Kun ei yksin saa selvitettyä omat ongelmat

[virheellinen ihminen]

ei vaan jaksa olen täysin lopussa ja masentunut vois itkeä vaan aamusta iltaan. ei ystäviä. ainoa jolle ehkä voisin puhua on oma äiti mutta sitten saan vaan kuulla että "mitäs mä sanoin sulle". Mitään konkreettista apua ei koskaan keneltäkään saa yhtään mihinkään. Miehelle turha puhua se vaan vääntää kaiken mun syyksi.

Mä en kohta jaksa enää..

 

["minä"]

Kannattaisiko varata aika vaikka terveyskeskuslääkärille ja yrittää sieltä kautta saada apua. Oletko yrittänyt?

 

[qqw]

Millaisia ongelmia sinulla on?

 

["a.p"]

Millaisia ongelmia sinulla on?

tunnen olevani alistettu parisuhteessa.
opiskelu ei suju olen jumissa sen kanssa, loppusuoralla olen mutta silti niin kaukana, monta vuotta olen jo tätä yrittänyt suorittaa loppuun, olenkohan jotenkin yksinkertainen kun ei onnistu.
olen jatkuvasti kiinni lapsissa koskaan en pääse minnekkään yksin tai muutenkaan tekemään mitään mukavaa.
olen laiska ja aikaan saamaton.
olen yksinäinen mutta silti jotenkin kartan sosiaalisia tilanteita. ei kaikkia mutta esim koulussa on vaikea käydä.
rahat aina lopussa.
arvottomuuden tunne.
ymmärrän annettuja ohjeita tosi huonosti.

 

[qqw]

Kuulostaa ikävältä tilanteelta. Oletteko kokeilleet pelastaa parisuhdettanne ja saada sitä tasa-arvoisemmaksi? Entä voiko lapsia jättää hetkeksi miehen hoitoon, jotta pääsisit itse tekemään jotain sellaista, josta pidät? Mikäli mies on oikeasti huono sinulle ja hän on syy mm. arvottomuuden tunteeseesi, kannattaa harkita eroa, vaikka se vaikea päätös onkin.

Ymmärrän opiskelun jumiutumistilannetta, itselläni opiskelu jäi opinnäytetyöstä jumiin, aloin pelätä ja inhota sen kirjoittamista. Se aiheutti myös paljon ahdistusta ja alemmuudentunteita ja ajatuksia siitä, että en kuitenkaan saa mitään aikaiseksi ja olen laiska. Samalla myös raha-asiat alkoivat mennä päin seiniä, kun en oikein mistään saanut rahaa. Onneksi sitten jotenkin (en valitettavasti itsekään tiedä miten) sain itseäni vähän niskasta kiinni ja runnoin sen väkisin valmiiksi. Siitä sitten vähän kerrallaan asiat alkoivat sujua vähän paremmin.

Toivottavasti sinäkin saisit tuota ongelmavyyhtiä purettua jostain. Kannattaa kokeilla hakea apua esim. terveyskeskuksesta tms. jos tuntuu, että ammattilaisen kanssa keskustelemisesta voisi olla sinulle apua. Voisit myös kokeilla puhua oman äitisi kanssa. Voiko hän ottaa lapsia hoitoon, jotta saisit keskittyä joihinkin omiin asioihisi?

 

["a.p"]

omat vanhempani asuu niin kaukana ettei heistä ole lastenhoito apuun. olemme vuosi sitten muuttanut ja mulla ei ole täällä yhtään tukiverkostoa. mies ei ymmärrä mitään olen yrittänyt selittää että parisuhde ei toimi mutta saa asiat sitten käännettyä niin että se on minun vika ettei suhde toimi.

 

[qqw]

Uusi alku uudella paikkakunnalla on kyllä ikävä juurikin tuon tukiverkoston kannalta. Vaikka uusia kavereita saisikin, niin ainakin itselläni kestäisi melko kauan ennen kuin kuitenkaan luotan niihin niin paljon että lapset jättäisin hoitoon heille.

Onko parisuhdeterapia tms. täysin poissuljettu vaihtoehto? Tuokaan ei kuulosta hyvältä, jos mies yrittää vierittää kaiken sinun syyksesi.

 

[Prue]

Kaipaat vertaistukea, muista ettet ole todellakaan yksin! Monet äidit ovat masentuneita, kun omaa aikaa ei ole, eikä liioin ystäviä. Kannattaa hakea apua vaikka paikkakuntasi Mannerheimin Lastensuojeluliitosta, he ovat erikoistuneet tukemaan perheitä. Heillä on perhekahviloita joissa voi tavata muita äitejä, ja he tarjoavat myös lastenvahteja. Myös omasta seurakunnassassi saattaa olla äiti-lapsi-piirejä, joista löytää ystäviä. Se oli omalle äidilleni pelastus aikoinaan kärsiessään samoista ongelmista. Ehkä paikkakuntasi perheasiain neuvottelukeskuskin voisi auttaa?

Jos menet lääkärin vastaanotolle saat varmasti vain masennuslääkkeet, älä mene lankaan! Ongelmat ovat selkeästi muualla kuin serotonin yms. tuotannossa.

Älä jää yksin!

 

[123rfjkbvdtjvi]

ulkopuolinen apu...

 

[Prue]

Ja jos haluat jutella voit laittaa mulle mailia osoitteeseen emma.ikonen@edu.pkamk.fi, voidaan jakaa kokemuksia. Voin antaa sitten myös puhelinnumeroni.

 

["a.p"]

Uusi alku uudella paikkakunnalla on kyllä ikävä juurikin tuon tukiverkoston kannalta. Vaikka uusia kavereita saisikin, niin ainakin itselläni kestäisi melko kauan ennen kuin kuitenkaan luotan niihin niin paljon että lapset jättäisin hoitoon heille.

Onko parisuhdeterapia tms. täysin poissuljettu vaihtoehto? Tuokaan ei kuulosta hyvältä, jos mies yrittää vierittää kaiken sinun syyksesi.

Olen käynyt yksin parisuhde terapiassa koska mies ei sinne halua tulla koska ei ole kuulemma mitään vikaa. Mutta lopetin sielä käymisen koska tunsin että vähän niinku tuhlasin heidän aikaa kun en saanut miestä sinne mukaan enkä saanut millään muullakaan tavalla tilannetta parempaan päin.

Mä en oikein tiedä että mitä mun pitäis sille miehelle oikein sanoa että se heräis todellisuuteen että miten huonosti asiat onkaan. Peli on kohta menetetty kohta on mennyt niin paljon aikaa että mitään ei ole enää tehtävissä parisuhteen korjaamiseksi. Mä en edes enää osaa sanoa rakastanko mä miestäni vai en. Rakkauden tilalle on tullut viha ja katkeruus. Sellaisia tunteita ei kovin helpolla saa muunnettua takaisin rakkaudeksi.

Jos taas otan eron tiedän mitä siitä seuraa alan kaipaamaan taas miestä hirmuisesti ja yritän saada hänet takaisin. Jotenkin mies on aivan erilainen nykyään kun mitä ennen oli. Tai sitten alkaa se epätoivoinen haku uuden kumppanin löytämiseksi..

 

[Äksymaija]

HALAUS.

Älä tee masentuneena suuria päätöksiä, kuten eroaminen. Jooko?
Hoida ensin masennus kuriin. Ja sehän onnistuu kun soitat terveyskeskukseen, ja pyydät ajan tavata lääkäri. Siitä se sitten lähtee rullaamaan, ensiavuksi saat varmaanki mielipidepillereitä (mielialalääke se taitaa oikeasti olla...). Aluksi ne pahentaa oloa, mutta sitten ne alkaa auttamaankin. Lääkäri antaa sinulle keskusteluajan, johon pääset puhumaan vain itsestäsi! Niitä aikoja annetaan juuri niin kauan kun olet kunnossa.
Neuvolaikäisten lasten äidit pääsevät neuvolapsykologille, joka on ilmainen, ja ymmärtää lapsiperheen ongelmia paremmin yleensä.
Opiskelun voi aina laittaa jäihin, mutta kotiin ei kannattaisi jäädä makoilemaan. Koita siis jatkaa, äläkä ota paineita edistymisestä. Käyt vaikka kuraattorille (mikäli sellainen on, tai joku muu luotettava henkilö, opo?) kertomassa tilannettasi hieman. Myös koulun kautta voi saada tarvittavan avun, jos sieltä kautta hakeminen tuntuu helpommalta.
Mitä ystäviin tulee, niin tuollakin tapaillaan-osiossa on paljon naisia ympäri Suomen vailla kaveria Rohkesti ota vaan yhteyttä! Ei se ota, jos ei annakkaan.
Parisuhde ongelmat minä siirtäisin tuossa taka-alalle siksi aikaa, että saa asiat ensin omassa päässä selväksi. Silloin niitä on helpompi lähteä purkamaankin.
Tukiverkkoa voi luoda ensialkuun vaikka sosiaalitoimen kanssa, ainakin he varmasti voisivat tukea matkoja vanhemmillesi tai tarjota viikonloppuperhettä jossa lapset voisivat vaikka kerran kuussa lomailla.

Toivon todella, että saat itsestäsi sen yhden puhelinsoiton aikaan. Silloin olet jo voiton puolella.
Sä selviät kyllä. Ikuisesti tuollainen ei kestä.

 

["a.p"]

Onneksi koulut loppuu noin 3viikon kuluttua. Voin lähteä vapaasti lasten kanssa kun ei esikoisella ole koulua. Ajattelin mennä vanhempieni luokse lasten kanssa 2-3viikoksi. Ihan kokeilla että jos mieliala kohentuu siitä kun ei ole mies maisemissa.

 

["a.p"]

up

 

[La Paset]

Tunnut olevan aivan hukassa. Nyt apua hakemaan ja kiireesti! Noin et voi jatkaa!