Kun lapset ei tottele

[MyyMuikkunen]

Meillä on tyttö, pian 4v. ja poika 2v7kk. Tyttö on ollut uhmassa jo kaksivuotiaasta asti ja aina vaan pahenee ja poikakin jo näytää omaa tahtoa.
Ongelma meillä on heidän käyttäytyminen. Ollaan jo siinä pisteessä, ettei monikaan asia oo enää kivaa ja kaikki vähäkin kiva päättyy aina siihen, että vanhemmat menettävät hermonsa ja koko perhe pettyy.
Meidän lapset leikkii niin, että joko isompi repii ja tönii pienempää, kun yrittää ohjata tätä leikkimään haluamallaan tavalla ja yleensä tämä päättyy siihen, että pienempi huutaa ja hermostuu tai sitten tulee joku vahintko, kun rymyävät.
Toinen "leikki" on se, että kaikki omat lelut levitetään lattialle, eikä niillä mitään järkevää tehdä. Harvassa on ne hetket, kun leikkivät ihan "kunnolla".
Toinen aivan raivostuttava juttu on ruokailu. Tuoleissa venytään niin, että melkein makaavat pöydällä, ruuat levitetään, sorkitaan , rääpitää käsillä se, mitkä yleensä suuhun asti laitetaan... Ja yleensäkin sellainen marina "mä en tykkää ruuasta, en halua syödä"... ja kun ruuat otetaan pois tulee kamala huuto..
Siis tiivistettynä, meidän muksut ei osaa käyttäytyä. Olemme vissiin täysin epäonnistuneita kasvattajia... Meillä on käytössä jäähypenkki, "varoituskortit"jne. Lapset osaa kyllä nätisti pyytää jotain, kiittää, tervehtiä, pyytää anteeksi jne. Mutta miksi muuten ovat kuin siat pellossa?!?

 

[nainen]

meillä samaa menoa, taitaa kuulua tuohon 2-4 vuotiaan elämään tuo

 

[vieras]

meillä on 4 lasta ja 2 aikuista. aikuiset tekevät säännöt, ilmoittavat ne lapsille. joustovaraa on jonkin verran ottaen huomioon lapsen temperamentin, esim hitaamman puoleinen saa venyä pöydässä hiukka pitempään ku nopsat. meillä on jokaiselle tehty 2 veenä se, että jos ei syö, ruoka roskiin ja seuraava ruoka-aika on sitten 3-4 h päästä. tehonnu kertalaakista. kerran oon laittanu 2 avaamatonta karkkipussia roskiinki. tehos todella upeasti. lapset kokeilevat joka päivä, kellä valta on ja jos se annetaan heille, he ovat sikoja pellossa. aikuisen pitää uskaltaa olla aikuinen. enkä tarkoita väkivaltaa.

 

[MyyMuikkunen]

meillä samaa menoa, taitaa kuulua tuohon 2-4 vuotiaan elämään tuo

Mutta kun mun mielestä noin ei saisi kuitenkaan käyttäytyä. Eihän siitä tule mitään, kun koko perhe on tuon vuoksi koko ajan ihan hermoromahduksen partaalla...

 

[Karuski]

että valta on siirtynyt väärään päähän pöytää.

 

[vieras]

lisään vielä, että lapset kattovat tarkkaan aikuisten sanomisia. meillä myös aikuset kiittävät, pyytävät anteeksi ja sanovat ole hyvä.

 

[Karuski]

ja tavarat vaan levitellään ympäriinsä..mene huoneeseen..anna selkeä varoitus..ja jos ei auta, niin tule kassin kanssa..kerää romut pois..ja vie esim varastoon..

JA ANNA HUUTAA..koska mekkalahan siitä syntyy, mutta kyllä ne oppii ymmärtämään mikä oli pointtina.

 

[nainen]

ei niin olekaan lupa käyttäytyä, mutta siitä huolimatta meillä käyttäydytään niin joka päivä
ruokapöydässäkeikutaan ja touhutaan, käsken menemään pois keittiöstä ja laitan ruuan pois, silti joka päivä sama meno jatkuu, ei auta, eiköhän se joskus lopu ja opitaan olemaan nätisti

 

[vieras]

ei niin olekaan lupa käyttäytyä, mutta siitä huolimatta meillä käyttäydytään niin joka päivä
ruokapöydässäkeikutaan ja touhutaan, käsken menemään pois keittiöstä ja laitan ruuan pois, silti joka päivä sama meno jatkuu, ei auta, eiköhän se joskus lopu ja opitaan olemaan nätisti

jos sulla on muka-valtaa niin varmasti jatkuu vuosia. meillä on juuri menossa 2 veen koulutus uusille tavoille. kolmessa päivässä lapset oppii uudet säännöt. pitää vaan uskaltaa olla sen aikaa vittumainen.

 

[epäonnistuneempi]

Kuule meillä on monta vuotta isommat tapaukset ja meno on aivan prikulleen samaa, tietysti tuo "töniminen" tapahtuu selittämisen muodossa, eli isompi yrittää selittää mitä pienemmän pitää tehdä kunnes pienempi itkee turhautumistaan tai kiukkuaan, tai sitten isompi itkee, kun pienempi ei enää leiki.
Olen epäonnistunut totaalisesti sisarussuhteen luomisessa. en ymmärtänyt kai ottaa isompaa mukaan silloin kun kuopus oli vauva.
Luulin olevani täydellinen kasvattaja ja vanhempana oleminen juhlaa, mutta se päättyi kun lapsia on yli 1 kappale. Nyt olen täydellinen luuseri.

 

[epäonnistuneempi]

Ai teillä oli tuo ruoan kanssa sotkeminen, no sitä en ole sallinut. Ruoka tarjoillaan eik sotketa (ei edes ihan pienenä) ja sitten korjataan pois ja seuraava ruoka tarjoillaan sitten kun sen aika on.

 

[Nalkuttava Talonmies]

Jos teillä on jäähypenkki käytössä, niin kai sitten käytät aina, kun tekevät kiellettyä. Eihän siitä muuten ole mitään hyötyä. Nolla toleranssi käyttöön, ei voi olla yhtään ikävämpää elämä kun nytkään. Anna huutaa vaan, äläkä anna periksi. Mustakin on ikävää pitää huutokuoroa (yhdelle vain...), mutta pienen tiukennetun kurinpalautuksen jälkeen elämä on moniverroin mukavempaa.

Leluihin sanoisin, että vähennä niitä. Pistä varastoon talteen ja "jäähylle". Jos lelut ovat revitty lattialle, niin ne menevät sitten jäähylle. Kyllä lapset oppii nopeasti, varsinkin sulla on ihan jo "isot" lapset.

Muista tehdä kivaa paljkinnoksi hyvästä käytöksestä ja kehu pienestäkin. Ettei sitten mene ihan vaan ikäväksi kurinpidoksi. Keppiä ja porkkanaa.

 

[Huvitutti harmailee]

Meillä havaittavissa myös tottelemattomuutta: ruokaillessa, pukiessa ja välillä muulloinkin. Eilen juuri yritimme mieheni keskustella asiasta ja riitahan siitä tuli. Mies otti heti itseensä, kun kielsin puuttumasta tilanteisiin, missä minä komennan lastamme. Ehkäpä tänään saadaa asia keskusteltua..

 

[Mrs Bean]

Lähipiirissä on eräässä perheessä juurikin ap:n kertoman mukainen meno ja vanhemmat ovat ihan lopussa siellä. Siellä ulkopuolisen silmin katsottuna ongelma on siinä että lapsille "hyvitellään" monia asioita ja pettymyksisiä. Lapset on oppineet vetämään oikeista naruista ja mekkala on kova jos joskus vanhemmat eivät hyvittelyn nimissä annakkaan tehdä niinkuin lapsi on suunnitellut. Koitetaan kyllä pitää kuria, mutta sitten kun on hermostuttu ja saatu lapsi jäähylle jossa lapsi parkuu. Niin jäähyn jälkeen kiertoteitse annetaan lapselle hyvityksiä ja päätösvaltaa silkkasta huonosta omastatunnosta. Kierre ei koskaan lopu noin.

 

[Huvitutti harmailee]

Meillä on myös jäähypenkki isommalla tytöllä käytössä, kohta 3 vuotta. Pienempi reilun vuoden ja hän aiheuttaa sekaannusta, kun en osaa häntä tarpeeksi kieltää. Miten olette hieman pienempiä lapsia komentaneet?

 

[epäonnistuneempi]

Mutta siis mitä tuolle lasten väliselle suhteelle voi tehdä?
Minä olen epäonnistunut siinä. lapset ovat aina kohdelleet kunnioittavasti ruokaa ja tavaroitaan ja siivoavat ym.
Mutta kun eivät osaa leikkiä nätisti keskenään, ei siitä voi oikein rangaistakaan.
Onko 3 vuoden ikäero liian suuri? MIksi isompi ei voi tajuta, että pienempi on pienempi, tai että pienempi ei jaksa koko ajan kuunnella neuvoja ja selitystä.

 

[Huvitutti harmailee]

Luulisi tuon neuvomisen ja selittelyn kuuluvan asiaan. Mitä, jos yrittäisit keksiä lapsille yhteisiä leikkejä ja pelejä, jossia olet itsekin mukana.

 

[Nalkuttava Talonmies]

Leikkimisestä. Leikkitaidothan siinä merkitsee paljon, eivät kaikki 4 vuotiaatkaan osaa leikkiä oikeasti tai ainakin leikit sujuvat paremmin, kun seurassa on vanhempia lapsia yms. Sitten tietty on kiinnostuksen kohteet, kaikilla lapsilla ne eivät ole samat...

Ikäerohan pitäisi vain helpottaa leikkimistä, jos toinen on kovin pieni. Ainakin itse tiedän, että oma lapseni ei leiki kunnolla toisen samanikäisen kanssa, koska leikkitaidot ovat puutteelliset. Osaavat lähinnä remuta. Mutta kun omani kaveriksi (nyt 3v) tulee aikuinen tai 1-2 vuotta vanhempi, niin johan alkaa kauppaleikki ja muu järkeväkin onnistua. On 2-vuotiaasta alkaen leikkinyt enemmän isompien kanssa, mutta pienten/oman ikäisten kanssa leikit ei kyllä suju... Leikkimistä voi opettaa ja ainakin oman lapsen päiväkodissa sitä opetellaan ihan säännöllisesti. Eli aikuinen määrää leikin ja ohjaa sitä.

 

[vaimitä]

Mikä on jäähypenkki? Sidotte penkkiin kiinni, vai?

 

[MyyMuikkunen]

Jos teillä on jäähypenkki käytössä, niin kai sitten käytät aina, kun tekevät kiellettyä. Eihän siitä muuten ole mitään hyötyä. Nolla toleranssi käyttöön, ei voi olla yhtään ikävämpää elämä kun nytkään. Anna huutaa vaan, äläkä anna periksi. Mustakin on ikävää pitää huutokuoroa (yhdelle vain...), mutta pienen tiukennetun kurinpalautuksen jälkeen elämä on moniverroin mukavempaa.

Leluihin sanoisin, että vähennä niitä. Pistä varastoon talteen ja "jäähylle". Jos lelut ovat revitty lattialle, niin ne menevät sitten jäähylle. Kyllä lapset oppii nopeasti, varsinkin sulla on ihan jo "isot" lapset.

Muista tehdä kivaa paljkinnoksi hyvästä käytöksestä ja kehu pienestäkin. Ettei sitten mene ihan vaan ikäväksi kurinpidoksi. Keppiä ja porkkanaa.

Tää kuulostaa sellaiselta, kuin minä äitinä haluaisin. Ainoa vain, että tuo "huudattaminen" on minulle kamalan vaikeaa, mutta täytynee opetella. Meillä iskällä ei kestä hermo yhtään huutamista vaan hän alkaa itsekkin huutaa ja siitäkös soppa syntyy...

Voih voih... täytyy vaan jaksaa yrittää ja pysykööt iskä kokonaan tilanteiden ulkopuolella, jos ei hermo kestä "kouluttaa" lapsia... vai mitä?

 

[Klonkku]

Yksi helppo ohje: Osta Jo Frostin Lapsityrannit kirja ja ala toimia sen mukaan.