin isänä lapselleni ja näin on ollut jo vuosia.
Mutta asioista kannattaa jatkossa, vuosien varrella puhua tiiviisti ja tehdä todella lapselle selväksi että kuka on kuka oikeasti. Meillä jossain vaiheessa lapsi on näyttänyt mieltään niin että sanookin suutuksissaan avokilleni, ettet ole oikea isäni jne. Mutta siitä ei kannata pahastua, ne asiat vaan on niin että häneen on helppo purkaa tai syyttää jostain.