Kun isä lyö lapsia..Mitä tekisin?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja inhottaa
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Avokämmenellä poskelle läppäisyä, luunappeja ja ravistelua/repimistä.

Ok. Minä en pidä esim. luunappeja aivan kammottavana asiana, vaikka tällä palstalla ne tuomitaankin kai aika ankarasti. En tosin niitä suosittelisikaan, mutta joskus se on parempi vaihtoehto kuin kasvattamatta jättäminen... Tuo läpsiminen ja ravistelu sen sijaan ei ole ok, koska se osoittaa jotenkin minusta, että isä ei ole tilanteen herra. Ainakin sellainen tunne minulle tulee.

Tämä asenne johtuu ehkä omasta lapsuudestani. Minä olen saanut lapsena luunappeja joskus, enkä tunne niistä mitään katkeruutta. Minä olin aika villi lapsi (=kauhukakara). Nykyään saisin varmaan jonkun ADHD-diagnoosin (onneksi siihen aikaan ei sellaisia ollut!), eikä mikään "äläs nyt" todellakaan olisi tehonnut minuun. Luunappi herätti. Ainakin minä tiesin, että vanhempani eivät nauttineet niiden antamisesta, ne olivat ansaittuja ja vanhempani olivat tilanteen herroja (he eivät siis koskaan käyttäytyneet hallitsemattomasti tai pelottavasti).
 
Tilanteen herruutta on se, että saa lapsen uskomaan sanan voimalla. Luunapin vastakohta ei suinkaan ole kasvattamatta jätääminen vaan se että saa lapsen uskomaan puhetta muuten. Ymmärrän että kaikilla ei ole hyvä ulosanti eikä luovuutta eri tilanteissa, mutta on olemassa tahoja jotka auttavat tässä.
 
  • Tykkää
Reactions: Anatolia
Kyllä on taas niin laupiaita mammoja..eivät varmaan ole edes suuttuneet lapsille koskaan. Lyöminen ja satuttaminen on väärin, mutta esim reippaammin kiinni ottaminen tai pieni luunappi (jotka ei edes satu) on lähinnä herätys lapselle että nyt ollaan tosissaan.
 
Mä en ole mikään laupias mamma vaikken lastani satutakkaan. Mun huono puoli on äänen kohoaminen varsin herkästi, mikä siis menee ihan huutamisen puolelle. Ja mun lapsi tietää ihan helevetin hyvin ilman että mä läimin tai napauttelen sitä mihinkään, milloin mä olen tosissani.
 
Tilanteen herruutta on se, että saa lapsen uskomaan sanan voimalla. Luunapin vastakohta ei suinkaan ole kasvattamatta jätääminen vaan se että saa lapsen uskomaan puhetta muuten. Ymmärrän että kaikilla ei ole hyvä ulosanti eikä luovuutta eri tilanteissa, mutta on olemassa tahoja jotka auttavat tässä.

Olen samaa mieltä, että tämä olisi ihanteellinen tilanne, mutta maailma ei ole ihan noin mustavalkoinen. Kaikki vanhemmat eivät osaa ja jotkut lapset tarvitsevat enemmän kasvatusta kuin toiset. En siis tuomitse vanhempia automaattisesti luunapeista tai tukistuksesta joskus harvoin, mutta sen sijaan jatkuva hakkaaminen (esim. remmillä) ei ole missään tapauksessa hyväksyttävää. Mutta sitäkin pahempana pidän monien vanhempien vaihtoehtoa fyysiselle kuritukselle, eli henkistä väkivaltaa. On aivan kammottavaa kuunnella miten jotkut vanhemmat "kasvattavat" lapsiaan sanan voimalla. Se vahingoittaa lasta aivan hirveästi. Olen itse kokenut tällaista eräältä aikuiselta lapsuudessa, ja se on vahingoittanut minua paljon enemmän kuin lähivanhempien luunapit koskaan.
 
Mä en ole mikään laupias mamma vaikken lastani satutakkaan. Mun huono puoli on äänen kohoaminen varsin herkästi, mikä siis menee ihan huutamisen puolelle. Ja mun lapsi tietää ihan helevetin hyvin ilman että mä läimin tai napauttelen sitä mihinkään, milloin mä olen tosissani.

Edellisessä viestissä mainitsemani erään aikuisen käyttämä henkinen väkivalta oli osaksi nimenomaan vihaista huutamista. Se oli minulle lapsena paljon pahempaa kuin omien vanhempieni luunapit, jotka sain "rauhallisesti". Ymmärsin luunappitilanteet paljon paremmin kuin huutotilanteet. Tiesin aina miksi sain luunapin, ja se toimi todellakin eräälaisena herättäjänä miettimään omia tekoja. Huutaminen oli kaoottista ja epäselvää sekä pelottavaa. Huutaminen ei koskaan saanut miettimään omia tekojani tai sitä mikä oli tilanteen aiheuttanut. Sillä ei siis ollut toivottua vaikutusta. Itse ottaisin yhä mieluummin luunapin kuin kuuntelisin huutamista.
 
Mun kohdalla sanan voima tarkottaa esim.sitä että mun lapsi tietää että mä en halua esim. kolme kertaa sanoa samasta asiasta ja jos jotain sanon, tai varoitan jollakin, se pitää. Esim. riskinä että iltasatu jää pois. "Pahimmassa" tapauksessa vinttaan lelun hyllylle, sanon että menen edellä, annan lapsen pukea itse jos ei tule kohtuullisen nopesti kun odottelen.... En joudu kuuntelemaan vinkumista tai mankuamista koska en ole opettanu lastani että se hyödyttää mitään jne. Mutta huom. en harrasta henkistäkään väkivaltaa ja minulla on ehdottomasti heikkouteni vanhempana.
 
Olen samaa mieltä että huutaminen ei ole lapselle hyväksi ja pyydän sitä aina lapseltani anteeksi. Mikä ei kuittaa sitä tietty. Yritänkin harjoittaa itsehillintää uutterasti.
 
Itse vastustan jyrkästi väkivaltaa kasvatuksessa ja myös läpsäisyt ja tukistaminen ovat mielestäni väärin. Tähän väkivatlakeskusteluun on sanottava, että kyllä lapselle huutaminen ja holtiton karjuminen voi vahingoittaa kasvua pahemminkin kuin luunappi. Jos vanhemmat menettävät kontrollinsa, se on pelottavaa lapselle, olipa seurauksena lyöminen, huutaminen tai hysteerinen itku. Parempi olisi lähteä tilantesta pois ja antaa tunteiden tasaantua ennekuin menee lasta kasvattamaan.

Ketjun aloittajana tekisin varmaan itse lastensuojeluilmoituksen.
 
Olen samaa mieltä kanssasi "Mieki" ja uskon, että myöhempiä konflikteja lapsen kanssa(joihin vanhemman pitää puuttua väkivalloin) ehkäistään jo vauvasta saakka eli luodaan se perusturva eikä aloiteta kasvatusta vasta sitten kun tulee eka ongelma.

Valitettavasti ei voi tähän mun lähiperheeseen enää tuota asiaa korjata, joten täytyy keskittyä korjaavaan työhön ja siksi kyselenkin täältä, että mitä tekisin.

Ls-ilmot EIVÄT auta.
 
Ai, sun mielestä on hyvä isä kun on lyöny lasta ja on kahta muutakin lyönyt?? Tuskimpa asiat siinä perheessä kovin hyvin on, jos isä kurittaa lasta fyysisesti. Voihan sitä aina muulle maailmalle näyttää, että on asiat hyvin, mutta todellisuus onkin sitten jotain muuta. Tee ilmotus, jokainen lyönti murentaa lapsen itsetuntoa, aiheuttaa pelkoa, ahdistusta yms. todennäkösesti lapsi oirehtii myöhemmin elämässään takuu varmasti. Eli ilmotus eteenpäin.
 
Mun kohdalla sanan voima tarkottaa esim.sitä että mun lapsi tietää että mä en halua esim. kolme kertaa sanoa samasta asiasta ja jos jotain sanon, tai varoitan jollakin, se pitää. Esim. riskinä että iltasatu jää pois. "Pahimmassa" tapauksessa vinttaan lelun hyllylle, sanon että menen edellä, annan lapsen pukea itse jos ei tule kohtuullisen nopesti kun odottelen.... En joudu kuuntelemaan vinkumista tai mankuamista koska en ole opettanu lastani että se hyödyttää mitään jne. Mutta huom. en harrasta henkistäkään väkivaltaa ja minulla on ehdottomasti heikkouteni vanhempana.

Jaa... jos huudat lapsellesi, kuten olet sanonut tekeväsi, ei minusta sinulla ole kovin paljon varaa jeesustella. Lapselle huutaminen on minusta henkistä väkivaltaa. Minulla ei ole lapsia, mutta olen kuullut monien muiden vanhempien suusta tätä sanan voimalla "kasvattamista" (johon huutaminenkin kuuluu) ihan tarpeeksi. Mielestäni luunappi on pienempi paha jos pitää valita (ja usko tai älä, joskus pitää).
 
[QUOTE="Kikka";25318103]Näen jo lööpit:"ÄIti ja isä puhuivat ilkeitä lapsille, oikeus tuomitsi sakkoihin!"

[/QUOTE]

Isä ja äiti voivat sanoa suoraan lapselle, että tämän on ruma, vastenmielinen, inhottava, ei osaa mitään jne.

Ilmeisesti sinä olet sitä mieltä, että tuollainen puhe ei vahingoita lasta.
 
Täällä on sitten kaikilla tavislapsia, vai? Kyllä mun 11 ja 10 v. adhd-pojat saa välillä luunappeja, kun ei meno muuten rauhoitu, eikä puhe eikä huuto mene perille. Siinä vaiheessa yleensä riehuminen loppuu.
 
Ai, sun mielestä on hyvä isä kun on lyöny lasta ja on kahta muutakin lyönyt?? Tuskimpa asiat siinä perheessä kovin hyvin on, jos isä kurittaa lasta fyysisesti. Voihan sitä aina muulle maailmalle näyttää, että on asiat hyvin, mutta todellisuus onkin sitten jotain muuta. Tee ilmotus, jokainen lyönti murentaa lapsen itsetuntoa, aiheuttaa pelkoa, ahdistusta yms. todennäkösesti lapsi oirehtii myöhemmin elämässään takuu varmasti. Eli ilmotus eteenpäin.

Kyllä hän mun mielestä on muuten hyvä isä, samaa mieltä ovat lapsetkin.
Mä en ymmärrä tätä, että heti ajatellaan ettei perheessä voi suunnilleen mikään olla hyvin jos lapseen kohdistetaan fyysistä "kuritusta"?!
Useissa tapauksissa varmasti onkin niin, että väkivalta on seurausta pahasta olosta, mutta joissakin (kuten tässä tuntemassani) on kyse ihan vaan opitusta mallista joka on jatkunut sukupolvien ajan aina vähän lieventyen.

Ls-ilmo ei tässä tapauksessa auta. Perhe on arvostettu kohtuu pienellä paikkakunnalla missä asuvat ja perheen vanhemmat tuntevat ainakin osan sossuista..
 
Lopettakaa jo se ilmotusten tekemisen hokeminen. On se kumma, että perhe on niin läheinen, että ap tietää miten ja kuinka usein perheessä kuritetaan, mutta ei kuitenkaan niin läheinen, että pystyisi asiasta keskustelemaan ja näin vaikuttamaan isän käytökseen. Jos on noin läheinen niin luulis, että vois sanoa, että jollei isä korjaa heti käytöstään niin sit pitää ottaa sossun tädit soppaan mukaan.

Olenko ainoa, joka miettii onko tää "lähiperhe" oikeasti ap:n oma perhe?
 
[QUOTE="vieras";25318364]Isä ja äiti voivat sanoa suoraan lapselle, että tämän on ruma, vastenmielinen, inhottava, ei osaa mitään jne.

Ilmeisesti sinä olet sitä mieltä, että tuollainen puhe ei vahingoita lasta.[/QUOTE]
Siis täh, luepas uudestaan mun eka viesti.
 
Asia vaivaa mua todella, koska välitän siitä 10-vuotiaasta lapsesta hirveästi.

Juttelin nyt joulun aikaan perheen äidin kanssa isän käytöksestä ja koetin herätellä, sekä kerroin 10-vuotiaalle että lyöminen on RIKOS ja että isä tekee erittäin väärin siinä.
Isän käytökselle on vaikea saada stoppia, mutta 10-vuotiasta voi vielä helpostikin opettaa, että väkivalta on ehdottoman väärin eikä sillä saa ratkaista riitatilanteita kuten hän on kotona oppinut.
Pelkään pahoin, että 10-vuotiaasta tulee samanlainen kuin isästään, sen verran hanakasti häntä ihailee (ja toisaalta vastustaa ja uhmaakin).
 
[QUOTE="pena";25318408]Lopettakaa jo se ilmotusten tekemisen hokeminen. On se kumma, että perhe on niin läheinen, että ap tietää miten ja kuinka usein perheessä kuritetaan, mutta ei kuitenkaan niin läheinen, että pystyisi asiasta keskustelemaan ja näin vaikuttamaan isän käytökseen. Jos on noin läheinen niin luulis, että vois sanoa, että jollei isä korjaa heti käytöstään niin sit pitää ottaa sossun tädit soppaan mukaan.

Olenko ainoa, joka miettii onko tää "lähiperhe" oikeasti ap:n oma perhe?[/QUOTE]

No mä ainakin tiedän hyvin miten ja kuinka usein meidän naapuri "kurittaa" lapsiaan, tosin siis vain luunapeilla mutta kuitenkin. Lapset 2v ja 4v. Ei silti olla läheisiä että voisin mennä asiasta sanomaan vaikka en itse kyseistä tapaa hyväksykään. Pyöritääan yhdessä lähinnä samanikäisten lasten takia.
 
[QUOTE="Kikka";25318103]Näen jo lööpit:"ÄIti ja isä puhuivat ilkeitä lapsille, oikeus tuomitsi sakkoihin!"

Kyllä monelle kersalle tekisi hyvää huomata, että vanhemmat on tosissaan. Pois hhymistely ja liika ymmärtäminen, tilalle läpsyt pyllylle![/QUOTE]

.. monen idiootin aikuisen sietäisi saada selkäänsä, kun on typerä, niinkö?

V.. mikä ihminen!
 
Mä en ole mikään laupias mamma vaikken lastani satutakkaan. Mun huono puoli on äänen kohoaminen varsin herkästi, mikä siis menee ihan huutamisen puolelle. Ja mun lapsi tietää ihan helevetin hyvin ilman että mä läimin tai napauttelen sitä mihinkään, milloin mä olen tosissani.
Sama täällä.

Kun ääni kohoaa tietyn tason yli & kun sanavalinnat vaihtuu hyvinkin tiukoiksi, niin lapset tietää viimeistään siinä vaiheessa että nyt tuo eukko on tosissaan.

Kiinni ei ole tarvinnut käydä - ja kyllä, lapsillani on temperamenttia ja omaa tahtoa roppakaupalla.
 
Onko näin helvetin tyhmiä ihmisiä oikeasti olemassa? Totta vitussa teet ilmoituksen taasja sitten taas, jos sama jatkuu. Fyysinen väkivaltaon aina myös henkistä väkivaltaa. Itsekin epäilet, että pojasta tulee samanlainen.
 

Similar threads

Yhteistyössä