Kuin mun poikani. Aloitti kaikkiruokaisena, ei allergioita. Refluksia ilmeisesti oli, mutta siihen ei kukaan puuttunut huolimatta siitä että olin asiasta huolissani ja myös terkkarit näkivät tilanteen- poika suoranaisesti oksensi, ei pulautellut.
1,5 vuotiaana alkoi jättää yksittäin ruokia pois, koskaan eivät tulleet takaisin.
Ikää on nyt 5 vuotta.
Syö:
Makaronia (pelkästään, voita voi laittaa kastikkeeksi)
jogurtteja
riisifruttia
banaania
omenaa
porkkanaa (enää vain raakana, ei enää keitettynä)
kurkkua
omena-kaurapaistosta
leipää
maitoa
itse paistettuja vohveleita (joihin pystyn 'piilottamaan' porkkanaa, kesäkurpitsaa, perunaa tms)
mannapuuroa
pirtelöitä (maustamaton jog, maito ja marjat, hedelmät tms)
joskus harvoin :
Munakokkelia
keitetyn kananmunan valkuaista
salaatteja (yksittäin, ei sekoitettuja, ei kastikkeita)
Viljat pääosin täysjyvää, myös mannapuurossa, makaronit yms. Vohveleissa käytän osaksi vehnäjauhoja, osaksi kaurahiutaleita, en sokeria.
Hoidossa on eväissä- leipää, kurkkua tms. Koska ei syö. Alkuun ei syönyt eväitäänkään.
On saanut mm henkilökohtaisen avustajan psykologin ja psykiatrin suosittelemana, koska fyysistä vikaa tai vaivaa ei ole löytynyt (asioihin olisi pitänyt puuttua silloin kun huoleni alkoi, nyt ei välttämättä mikään närästysoire enää näy kun ruokavalio on näin rajoittunut- lapsi on siis korjannut asian mitä todennäköisemmin itse, lääkäreitten mukaan) niin tottahan lapsi siirrettiin psykologisiin tutkimuksiin. On käyty ravitsemusterapiat ja toimintaterapiat. Ei mainittavaa tulsota tai ratkaisua.
Lapsi kasvaa koko ajan, on hento mutta ei alipainoinen. Luonteeltaan ujo ja ehdoton. Vaatii aikaa sopeutuakseen. Kehitys muuten normaalia, sanasto ja motoriset taidot jopa ikäistään ylemmällä tasolla, on näppärä käsistään, sanavarasto ja kerronta on laajaa yms.
Veriarvot ovat erittäin hyvät, jopa D vitamiinitasot on tarkistettu.
Lapsi ei vain syö. Ja mä huudan ääneen, jos joku vielä uskaltaa tulla syyttelemään mua asiasta, että olen lepsu ja annan periksi.
Mä pidin tuota tenavaa liki viikon nälässä ja ajattelin että murran ja taivutan tahtooni, jätkähän syö! Ei syö.
Olen kaikkeni tehnyt, lastenlääkäri sanoi. Anna olla, lapsi on hyvinvoivan näköinen, taidoiltaan aikataulussa, kaikki näyttää hyvältä.
Suun motoriikkakin on tarkistettu (ja sekin olisi pitänyt tarkistaa jo vuosia sitten, ei enää näin isolta lapselta, mutta kun mua ei taaskaan kuunneltu, sanottiin vain aina että kyllä se siitä ohi menee.....)
Lapsen suutuntuma ja makuaisti ovat näiten vuosien aikana ehtineet tottua näihin mietoihin makuihin, jolloin kaikki uusi kestää vielä kauemman totutella kuin pikkulapsella, joka totuttelee kiinteisiin ruokiin ja uusiin makuihin.
Kuka muutenkaan kykenee määrittelemään normaalin? Miksi kaikkien pitäisikään käyttäytyä samalla tavalla? Siksikö, että suurin osa syö pottumuusia ja lihapullia?
en tiedä onko ap:n lapsen kohdalla sellaista mieltymystä,mutta aika useat lapset vaan tykkää ruuasta kuin ruuasta ketsupilla höystettynä.
