Kun jaksais...

[lässyn lässyn]

Olen edelleen sitä mieltä, että vanhemmat laukaisevat toiminnallaan näitäkin häiriöitä ja siksi heidän on katsottava itseään peiliin ja ymmärrettävä OMA TOIMINTANSA ja siinä tekemänsä virheet.

Aikuinen pystyy katsomaan omia virheitään, oppimaan niistä ja näin hoitamaan esim. ADHD-lapsensa OIKEIN ennen diagnoosia lapselle.

Tämä on minun mielipiteeni ja muut saavat olla eri mieltä ja syyllistää ongelmistaan vaikka "USA:n presidentin".

Olen siis edelleen samaa mieltä: vanhemman on katsottava itseään peiliin/hoidettava parisuhteensa kuntoon ja sitten hän on valmis hoitamaan lapsensa, vaikka olis mikä tahansa häiriö.

Jos tästä mielipiteestä joku AIKUINEN sairastuu, niin on viimeistään hoidon paikka.

 

[: :::::]

Inhimillistä on kuitenkin väsyminen. Johtuu se sitten parisuhdeongelmista tai sairaan lapsen hoidosta. Omaakin aikaa tarvitaa, ei itseä pidä laittaa liian lujille. Kun hoitaa itseään, jaksaa paremmin hoitaa myös lapsiaan ja parisuhdettaan. Turha syyllisyys vie voimia tältä. Turha syyyllistäminen ai anna kenellekään lisää voimavaroja.

Ihminen, aikuinenkin, on rajallinen olento, jaksamisensa suhteen. Ja ap: pyysi neuvoja, koska hän ilmiselvästi haluaa tilanteen paranevat, koko perheensä takia.

Olivatko neuvosi hyviä?

 

[lässyn lässyn]

jos ap katsoi itseään peiliin, kesti näkemänsä ja sai niistä oivalluksista "peiliin katsomisessa" eväitä elämäänsä varten koko perheelleen.

Tähän voi siis vastata vain Ap itse. Usein peiliin katsominen on kivuliasta mutta vain kivun ja tuskan kautta ihminen yleensä kasvaa parhaiten.

Peiliin katsomisessa ihminen tarvitsee paljon rohkeutta. Jos Ap kaatui kritiikkiin ym., niin hän ei ole täysin kykenevä vanhemmaksi ja oma kehitys on vielä kesken ----> terapian paikka.

 

[lässyn lässyn]

Väsynyt SAA olla. Sairaskin SAA olla. Se ei ole LAISKUUTTA tai MUIDEN SIIVELLÄ ELÄMISTÄ!

 

[voi helvetti]

Ihan sairaita vastauksia. Pelottavaa, että ihmiset vielä nykyaikanakin ajattelevat, että esim. psyykkiset sairaudet tai neurologiset tilat ovat jollain tavalla aiheutettuja. Ikäänkuin se olisi vallinnan paikka. Että osa meistä vanhemmista päättäisi, että annanpa lapselleni aspergerin, skitsofrenian tai tourretten. Mietin vielä viikon, mikä näistä olisi hyvä....

Hei haloo ihmiset!!!! Hyvien ihmisten lapset voivat sairastua. Jokaisen tuomitsijan lapsi oma voi sairastua (ja omaa logiikkaanne noudattaen, se ei tulisi yllätyksenä).

Aivotutkimus on viime vuosina edennyt aika paljon sadan vuoden takaisesta. Nyt jo oikeesti tiedetään, että erilaiset kemialliset häiriöt, "mutkat piuhoissa" tms aiheuttavat ison osan näistä sairauksista.

Ap:lle voimaa ja jaksamista. Erilaiset vertaistukiryhmät voisivat auttaa. Siellä voisi keskustella samassa tilanteessa olevien vanhempien kanssa. Näkisitte, että yksin ette tarvo ongelmanne kanssa. Sieltä voisi myös saada käytännön vinkkejä, parhaaksi havaittujen asiantuntijoiden nimiä jne.

Terapiaa joku jo suosittelikin. Samaa sanon myös minä. Taakkansa kanssa ei kannata jäädä yksin, sen paino lytistää hyvänkin suhteen.

 

[-xix-]

Tottakai saa olla väsynyt! Mutta jos ei omat voimat riitä, niin apua on lähdettävä hakemaan jostain muualta. En nyt menisi niin pitkälle, että haukkuisin ap:n sen perusteella, mitä hän on kirjoittanut tänne. Mutta rivien välistä paistoi tyytymättömyys moneen muuhunkin asiaan kuin pelkästään lapseensa.
Lasta voidaan hoitaa jo ENNEN kuin vanhemmat saavat suhteensa kuntoon. Ei lapsi ja hänen kehityksensä voi odottaa siihen asti kun kaikki on vanhemmilla hyvin.
AP ei kertonut ollenkaan minkälaisista oireista lapsi tässä kärsii.. ja näinollen on aivan turha tällä palstalla riidellä siitä, millainen tilanne siellä on. AP tietää hyvin itse tilanteensa.
Aikuinen voi tehdä valintoja siitä, miten asiat hoitaa, mutta lapsi ei pysty muuttamaan tilannettaan. Ensin tasataan lapsen elämä ja sitten vasta oma. Lapsi ei ole valinnut osaansa perhedraaman sivustaseuraajana ja vanhempien ainainen riitely sekä erolla uhkailu vahingottaa lasta. AP kertoo itsekin, että heillä riidellään. Olivat syyt sitten mitkä tahansa, ei riitely auta lapsien ongelmien ratkaisussa.
On aika karmeaa kutsua lasta "ongelmalapseksi". Se ikäänkuin leimaa hänet toivottomaksi tapaukseksi, joka vääjäämättä ajautuu pahoille teille. Se termi samalla vapauttaa vanhemmat kaikesta vastuusta tyyliin: "hän olikin jo lapsesta asti ongelmatapaus". Ehkä se ap:n kirjoituksessa nostatti omat karvani pystyyn.
Ymmärrän kyllä, että AP on väsynyt ja lopussa. Mutta turha sitä polttaa kynttilää molemmista päistä. Tehkää miehesi kanssa sopu ainakin yhdessä asiassa - siinä, että hoidatte lapsenne kuntoon. Riidelkää omassa rauhassanne kaikista muista epäkohdista, mutta toimikaa yhteisymmärryksessä ja ilman syyttelyä lapsenne kasvatuksesta tässä lapsenne elämän hankalimmassa vaiheessa. Jos ette pysty tai jaksa yksin - hakekaa apua ulkopuolelta.

 

[Anna.fi-moderaattori]

Keskustelu alkoi mennä jo liian henkilökohtaisuuksien arvostelemiseksi.
Keskustelu suljetaan.