Mä haluaisin vaan huutaa ja itkeä

[vierailija]

Siinäpä se. Mä haluaisin huutaa, raivota, itkeä ja kiljua mun elämän vaikeutta pois. Mutta ei se auta. Kukaan ei kuuntele. Ketään ei kiinnosta mun ongelmat. Ei mun miestä, ei ammattiliittoa, ei mun äitiä, ei siskoja, ei ystäviä... Mieli tekisi mennä vaan karjumaan tohon pihalle mutta en kehtaa. Parempi vaan olla hiljaa ettei kukaan harmistu.
Mä huudan tänne.... Hiljaa mielessäni....

Turha avaus. Pakko vaan tehdä jotain että saa naapurit olla rauhassa.

 

[vierailija]

Nyt on juhannus, kävele läheiseen mettään mis ei liiku paljoo ketää ja huuda sun koko sielus pihalle

 

[vierailija]

Perkele kun asun taajamassa, on useampi km matkaa metsään.
Emt, kummasti tuo sydämen puristus helpottaa jo sillä että ulisee asiaa tänne..

 

[vierailija]

Täällä toinen kohtalotoveri/ kynnysmatto. Kuningasalkoholi vie kansaa ja minä kärsin. Surettaa kaikkien viinasta kärsivien puolesta. Lähinnä lasten ja naisten. Täytyy vain toivoa helpotusta lähitulevaisuuteen. Työtä, jotta voi irrottautua paskasta/ kotihelvetistä.

 

[vierailija]

Voisiko avautua kunnolla tänne? Tekisi ihan hyvää jollekin.

Tiedän elämän tuomasta paskasta paljonkin. Itselläni ulkoisin puoliin katsottuna asiat hyvin, ihana perhe ja mies, työpaikka ja koti. Pinnan alla kytee 2 sairautta jotka syövät 3-kymppisen perheenäidin arkea ja juhlaa.

 

[vierailija]

Voi, niin minun elämästäni. Kaikki luulevat, että elän unelmaa. Toisin on. Ei työtä, mies monisairas, anoppi vetelee myös viimeisiään. Huoli on jatkosta. Miten kaikki hoituu?

 

[vierailija]

Mun täytyy vain luottaa siihen, että työ löytyy pian ja perhe pärjää jatkossa ilman perheenpäätä. Niin ja selviytyy myös mummun kuolemasta. Onko se niin, että nämä asiat välillä kasautuvat samalle vuodelle?

 

[viisikymppinen isoäiti]

nän se on, ja enää en yhtään ihmettele, että suomessa tehdään itsareita niin paljon. Jos meet faceen, ja kerrot jotain ei niin mukavaa, niin heti siellä annetaan ilmi, että pitää olla yltiöpositiivinen ja että elämällä on tapana järjestyä. elämällä ei ole todellakaan tapana järjestyä, kyllä se vaatii vaivaa. ja kaikki ei ole aina itsestä kiinni, miten elämä menee, niin kuin väitetään. ei jaksa olla aina yltiöpositiivinen. sit joku ei enää jaksa, vaan tappaa itsensä. ei sekään toki kenenkään syy ole. mutta joskus vois helpottaa toisen oloa oikeesti kuuntelemalla, vaikka ei osais mitään sanoakaan. mutta kun monilla on vaan sellainen tapakin, että kuitataan toisen asiat sanomalla, elämällä on tapana järjestyä ja aletaan puhumaan omista asioistaan.

 

[vierailija]

nän se on, ja enää en yhtään ihmettele, että suomessa tehdään itsareita niin paljon. Jos meet faceen, ja kerrot jotain ei niin mukavaa, niin heti siellä annetaan ilmi, että pitää olla yltiöpositiivinen ja että elämällä on tapana järjestyä. elämällä ei ole todellakaan tapana järjestyä, kyllä se vaatii vaivaa. ja kaikki ei ole aina itsestä kiinni, miten elämä menee, niin kuin väitetään. ei jaksa olla aina yltiöpositiivinen. sit joku ei enää jaksa, vaan tappaa itsensä. ei sekään toki kenenkään syy ole. mutta joskus vois helpottaa toisen oloa oikeesti kuuntelemalla, vaikka ei osais mitään sanoakaan. mutta kun monilla on vaan sellainen tapakin, että kuitataan toisen asiat sanomalla, elämällä on tapana järjestyä ja aletaan puhumaan omista asioistaan.

Muistahan tämä sitten kun taas mollaat mm. työttömiä.

 

[vierailija]

Musiikki kovalle ja huuda mukana! Tyhjenee mieli eikä naapurit nyt juhannuksena ihmettele jos kotikaraokea vetää. Ja sitten ku pyhät ohitse, otat yhteyttä johonkin esim perheneuvolaan ja sinne puhumaan.

Yleensä perheessä/suvussa on yksi, joka joutuu kannattelemaan muita. Usein se on perheen äiti, ajatellaan että siltä löytyy sympatiaa, ja ehkä aikaakin jos työttömänä. Mutta jokaisella täytyy olla joskus lupa olla heikko toisten edessä. Sellaisia ihmisiä ympärille, ensihätään vaikka perheneuvolasta tai kirkon perheavusta. Itsestään saa pitää huolta, etenkin jos on suvun tukipylväs, on velvollisuus hakea omaan jaksamiseen apua ja näkökulmia muualta. Voimia!

 

[vierailija]

Kiitos!! Näinhän se on. Kuvitellaan, että äiti voi kaiken kantaa. Ei se niin ole. Silloinkin, kun koin monta keskenmenoa peräkkäin, jätettiin oman onnensa nojaan. Välteltiin kaupassa jne. Ihmiset eivät uskalla puhua kipeistä asioista. Itse olen ottanut puheeksi asian ihan puolituttujenkin kanssa, ettei luultaisi, että olen syntynyt kultalusikka suussa. Elämä on ollut tilanteesta tilanteeseen menoa. Silti ihmiset ihmettelevät, miksi varaudun asioihin. Siis juurikin turvaverkkoa rakentamalla. Koska tiedän, että sitä tarvitsevat jokainen. Elämän tapahtumia ei voi ennustaa tai hallita. Voi varautua, mutta siinäpä se. Monet ihmiset elävät liikaa kuplassa ja luuloissa. Se on hämmentävää.

 

[vierailija]

Ap, kerrotko mikä sinulla on hätänä?

 

[vierailija]

Näinhän se on. Itse tuin ja kuuntelin ystävää kun hänelle oli raskas vaihe elämässä, mutta nyt kun olisin tarvinnut itse kuuntelijaa niin jäin yksin. Onneksi on ammattikuuntelijoita, ettei tarvitse olla läheisille se energiansyöjä...

 

[vierailija]

Voimia meille kaikille!

 

[vierailija]

Homo homo homo homo homo homo!