Kun äiti olisikin se tienaaja

[Yrittäjänainen]

Olen ollut mieheni kanssa naimisissa hieman yli vuoden. Yksissä olemme olleet jo 6 vuotta. Nyt mieheni on alkanut puhua perheenlisäyksestä.

Yritykseni on vihdoin (4 vuoden jälkeen) alkanut käydä tuottoisaksi ja taloutemme tuloista tällä hetkellä oma osuuteni on noin 2/3. Olen kuitenkin ajoittain/yleensä hyvin kiinni yrityksessäni ja poisjääminen äitiyden takia tekisi valtavan loven talouteemme.

Mieheni on lupautunut pitämään lapsesta huolta sen ensimmäisen puolen vuoden jälkeen (jonka minä tietysti joutuisin olemaan varmaan töistä pois). Jotenkin kuitenkaan en uskalla tähän luottaa.. Toki tunnen mieheni hyvin, mutta voiko mies oikeasti olla koti-isänä onnellinen? Onko täällä kellään kokemusta vastaavasta?

Pelkään vaan niin paljon sitä, että homma ei toimikaan ja mieheni muuttaa mieltään koti-isyydestä sen jälkeen kun homma on jo käynnissä. Pahimmissa peloissani olen jo maalaillut mielessäni kuvaa siitä, miten mieheni jättää minut ja lapsen kun ei pystykään "luopumaan muusta elämästään". Olenko vain vainoharhainen? En halua luopua yrittäjyydestä enkä todellakaan voi olla poissa kuvioista tuota puolta vuotta enempää, sillä olen vihdoin saavuttanut tunnettuutta ja asemaa sektorillani.

En oikeasti ole ihan kauheasti ottanut asioista selvää, eikä minulla ole oikein ollut vauvoja lähipiirissäni, joten en edes tiedä, minkä ikäisenä lasta voisi laittaa päiväkötiin tms. Kai sekin sitten voisi olla vaihtoehto jos mieheni ei koti-isyyteen pystyisikään.

Ääh.. Onko "kohtalotovereita"? Olisi kiva kuulla joltain rohkaisun sanoja..

 

["vieras"]

Lipponen pani päkän paksuksi yli 70v.

 

[zeizei72]

Kerkeehän tota jälkikasvua myöhemminkin Tsemiä!!!

 

[Mep]

Iästäsi riippuen turha hötkyillä. 8kk ikäisenähän niitä jotkut jo vievät hoitoon...
Serkkuni on ainoa tietämäni mies, joka on pitänyt osan vanhempainvapaasta ja jälleen vauvan tultua taloon, palaa äiti töihinsä 4kk jälkeen. Serkkuni jää kotiin vuorostaan joksikin aikaa.
Hyvin on sujunut. Mehän ei täällä tunneta miestäsi.....

 

["kysyn"]

Kysymys: Haluatko sinä ihan oikeasti lapsia, ja haluatko niitä nyt? Miään ei pakota lasta tekemään, tiesitkö.

 

[Viikate]

Haluatko itse lapsen vai haluaako perheenlisäystä enemmänkin miehesi?

Tavallisin "alaikäraja" hoidon aloittamiselle on 9-10 kk eikä ainakaan merkittävästi tuota nuorempia näy ainakaan päiväkodeissa.

 

[ja vielä]

Miten miehesi tienaa, tai millaisessa asemassa hän on omassa työssään? Onko hän siihen tyytyväinen? Mietin vain miksi mies nyt, kun sinulla menee hyvin haluaa juuri nyt perheenlisäystä.

 

[Yrittäjänainen]

[QUOTE="kysyn";28890997]Kysymys: Haluatko sinä ihan oikeasti lapsia, ja haluatko niitä nyt? Miään ei pakota lasta tekemään, tiesitkö.[/QUOTE]

Olen 30-vuotias, joten tavallaan pikkuhiljaahan tuota asiaa pitäisi alkaa miettimään... Kai..

Ennen naimisiin menoa päätimme, että lasta yritetään joskus. Ehkä itse kuvittelin, että se joskus tulisi sitten vasta joskus..

 

[zeizei72]

"Olen 30-vuotias, joten tavallaan pikkuhiljaahan tuota asiaa pitäisi alkaa miettimään... Kai..

Ennen naimisiin menoa päätimme, että lasta yritetään joskus. Ehkä itse kuvittelin, että se joskus tulisi sitten vasta joskus.. "

Tao rahaa vielä kun pystyt, kaiken maailman kodinhoidontuilla ja lapsilisillä ei henkseleitä paukuteta.

 

[Yrittäjänainen]

Miten miehesi tienaa, tai millaisessa asemassa hän on omassa työssään? Onko hän siihen tyytyväinen? Mietin vain miksi mies nyt, kun sinulla menee hyvin haluaa juuri nyt perheenlisäystä.

Mieheni on rakennusmies ja tienaa keskivertoduunarin palkan. Perusteluiksi lapsen hankkimiselle nyt hän on sanonut, että ei enää kiinnosta "kylillä hillua" ja haluaisi jo alkaa perhe-elämän. En ole kertaakaan ajatellut, että omalla pärjäämiselläni ja miehen halulla saada lapsi nyt olisi jotain tekemistä toistensa kanssa. Mielenkiintoinen ajatus, mutta en usko sen vaikuttavan asiaan niin paljon kuitenkaan.

 

["kysyn"]

Olen 30-vuotias, joten tavallaan pikkuhiljaahan tuota asiaa pitäisi alkaa miettimään... Kai..

Ennen naimisiin menoa päätimme, että lasta yritetään joskus. Ehkä itse kuvittelin, että se joskus tulisi sitten vasta joskus..

Minusta sulla on vielä monta hyvää lapsentekovuotta edessä, jos oikeasti lapsia haluat. Mieti, haluatko. Haluatko sinä itse niitä, vai ajatteletko että kai niitä tarttis tehdä kun mies, sukulaiset ja yhteiskunta niin olettaa.

 

["kysyn"]

Ja sinuna todellakin takoisin rautaa kun se on kuuma. Tässä maailmantlanteessa jos saa yrityksensä plussalle se on todella hienoa, eikä sitä kannata kovin herkästi luovuttaa pois.

 

["vieras"]

Mies voi olla koti-isänä onnellinen. Oma mieheni ainakin oli, ja on valmis jäämään puolivuotiaan kanssa kotiin. Olisiko sinun miehesi onnellinen - se jää nähtäväksi. Nainenkin voi yllättyä, ettei jaksaisikaan olla kotiäitinä tai päinvastoin onkin valmis olemaan siellä vuodesta toiseen ennakkoajatuksistaan poiketen. Niin moni asia vaikuttaa jaksamiseen/viihtymiseen.

Kai kyse onkin enemmän sitoutumisesta. Jos mies sitoutuu olemaan koti-isänä, niin asennoituminen auttaa jaksamaan. Yhä vaan nykyisinkin odotetaan naisen olevan se, joka kotonaoloon sitoutuu.

Hoidonaloitusiästä on yhtä monta ajatusta kuin vanhempaakin. Mutta moni on laittanut vuoden ikäisen, joka jo pystyy liikkumaan ja kommunikoimaan. Ja vaihtoehtoja on päiväkodin lisäksi muitakin. Perhepäivähoitajan pienempi ryhmä, kotiin hoitaja jne. Mikä kenellekin tuntuu sopivalta.

 

[Viikate]

Mielestäni sinun kannattaa odottaa sitä voimakasta, itsestä lähtevää halua saada lapsi. Se ei ole mikään siinä sivussa hoidettava projekti ja koska sinulla on erityisen merkittävä osa lapsen saamisessa, sinun tulisi haluta lasta vähintäänkin yhtä paljon kuin miehesi.

 

[avojaloin]

koti-isyys on arvostettu sosiaalinen status miehelle. Usein koulutetut miehet tykkää jäädä kotiin lasta hoitamaan eikä siinä ole sen kummempaa kuin kotiäitiydessä. Koti-isyys voi tarjota myös breikin työelämästä mukavasti. Jos homma ei toimi,nii sitten pph:lle lapsi hoitoon.

 

[Mep]

[QUOTE="vieras";28891064]Mies voi olla koti-isänä onnellinen. Oma mieheni ainakin oli, ja on valmis jäämään puolivuotiaan kanssa kotiin. Olisiko sinun miehesi onnellinen - se jää nähtäväksi. Nainenkin voi yllättyä, ettei jaksaisikaan olla kotiäitinä tai päinvastoin onkin valmis olemaan siellä vuodesta toiseen ennakkoajatuksistaan poiketen. Niin moni asia vaikuttaa jaksamiseen/viihtymiseen.

Kai kyse onkin enemmän sitoutumisesta. Jos mies sitoutuu olemaan koti-isänä, niin asennoituminen auttaa jaksamaan. Yhä vaan nykyisinkin odotetaan naisen olevan se, joka kotonaoloon sitoutuu.

Hoidonaloitusiästä on yhtä monta ajatusta kuin vanhempaakin. Mutta moni on laittanut vuoden ikäisen, joka jo pystyy liikkumaan ja kommunikoimaan. Ja vaihtoehtoja on päiväkodin lisäksi muitakin. Perhepäivähoitajan pienempi ryhmä, kotiin hoitaja jne. Mikä kenellekin tuntuu sopivalta.[/QUOTE]

Hyvä pointti...esim. vauvan itkuisuutta on mahdoton ennustaa etukäteen. helppojen lasten vanhemmat pääsevät vähemmällä, oli kotona kumpi tahansa vanhemmista. Itse petyin vauva-arkeen, ihan äitinäkin. Meidän lapsi huusi kauan enkä istuskellut kahviloissa kahvilla tyytyväinen vauva sylissä.... Olin silti kotona 3 vuotta

 

["mami"]

Täällä myös yrittäjä. Jonka mies on myös yrittäjä. Emme kumpikaan ole työssämme kellonaikoihin sidottuja, mutta onhan tämä usein melkoista sumplimista

Onko miehelläsi sellainen työ, että hän voi osallistua lapsenhoitoon kunnolla heti alusta asti - jolloin sinä voit jatkaa yrittämistä muutamia tunteja päivässä heti kun kunto sallii? Puolen vuoden enemmän tai vähemmän totaalinen tauko ei ole hyvä ajatus, jos juuri on alkanut sujua.

Lasta tuskin kannattaa hankkia ajatuksella "milloin sen voi aikaisintaan pistää hoitoon" (anteeksi suoruuteni). Itse olen tullut puolimökkihöperöksi kotona, vaikka olen tehnyt töitä siinä sivussa. Mutta lapsen kanssa on toisaalta ollut tosi ihana olla. Meillä ovat molemmat menneet päivähoitoon 2-vuotiaina, joka esikoiselle oli vuotta liian varhain ja kuopukselle just passeli.

Jutelkaa. Kuinka tärkeä miehesi työ on hänelle - mahdollisuus tehdä osa-aikaista? Aikalisä, että mietitte käytännön jutut kuntoon? Koska yrittäminen ja lapset on vaikea yhdistelmä - mutta toteutettavissa Meillä lapsilla 8 viikon kesäloma ja yleensä päikkärissä lyhyehköjä päiviä 3-4 päivää viikossa - me vanhemmat sitten teemmekin "vuoroja" ja usein molemmat tekevät töitään 3-4 tuntia lasten mentyä nukkumaan (Meillä tosin tuo aikoihin sitoutumattomuus auttaa paljon.)

 

[Yrittäjänainen]

Mielestäni sinun kannattaa odottaa sitä voimakasta, itsestä lähtevää halua saada lapsi. Se ei ole mikään siinä sivussa hoidettava projekti ja koska sinulla on erityisen merkittävä osa lapsen saamisessa, sinun tulisi haluta lasta vähintäänkin yhtä paljon kuin miehesi.

Hyvin sanottu. Tuota olen itsekin ajatellut paljon. Tokihan minäkin lasta toivoisin, lähinnä vaan tosiaan pelottaa se, pystyykö mieheni kuitenkaan kantamaan vastuuta lupaamallaan tavalla.

 

[Yrittäjänainen]

"Jutelkaa. Kuinka tärkeä miehesi työ on hänelle - mahdollisuus tehdä osa-aikaista? Aikalisä, että mietitte käytännön jutut kuntoon? Koska yrittäminen ja lapset on vaikea yhdistelmä - mutta toteutettavissa Meillä lapsilla 8 viikon kesäloma ja yleensä päikkärissä lyhyehköjä päiviä 3-4 päivää viikossa - me vanhemmat sitten teemmekin "vuoroja" ja usein molemmat tekevät töitään 3-4 tuntia lasten mentyä nukkumaan (Meillä tosin tuo aikoihin sitoutumattomuus auttaa paljon.) "


Työnkuvaani liittyy paljon matkustamista ympäri Suomea ja toisaalta teen töitä kotoa käsin. Mieheni on vasta hiljattain saanut nykyisen työpaikkansa ja luulen, että hänellä ei hirveästi ole saumaa osa-aikaisuuteen siinä hommassa. Hän on sanonut minulle, että jäisi täysin isyysvapaalle tai miksi sitä nyt kutsutaankaan (myönnän, en ole kovin perillä näistä jutuista).

Sehän tässä vielä "ongelmallista" onkin, että koska teen töitä monesti kotona, pelkään, että mieheni käyttää sitä sitten hyväkseen ja "karkailee" milloin minnekin vapaansa aikana kun minä kerran olen joka tapauksessa kotona. Työni vaatii kuitenkin suurta keskittymistä ja häiriötöntä ympäristöä..

 

["memmu"]

Hyvin sanottu. Tuota olen itsekin ajatellut paljon. Tokihan minäkin lasta toivoisin, lähinnä vaan tosiaan pelottaa se, pystyykö mieheni kuitenkaan kantamaan vastuuta lupaamallaan tavalla.

No lupaahan moni vauvakuumeinen äitikin että jaksaa sen pienen kanssa jos mies vaikka vähän jarrutelisikin. Eikä mun käsitykseni mukaan äidinkään jaksamisesta voi olla sen enempää takuuta.

Mulla tuttavat tekivät noin. Tosin isä jäi kotiin jo kun lapsi oli 4kk. Ei ongelmia. Myöhemmin tuo mies on sanonut että olihan se vähän "mökkihöperöä" touhua (oli kotona 1,5 vuotta) mutta ihan sen väärttiä. Ihan fiksu mies hän, sanoikin että vaikka oli vähän tylsää ja saman kaavan toistoa - niin 1,5 vuotta elämässä on aika lyhyt jakso.

 

["vieras"]

Kerkeehän tota jälkikasvua myöhemminkin Tsemiä!!!

Miten se myöhempi ajankohta poistaa ap:n ongelman?

 

["ville"]

[QUOTE="vieras";28891402]Miten se myöhempi ajankohta poistaa ap:n ongelman?[/QUOTE]

Siten, että ehtii tienata rahaa säästöön äitiysvapaiden ajaksi.

 

["vieras"]

Kerkeehän tota jälkikasvua myöhemminkin Tsemiä!!!

Miten se myöhempi ajankohta poistaa ap:n ongelman?

 

[PiXX]

Yksityinen ottaa nuoremmankin. Itsellä ollut hoidosa 3kk ikäinen vauva 6-8h/pv viiteä päivänä viikossa.

 

["ookoo"]

IHanko noin vain mies voi jäädä töistä pois kuukausiksi, jopa vuodeksi tai pidemmäksikin aikaa? Mitäs työnantaja siihen sanoo? Onko miehelläsi sitten enää koti-isyyden jälkeen työpaikkaa mihin palata? Onko hän valmis ottamaan tämän riskin?