Minäkin olen ollut (lähes) teiniäiti. Sain esikoiseni 18-vuotiaana, täysin suunnitellusti ja toivotusti. Ja lapsen isä ei ollut enää teini, vaan useamman vuoden mua vanhempi.
Paljon sain kuulla nuoruudestani ja siitä, kun olen vielä niin lapsi itsekin, että tuskin osaan ja pärjään vauvan kanssa. Loukkaavinta oli, kun mummuni kävi meillä eka kertaa vauvaa katsomassa ja tokaisi, että "onko tuo ressukka edes ruokaa saanut?".
Ja eräs tuttu totesi raskaudestani kuultuaan, että KUKAAN alle 20-vuotias EI ole valmis äidiksi, mutta perusteita en tälle saanut. Paitsi että alle 2-kymppinen ei vaan osaa.
Mielestäni osasin ja olin ihan tavallinen, lapsesta huolehtiva äiti. Ei mua houkutellut baarit ja bileet, nautin omaste perheestä ja kotona olosta vauvan kanssa. Toinen lapsi syntyi 2,5 vuotta myöhemmin. Suunniteltuna ja toivottuna myös.
Nyt esikoinen täyttää pian 16 vuotta ja kuopus on 13 vuotias. Minäkin vasta 34 vuotias!
Olen iloinen, että "tein" lapset nuorena. Koulut jäi silloin käymättä ja ammatti hommaamatta, mutta hyvä niin. En tiennyt silloin vielä mitä haluaisin tehdä työkseni. Ja nyt sitten lasten kasvettua on ollut aikaa hommata se ammatti ja nyt olen unelmieni työssä.
Mielestäni ei saisi olla mitään "teiniperheitä", vain perheitä. Se, että onko hyvä äiti (tai vanhempi yleensä), ei katso ikää. Tiedän erittäin hyvä ja huolehtivan äidin, joka sai esikoisensa 15 vuotiaana ja kaksi muutakin ennenkuin täytti 21 vuotta. Mutta tiedän myös monta "huonoa" äitiä, jotka ovat lapsensa saaneet vasta "aikuisempana". Kyllä se on luonteesta ja ihmisestä kiinni, onko halua olla äiti lapselle.