Niin. Mitä tehdä kun ei ole mitään omaa tässä elämässä.
Mieheni kanssa menee periaatteessa hyvin, ei mitään suurempaa ongelmaa tai sitten sysään vain kaiken sivuun enkä ajattele asioita.
Tätä on jatkunu pidempään; haluaisin joskus jotain ihan itsekseni, nähdä ystäviä, olla vain.
Mutta se ei vain onnistu. Mieheni haluaa seurata perässäni joka paikkaan. Ystäväni ovatkin joskus sanoneet, että haluaisivat joskus nähdä vain minua, että alkaa ottamaan päähän kun mieheni (avomieheni) on aina mukana. Kyllä se ottaa minua iteänikin päähän.
Mieheni ei tee enää nykyään mitään "omia juttuja". Ennen minua kuulema teki paljonkin asioita, mutta minut tavattuaan ne ovat jääneet vaikken ole häneltä mitään koskaan kieltänyt. Ainut mitä hän tekee on huutiksessa pyöriminen ja tavaran myyminen. Lähes aina, joka ainoa hetki.
Silloin kun hän on töissä, hän soittelee noin tunnin välein, aivan kuin varmistaakseen, että olen yksin tai kenen kanssa olen tai mitä teen. Ja yleensä kun hän soittaa, hän toteaa "oli minulla jotain asiaa, mutta en enää muista mitä".
En pysty edes lenkillä käymään (joo, painoa pitäisi saada pois ja vaikka kuinka paljon) koska mieheni lähes vahtii jokaista liikettäni.
Olen miehelleni puhunut näistä asioista suoraan, mutta hän sanoo, ettei ole huomannut asioiden näin olleen. Monta kertaa olen hänelle tästä sanonut.
Mieheni jopa on lukenut koneeltani keskutelujeni lokitietoja, jäi siitä kiinni koska ei ollut muistanut sulkea konettani, tai kenties siksi koska "tulin liian aikaisin" kotiin.
Minun elämäni on tässä:
Aamulla herään, menen kouluun/harjoitteluun, tulen kotiin ja menen nukkumaan.
Mieheni kanssa menee periaatteessa hyvin, ei mitään suurempaa ongelmaa tai sitten sysään vain kaiken sivuun enkä ajattele asioita.
Tätä on jatkunu pidempään; haluaisin joskus jotain ihan itsekseni, nähdä ystäviä, olla vain.
Mutta se ei vain onnistu. Mieheni haluaa seurata perässäni joka paikkaan. Ystäväni ovatkin joskus sanoneet, että haluaisivat joskus nähdä vain minua, että alkaa ottamaan päähän kun mieheni (avomieheni) on aina mukana. Kyllä se ottaa minua iteänikin päähän.
Mieheni ei tee enää nykyään mitään "omia juttuja". Ennen minua kuulema teki paljonkin asioita, mutta minut tavattuaan ne ovat jääneet vaikken ole häneltä mitään koskaan kieltänyt. Ainut mitä hän tekee on huutiksessa pyöriminen ja tavaran myyminen. Lähes aina, joka ainoa hetki.
Silloin kun hän on töissä, hän soittelee noin tunnin välein, aivan kuin varmistaakseen, että olen yksin tai kenen kanssa olen tai mitä teen. Ja yleensä kun hän soittaa, hän toteaa "oli minulla jotain asiaa, mutta en enää muista mitä".
En pysty edes lenkillä käymään (joo, painoa pitäisi saada pois ja vaikka kuinka paljon) koska mieheni lähes vahtii jokaista liikettäni.
Olen miehelleni puhunut näistä asioista suoraan, mutta hän sanoo, ettei ole huomannut asioiden näin olleen. Monta kertaa olen hänelle tästä sanonut.
Mieheni jopa on lukenut koneeltani keskutelujeni lokitietoja, jäi siitä kiinni koska ei ollut muistanut sulkea konettani, tai kenties siksi koska "tulin liian aikaisin" kotiin.
Minun elämäni on tässä:
Aamulla herään, menen kouluun/harjoitteluun, tulen kotiin ja menen nukkumaan.
