Kun jaksais...

[ajatusten virta]

Olemme olleet yhdessä lähes 19 vuotta. On kaksi lasta, joista vanhempi hyvin ongelmallinen.

Paljosta ollaan selvitty, vakavasta masennuksesta ja loukkaantumisesta. Mutta alkaa voimat loppuu. Masennuksen aikana käytii terapiassakin ja siitä oli apua.

Suurin osa riidoista johtuu ongelmallisesta lapsesta. Kun ei kumpakaan enää jaksaisi vain käsitellä hänen ongelmia. Ei ole aikaa parisuhteelle ja väsyneinä ja kyllästyneinä riitelemme enemmän. Tulee sanottua/tehtyä ikävästi molemmin puolin silloin. Ja aina ei olla samaa mieltä että miten lapsen kanssa pitäisi ongelmatilanteissa toimia. Ja kun yritän keskustella, mies ei siihen pysty. Hän luulee, että vaikka hyväksynkin hänen näkökulmansa ja kokeillaan asioita hänen haluamallaan tavalla, niin että silti olen vain vihainen koska ei toteuteta minun tahtoani. Todellisuudessa olen hyvin valmis kokeilemaan miehen ajatuksia.

Kun ei ole riitoja, menee tosi kivasti. Yhdessä on hyvä olla, ainakin minun mielestäni. Jutellaan ja ollaan.

Kotona on tällä hetkellä kireä tilanne ja ilmapiiri. Isompi jatkaa raivoamistaan eikä kuuntele. Pienemmän kanssa kun juttelee, hän pelkää kovasti vanhempien eroa, itkee ettei erota saa. Tätä ei tapahdu kovin usein, pienempi on hyvin kiltti. Olenkin miettinyt, että jos meillä olisi 2 normaalia lasta ja tilanne olisi tälläinen,niin varmaan olisimme jo eronneet. Mutta itsestäni tuntuu, että asiat voisivat olla ok, jos ongelmallisempikin lapsi saataisiin terveeksi.

Tiedän, että näistä ongelmista toipumiseen menee vuosiakin. Välillä tuntuu etten enää jaksaisi tukea miestä kun hänellä on paha olo, en tunne itsekään saavani tukea aina välillä. Toisaalta taas tuntuu, että kun näen miehen pahan mielen ja olon, niin haluaisin auttaa häntä. Useasti vain kun yritän puhua miehen kanssa, niin hän ottaa ne moitteena.

Erota en todellakaan haluaisi, koska omasta mielestäni meillä olisi vielä mahdollisuuksia. Mutta voimia tarvittaisiin. Tilasin minulle ja miehelle yhteisen reissun, maaliskuun loppuun. Ei ole kiva koko ajan pelätä, milloin ongelmalapsi taas raivoaa ja miten sitä taas jaksaa. Lapsi on kyllä hoidossa.

Nyt tarvittaisiin hyviä vinkkejä ja kannustusta! Miten päästä tästä umpitilanteesta pois.

 

[Jaakko 1]

Isänä ja äitinä olemme tietysti huolissamme lapsistamme olkooy ne nuoria tai jo aikuisia silloin kun lapsemme ovat sairaita.
Emme kuitenkaan voi mennä toisen nahkoihin , jokaisen on itse elettävä oma elämänsä.
Autettava on sen minkä voimme, mutta myös oma elämä pitää elää.
Vaikka kuinka surisimme ei se sairasta auta, se kuluttaa vain omaa terveyttämme.

 

[vaan vanhemmat]

katso peiliin ap! Sairastutat itse lapsesi. Älä syytä lastasi, jos hänellä käyttäytymishäiriö.

 

[...]

menkää pariterapiaan! Lapsesikin parantuu.

 

[kommunikointi]

Kannattaa miettiä, minkä takia mies ottaa moitteena tavallisen sanomisen.
Mitä jos puhuisitte joskus siitä, mistä ja miten puhutaan, ja mitä tarkoitat milläkin.
Kysy mieheltä miten hän kokee asiat, ja kuuntele loppuun. Myötäile. Yleensä ihminen on vastaanottavaisempi negatiiviselle palautteelle, jos on ensin saanut kuulla vähintään yhtä monta positiivista sanaa.
Kannattaa juttelu aloittaa aina sillä, että kertoo toiselle mitä hänessä on hyvää, ja mitä sinä arvostat hänessä.
Negatiivisissa asioissa kannattaa korostaa sitä, että MINÄ KOEN asian näin, eikä sitä että toinen on väärässä.

Kannattaa muistaa että miehet ovat yleensä näissä asioissa oikeasti tosi surkeita, eli ärähtävät ajattelematta, ja ovat puolustuskannalla ennenkuin on ees hyökätty. Olen huomannut tämän, koska joskus voin aloittaa puheeni että "kiitos että olet vinyt roskat", ja loputon lista mitä mies on tehnyt oikein, niin SILTI hän ottaa nokkiinsa kun sanon jonkin vaatimuksen tai pyynnön, ja ylitulkitsee sanomiseni niin, että jos pydän jotain, se muka sisältää syytöksen siitä ettei hän ole tehnyt pyytämättä.

Kannattaa joskus ihan vain laskea viiteen, sivuuttaa sellainen ärähtely sun muu, ja jättää omaan arvoonsa, koska tietää sen että toinen ei ole "normaali", vaan mies. Vajavaiset empatiataidot verrattuna naiseen.

kannattaa tosiaan myös delegoida mahdollisimman paljon asioita. eli jos teillä on varaa, niin hankkikaa kotiapua ja muuta, joka vähentää kuormaanne.

Muista pukea sanoiksi asioita joita ajattelet. eli jos olet sitä mieltä, että mies on tehnyt oikein, tai edes se on oikein että hn on ajatellut oikeaa asiaa, niin sano se ääneen. Aina ei riitä se että jättää toisen "huomaamaan", koska vaikka miten itsestäänselvä asia, sitä ei välttämättä huomaa.

Naurattaa ihan tämä, että kuinka miehiä pitää käsitellä vaikeissa asioissa. Mies ottaa uskomattomalla tavalla kritiikin itseensä meilläkin.
Ihan kuin suostuttelisi muulia kävelemään lätäkön yli. ja se tuntuu toisinaan kohtuuttomalta, koska kestänhän minäkin sanomiset ilman että alan vetää itseäni heti kiikkuun.

Mutta mies on vaativa ja vaihtolämpöinen. Sitten vielä sanotaan kuinka herkkiä naiset ovat- eivät ole niin herkkiä kuin miehet.

 

[sehän]

[viesti moderoitu]

 

[aikalisä käyttöön]

Jos kumpikin on väsynyt ja pinna kireällä, niin kannattaa ottaa käyttöön yhteisestä sopimuksesta aikalisä. Silloin toinen voi sanoa, että hei, lopetetaan nyt tää asian käsittely, koska menee kohta huutamiseksi ja riitelyksi, joten ei riidellä nyt, vaan käsitellään asia joku toinen kerta. Myös sitä voi kokeilla, että toinen lähtee "jäähylle" esim. rivakalle kävelylenkille ja sen jälkeen mietitään asiaa uudestaan. Kolmas konsti on se, että kirjoitetaan asioita paperille tai tietokoneella/sähköpostilla, jolloin ehtii miettimään sanavalintoja paremmin.

Et kertonut mitään siitä, että millaista hoitoa esikoisenne saa. Onko mielestänne hänen hoitonsa kunnossa? Toivottavasti hän saa terapiaa ja tarvittaessa lääkehoitoakin. Minusta kyllä kuulostaa siltä, että tarvitsisitte apua ihan koko perhe, sillä kuopus jää selkeästi jalkoihin ylikilttinä ja te vanhemmat kipuilette, kun on kaikesta koko ajan huono omatunto. Jos voimanne eivät riitä esikoisen kanssa ja tilanne ei tunnu paranevan lainkaan, on aika siirtyä eteenpäin ongelmanratkaisussa ja hakea lisää apua.

Oma pikkuveljeni aikoinaan oli niin solmussa tunteittensa kanssa murrosiässä, että hän jopa asui joitakin kuukausia sijaisperheessä. Olimme normaali perhe ilman isompia ongelmia. Veljeni sai lääkehoitoa, parani masennuksesta ja sai sen jälkeen suoritettua lukion loppuun ja jopa sai yliopistotutkinnon. Nyt ei ikinä uskoisi, mitä hän on kokenut, sillä on täysin ns. normaalikäytöksinen.

 

[onko]

sinusta aikalisä epämääräinen "hoidetaan asia joku toinen kerta" esim. huomenna, viikon päästä, kymmenen vuoden päästä) vai pitäisikö aikalisälle laittaa joku tarkempi MÄÄRITELMÄ - jonka molemmat tietää - esim. juuri edellä mainitut?

En usko, että kukaan ottaa aikalisää systeemillä: hoidetaan asia joskus esim. kymmenen vuoden päästä, jos elossa ollaan.

 

[-xix-]

Kysymys AP:lle: riitelettekö lasten silmien edessä?

Sanoit, että kuopuksenne pelkää, että eroatte. Tästä päättelen, että riitelette lastenne läsnäollessa. Muistutan vain, että lapsi ei osaa katsoa teidän välien selvittelyänne erillään omasta maailmastaan. Hän kokee olevansa syypää ongelmiinne. Ehkä myös vanhempi lapsenne kokee näin ja vaikka ongelmia hänellä saattaa olla geneettisiä tms (kun et suoraan sanonut, millätavalla hän on ongelmallinen), niin riitelynne lastenne edessä ei ainakaan rauhoita häntä.
Omat välienselvittelynne eivät kuulu lapsillenne - heidän ei tule kantaa teidän suhteenne taakkoja harteillaan. Opetelkaa riitelemään hiljaisella äänellä ja mielummin poissa lastenne silmistä.
Lasten ongelmallisuus on yleensä seurausta turvattomuuden tunteesta.

Vaikka olisit kuinka hajalla, väsynyt ja **ttuuntunut, on kuitenkin sinun ja miehesi vastuulla hoitaa asiat niin, että lapsenne eivät teidän ongelmistanne kärsi. Asetu lastenne asemaan. Rikkinäisessä kodissa ei ole mukavaa. Lapsi tarvitsee turvallisuuden tunnetta.

 

["Tai jos]

minun epämääräinen aikalisä ei sinulle sovi, niin muutun kusipääksi, uhkailevaksi henkiseksi kiduttajaksi, kun SINÄHÄN TEET NIIN KUIN MINÄ SANON, koska olen narsisti ja minua totellaan tai otat vastaan rangaistuksien. Enkä tottele sinua vaan opetan sinua rankaisemalla".

Tämä tiedoksi siis ap:lle, jos olet itse sairas, niin älä lässytä, että lapsesi on sairas. Menkää pariterapiaan ja omaan terapiaan - niin lapsesikin paranee.

Katso peiliin.

 

[aina...]

vanhempiensa ongelmia, joten KOKO PERHE PITÄÄ HOITAA! Aloitetaan vanhemmista ja lapsi hoidetaan samalla: lapsi ei ole ainoa sairas! Hänen sairautensa/oireensa on heijastus vanhempien ongelmista/sairaudesta.

Yrittäkää nyt tämä jotenkin sisäistää. Ne, joiden lapset ovat yhteiskunnan psykiastrisissa jonoissa.

Jos lapsella jokin diagnisoitu sairaus, niin se on GEENIPERIMÄSSÄ tullut, joten taas pitää hoitaa vanhempia ja vanhempaa, joka geeniperimässä sairautta periyttää.

Jos taas se LAPSEN oireilu on ulkosyntyistä niin silloinkin pitää mennä pariterapiaan.

IHMISET/AIKUISET/VANHEMMAT EIVÄT KATSO PEILIIN VAAN SAIRASTUTTAVAT LAPSENSA!

 

[siis...]

kirjoitin väärin. Sorry.

 

[jos ...]

"Jos taas se LAPSEN oireilu on ulkosyntyistä niin silloinkin pitää mennä pariterapiaan".

JOS lapsen masennus/oireilu on ulkosyntyistä esim. koulukiusaaminen, niin silloin tämä ONGELMA ON RATKAISTAVA, jotta lapsi paranee.

Teidän eli ap:n tilanne on kuitenkin jo pariterapian paikka!

 

[herätkää pahvit]

minun epämääräinen aikalisä ei sinulle sovi, niin muutun kusipääksi, uhkailevaksi henkiseksi kiduttajaksi, kun SINÄHÄN TEET NIIN KUIN MINÄ SANON, koska olen narsisti ja minua totellaan tai otat vastaan rangaistuksien. Enkä tottele sinua vaan opetan sinua rankaisemalla".

Tämä tiedoksi siis ap:lle, jos olet itse sairas, niin älä lässytä, että lapsesi on sairas. Menkää pariterapiaan ja omaan terapiaan - niin lapsesikin paranee.

Katso peiliin.

Kun käyt terapian, niin voi olla että et olekaan narsisti vaan esim. rajatilapersoona, läheisriippuvainen, skitsofreenikko tms. Tai kaikkea tätä yhdessä.

Menkää siis hyvät ihmiset itseenne ja TIEDOSTAKAA ITSENNE - näin lapsennekin parantuvat oireistaan. Lapsi ei ole syntyessään sairas vaan sairastuu vasta myöhemmin.

 

[?????????]

Kannattaa miettiä, minkä takia mies ottaa moitteena tavallisen sanomisen.
Mitä jos puhuisitte joskus siitä, mistä ja miten puhutaan, ja mitä tarkoitat milläkin.
Kysy mieheltä miten hän kokee asiat, ja kuuntele loppuun. Myötäile. Yleensä ihminen on vastaanottavaisempi negatiiviselle palautteelle, jos on ensin saanut kuulla vähintään yhtä monta positiivista sanaa.
Kannattaa juttelu aloittaa aina sillä, että kertoo toiselle mitä hänessä on hyvää, ja mitä sinä arvostat hänessä.
Negatiivisissa asioissa kannattaa korostaa sitä, että MINÄ KOEN asian näin, eikä sitä että toinen on väärässä.

Kannattaa muistaa että miehet ovat yleensä näissä asioissa oikeasti tosi surkeita, eli ärähtävät ajattelematta, ja ovat puolustuskannalla ennenkuin on ees hyökätty. Olen huomannut tämän, koska joskus voin aloittaa puheeni että "kiitos että olet vinyt roskat", ja loputon lista mitä mies on tehnyt oikein, niin SILTI hän ottaa nokkiinsa kun sanon jonkin vaatimuksen tai pyynnön, ja ylitulkitsee sanomiseni niin, että jos pydän jotain, se muka sisältää syytöksen siitä ettei hän ole tehnyt pyytämättä.

Kannattaa joskus ihan vain laskea viiteen, sivuuttaa sellainen ärähtely sun muu, ja jättää omaan arvoonsa, koska tietää sen että toinen ei ole "normaali", vaan mies. Vajavaiset empatiataidot verrattuna naiseen.

kannattaa tosiaan myös delegoida mahdollisimman paljon asioita. eli jos teillä on varaa, niin hankkikaa kotiapua ja muuta, joka vähentää kuormaanne.

Muista pukea sanoiksi asioita joita ajattelet. eli jos olet sitä mieltä, että mies on tehnyt oikein, tai edes se on oikein että hn on ajatellut oikeaa asiaa, niin sano se ääneen. Aina ei riitä se että jättää toisen "huomaamaan", koska vaikka miten itsestäänselvä asia, sitä ei välttämättä huomaa.

Naurattaa ihan tämä, että kuinka miehiä pitää käsitellä vaikeissa asioissa. Mies ottaa uskomattomalla tavalla kritiikin itseensä meilläkin.
Ihan kuin suostuttelisi muulia kävelemään lätäkön yli. ja se tuntuu toisinaan kohtuuttomalta, koska kestänhän minäkin sanomiset ilman että alan vetää itseäni heti kiikkuun.

Mutta mies on vaativa ja vaihtolämpöinen. Sitten vielä sanotaan kuinka herkkiä naiset ovat- eivät ole niin herkkiä kuin miehet.

"Naurattaa ihan tämä, että kuinka miehiä pitää käsitellä vaikeissa asioissa. Mies ottaa uskomattomalla tavalla kritiikin itseensä meilläkin.
Ihan kuin suostuttelisi muulia kävelemään lätäkön yli. ja se tuntuu toisinaan kohtuuttomalta, koska kestänhän minäkin sanomiset ilman että alan vetää itseäni heti kiikkuun".



Kuinka manipuloiva tekstisi on? Mikä on diagnoosisi? Narsisti, rajatila, läheisriippuvainen, skitsofreenikko tai joku muu?

KOKO tekstisi on MANIPULAATIOTA!

 

[...... ........]

No huh huh. Suurin osa vastauksista tyyliin "olette itse siaraita, ei lapsi, menkää hoitoon" eivät todellakaan auta ap:n tilannetta eivätkä anna hänelle lisää voimavarjoa tähän hänen tilanteeseensa. Tuskin se on ollut vastaajien tarkoituskaan. Tarkoitus on vain loukata, sja syyllistää tietämättä ap:n asioista tuon taivaallista.

Ehkä näiden vastaajien kannattaisi menna terapiaan tai suvaitsevaisuuskouluun, jotta oppisivat näkemään että elämässä on asioita joita ei voi muuttaa tai jotka eivät ole omaa tai kenenkään syytä.

Jaakko vastasi hyvin.

Omakohtaisesta kokemuksesta voin ap:lle vain antaa neuvoa, että pitäkää yllä parisuhdettanne ja huomioikaa myös pienempää lastanne. Älkää antako vanhemmalle lapsellenne kaikkea, älkääkä poteko huonoa omaa tuntoa siitä että hoidatte myös itseänne ja toisianne. Oletten näin esimerkkinä lapsille, että arvostatte myös itseänne ja toisianne, näin saatte heidänkin arvostuksensa, joskus, kun tilanne helpottaa.

Muistakaan että synkimmälläkin pilvellä on joskus kultainen reuna.

 

[lässyn lässyn]

vaan vanhempien elämästä pyörivä tuuliviiri, joka näyttää TUULEN SUUNNAN eli "mistä vanhemmilla tuulee".

Jos tätä ei ymmärretä, niin vanhemmat eivät hoida omia ongelmiaan pois vaan hankkivat lapselleen diagnoosin ja laittavat lapsensa maksajiksi omille virheilleen. Raamattu sanoo" ties kuinka monessa sukupolvessa esivanhempien synnit periytyvät..." ... jollei ketjua katkaista.

Jos AP on aikuinen, niin hän kestää kritiikkiä! Jos ei, niin menköön terapiaan ja kasvakoon aikuiseksi.

Seuraavaksi ap varmaan riitelee, eroaa miehestään ja UHKAA HÄNTÄ lähestymiskiellolla ja poliisilla ja oikeustoimilla hehheh

 

[lässyn lässyn]

hehheh

 

[:: :::::::::]

On lapsia jotka ovat sairaita syntyessään. On sairauksia, jotka ovat olemassa lapsessa itsessään, joita kukaan ei ole aiheuttanut. Lapsi on paitsi vanhempiensa jälkeläinen, niin myös oma itsensä.

Tämän yhden lässyttäjän kannattaisi ottaa asioista selvää, ennen kun täällä totuutena omaa harhaansa jakaa.

 

[lässyn lässyn]

että lapsi on mielisairas ja mielenterveysongelmainen syntyessään??

Nyt ei ole kysymys mistään kehitysvammaisista.

Jatketaan keskustelua.

 

[lässyn lässyn]

jotka ovat geeniperimässä mutta ympäristötekijät esim. vanhemmat toiminnallaan sen laukaisevat.

 

[: ::::::]

On myös mielen sairauksia jotka ovat olemassa lapsessa itsessään, ilman että niitä kukaan on hänelle aiheuttanut. On fyysisiä aivojen toimintahäiriöitä ym. mitä todellakaan ei kukaan ole aiheuttanut. Turhaan vanhempien syyllistämistä tuollainen ja tosi ilkeää. Mahdatko nauttia tuottamastasi mielipahasta? Kannatko vastuun jos kirjoituksillasi sairastutat jonkun?

 

[lässyn lässyn]

mainitse nimeltä muutamia häiriöitä.

 

[lässyn lässyn]

On myös mielen sairauksia jotka ovat olemassa lapsessa itsessään, ilman että niitä kukaan on hänelle aiheuttanut. On fyysisiä aivojen toimintahäiriöitä ym. mitä todellakaan ei kukaan ole aiheuttanut. Turhaan vanhempien syyllistämistä tuollainen ja tosi ilkeää. Mahdatko nauttia tuottamastasi mielipahasta? Kannatko vastuun jos kirjoituksillasi sairastutat jonkun?

Jokainen aikuinen ihminen on vastuussa itsestään. Aikuinen ihminen kestää kritiikkiä ja tuntee itsensä.

Sitten on valmis kantamaan vastuun myös jälkeläisistään.

 

[: ::::::::::::]

ADD, ADHD, Ohimolohkoepilepsia, MBD, Aspergerin oireyhtymä, autismi, BPV, sensorisen integraation häiriö jne. Löydät itse lisää, jos aihe sinua tosissaankiinnostaa.