erotilanteesta

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Animeangel
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
A

Animeangel

Vieras
Kun on vuodesta toiseen tullut tilanteita, että ei enää jaksaisi, ja sitten taas jatketaan, mutta ollaan pian taas umpikujassa,enää ei jaksaisi,
en vaan jaksa toista ihmistä, hän on niiiiin erilainen eikä ymmärrä minua koskaan.
Onko tuo nyt sitten syy erota, en tiedä.
Miksi on niin vaikea sanoa, että nyt erotaan. Toisaalta haluisi toisaalta ei.
Mitä siiinä sitten voi tehdä??
Ahdistaa niin kovasti.
Sanotaan, että avioliitossa ei aina tunne rakkautta, mutta kyse on halusta rakastaa. Tää ei enää jaksaisi haluta...
 
Sitä on helposti tottunut moiseen arkeen.
Sitten on pelko ja väsymys siitä kun pitäis taas etsiä joku uusi ihana ihastus, löytyykö sellaista ja mistä.
Hakkaako päätä seinään vanhassa suhteessa vai kerta toisensa jälkeen kokeilemalla uusia :headwall:
Kumpi parempi mene ja tiedä?
 
Onko sitten kaikki suhteet vaikeita? En jaksa uskoa. Siis vaikeita aikoja voi olla,mutta jos on lähes aina vaikeaa.
Siis sielunkumppania en tunne löytäneeni tässä suhteessa.
 
Niin kauan kun epäröi, ei ole oikea aika tehdä mitään. Kyllä sen sitten TIETÄÄ kun on valmis eroon. Silloin ei enää tarvitse miettiä, onko tämä oikea ratkaisu vai pitäisikö vielä yrittää.....
 
Tietääkö sen aina, että nyt on aika erota?

No, ehkä jotkut osaavat olla niin varmoja.
Mä luulen, etten mä ainakaan osaa koskaan olla niin monimutkaisesta asiasta sataprosenttisen varma. Tai sit on jo tullu nyrkkiä naamaan tai jotain. Tai sit mun ei pitäiskään erota, kun ei ole tullut nyrkkiä naamaan tai jotain.

Mutta täytyyhän se peli jossain vaiheessa osata viheltää poikki. Pulma vain onkin siinä, että missä vaiheessa. Jokaisella se taitaa tulla eri kohdassa. Jos lapsia on perheessä niin yhtenä mittarina voisi pitää sitä pistettä, jossa lapsetkin alkaa tilanteesta kärsiä tavalla tai toisella. Tai mielellään vähän ennen. Siis jos esim. sä olet ainoa, joka siitä kärsii, mutta esim. mielenterveytesi alkaa mennä sen takia niin kohta kyllä kärsii lapsetkin eikä ihan niin pitkälle kannata päästää tilannetta.

Tätä olen kovasti itse miettinyt kun mielestäni esikoinen toimii meidän parisuhteen varaventtiilinä (kränää ja kiukkuaa ettei meidän tarvi ukon kanssa) ja nuorempi yrittää hyvitellä (on kaikille kiltti ja pitää meitä hyvällä tuulella ettei ehdittäis tapella). Toisaalta omat vanhempani olivat hyvin samalla tapaa "eriparisia" keskenään enkä muista kauheasti itse kärsineeni tilanteesta lapsena. Paitsi että menin sitten sitoutumaan jokseenkin yhtä onnettomaan avioliittoon aikanani...
 
suhteeni kesti 11 puli vuotta.saman lainen tilanne oli pällä ja erosimme.syitä mietimme ja emme olleet samanlaisia joten näin kävi.nyt kuulin häneltä että hänellä on ollut n.6kk toinen mies.joten hänen juttunsa ei olletkaan oikeita vaan keksittyjä.älä tee samaa virhettä vaan eroa oikeista syistä.viepi tollanen kusetus elämän halun kokonaan.(erosimme 3.3.2007)olisi pitänyt tietonsa itellään.joten eroa jos siltä tuntuu mutta tee se reilulla tavalla.
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 19.04.2007 klo 23:10 m29 kirjoitti:
suhteeni kesti 11 puli vuotta.saman lainen tilanne oli pällä ja erosimme.syitä mietimme ja emme olleet samanlaisia joten näin kävi.nyt kuulin häneltä että hänellä on ollut n.6kk toinen mies.joten hänen juttunsa ei olletkaan oikeita vaan keksittyjä.älä tee samaa virhettä vaan eroa oikeista syistä.viepi tollanen kusetus elämän halun kokonaan.(erosimme 3.3.2007)olisi pitänyt tietonsa itellään.joten eroa jos siltä tuntuu mutta tee se reilulla tavalla.

Kyllä mun mielestä pitäs jonkinlainen rehellisyys säilyttää ja kunnioitus toista kohtaan vaikka asiat meneeki muuten päin puuta. Jos on toinen niin kertoo sen rehellisesti AJOISSA, tai jos on syitä joita ei halua tai uskalla kertoa niin jättää ne sitten kokonaan kertomatta jotta ei lyö enempää lyötyä.
Mä olen itse tilanteessa jossa mies vaan pompottaa ja saa mut aina uskomaan uudelleen itseensä ja tähän suhteeseen, ei halua selvitellä asioita, vaan on niinku ei mitään, mä olen sen mielestä ainoa jolla on ongelmia, vaikka se itse omalla käytöksellään niitä aiheuttaa koko ajan ja pilaa luottamuksen, ja koko suhteen (alkoholi). Olen hakenut eroa, mutta mies ei ota sitäkään tosissaan, vaan luulee mun vaan säikyttelevän, ei kunnioita mua vaimona tai ihmisenä pätkääkään,valehtelee ja tuntuu et käyttäää vaan mun hyväntahtosuutta hyväksi.
:ashamed: :'(
 

Similar threads

O
Viestiä
4
Luettu
713
T
P
Viestiä
1
Luettu
755
S
K
Viestiä
21
Luettu
7K
Perhe-elämä
Healingeagle!
H

Yhteistyössä