Kumpi teillä "määrää" ruoasta?

["vieras"]

Parisuhteessa saattaa olla molemmilla osapuolilla käsitys ruoasta.
Kumpi teillä määrää,minkälaista ruokaa syödään? Jos lapsia ei ole niin on helppoa.
Kun on lapset,niin miten toimitte?

 

["Liisi"]

Kummatkin! Plus myös lapset.

 

["Jepu"]

Se joka sen valmistaa, eli minä.

 

[yrittäjäpari]

Se joka sattuu käymään kaupassa. Mä ostan enemmän itse tehtävää vaikka en tahdo aina keretäkään tekemään, mies enemmän valmissapuskaa.

 

["jep"]

Ei meillä suuria kiistoja moisesta saada, mut periaatteessa minä päätän, koska käyn kaupasss ja kokkaan.

 

["vieras"]

Yleensä minä, koska mies on kykenemätön suunnitteluun tai kauppalistan tekoon. Se lompsii kauppaan ja sahaa siellä edestakas poukkoillen ja keksii jonku yhden(!) ruuan siinä mennessään. Tuloksena meillä on kaapissa jotain ihmepurnukoita, mitä tarvitaan siinä yhdessä ruuassa eikä vuoteen sen jälkeen

Olen äitiyslomalla ja teen itse aina pientä ruokalistasuunnittelua ennen seuraavaa kauppapäivää. Sitten teen kauppalistan sen ruokalistan pohjalta ja that's it. Ei heräteostoja. Kysyn kyllä joka samperin kerta mieheltä ehdotuksia ruokalistalle, koska itse pyörittelen vaan niitä samoja ja alkaa jo kyllästyttää. Miehen vastaus on yleensä "jaaa.. ei nyt tuu mieleen". Syököön sit niitä samoja ruokia kunnes alkaa tulla mieleen

 

[Happygirl-91]

Koulussa syödään lämmin ateria molemmat ja ne perus hedelmät, leipää, puuroa ja kasviksia ostan yleensä mä kun enemmän siellä kaupassa juoksen. Tykkään vaan käydä lähes päivittäin kaupassa.

 

[keppälerttu]

meillä kaikki saa päättää.ja jos joku haluaa sellaista ruokaa mitä muut ei halua syödä, ni sit tehdään paria sapuskaa.
(kaikilla on sellaisia herkkuruokia mistä muut ei välitä )
minä tai noi isommat lapset sit yleensä kokkaillaan, ukon homma on grillaaminen.

 

[helppoa]

Meillä päättää se joka sen ruuan tekee ja käy kaupassa.ja jos ei kelpaa muiden tekemä ruoka niin voi itse tehdä parempaa tai olla syömättä =) ja talossa siis 3 teiniä,mies ja minä.

 

[iu]

Voi kun joku ees joskus tietäis, mitä haluaa syödä. Niin rasittaa aina itse keksiä, ja kun noilta kysyy, niin "ihan sama". Joku kerta mä laitan pelkästään sitä ihan samaa.

 

["vieras"]

Minä määrään koska ruoan ostan ja sen valmistan. Sopii mennä muualle syömään parempaa jos laittamani ruoka ei kelpaa.

 

[purjosipuli]

Emmää tiä, meillä päättää se jota asia kiinnostaa D Jos toisen tekee mieli jotaki tiettyä ja toisella nyt on vaan nälkä ja on ihan sama mitä tulee kunhan saa ruokaa ni se hoitaa joka haluaa jotaki spessua. Molemmat kokkaa tarvitessa jne.

 

[Glenn.]

Sitä laitetaan ruoaksi mitä jääkaappiin on ilmestynyt. Kaupassa käy joko mie tai mies. Ruokaa laitetaan niin, että mies tekee sen 3-4 kertaa viikossa, ja mie sitten loput kerrat.

 

[Täydellisen epätäydellinen]

Meillä kanssa päättää se jolla on joku idea. Myös kaupan ale- tai viimeisen myyntipäiväntuotteet pääsevät välillä päättämään. Näin ollut lähes kaikissa parisuhteissani ja nyt tuon lapsen kanssa kun ero tuli. Minulle tulee joku tietty mielihalu ehkä kerran kuussa tai parissa, siis lämpimiin ruokiin. Herkut, suklaa ja vastaavat ovatkin sitten päivittäisiä mielihaluja

 

[Canelia]

Päätetään yhdessä. Yleensä kysyn mitä mies haluaisi syödä, hän ei tiedä, ehdotan jotain ja se käy. Joskus tietysti hänkin ehdottaa jotain, samoin lapsi. Minä käyn pääsääntöisesti kaupassa ja teen ruoat. Itse en syö lihaa, joten päätän omat ruokani kun muut syövät lihaa.

 

["Helmi S"]

Mä en oo koskaan ajatellut asiaa noin, mutta pääasiassa minä "määrään", koska ostan ruuat ja yleensä teenkin. Kyllä mä mielipiteitä kyselen ja kauppalistaan saa toki laittaa mitä haluaa.

 

[*hubba*]

Yleensä yhdessä mietitään, kysytään lapsilta mitä tekis mieli jne. Kukaan ei määrää mitä syödään paitsi jos ruoka on jo tehty niin sitten on vähän pakko syödä sitä.

 

[bbzw]

Hän kumpi laittaa ruuan, yleensä vuorotellen.

 

[hipsterström]

Yhdessä sovitaan.

 

[Määä]

Minä päätän. Tai siis tietysti jokainen saa esittää toiveita, ja mies ostaa itsekseen kaupasta tuotteita joiden pohjalta minä sitten teen, tarvittaessa toisen kauppareissun jälkeen, kun eihän se osaa ajatella useinkaan kaikkea mitä tarvitaan johonkin ruokaan tai tiedä onko niitä kaapissa, kun ei itse laita ruokaa juurikaan.
Ja meillä kaikki syövät useimmiten samaa ruokaa, vaikkei se jonkun herkkua olisikaan, jos ei sitten jollekin ole esimerkiksi tähteitä.
Jos jokaiselle alettaisiin tehdä omat ruoat kun ei ole "herkkua" niin kaipa sitä sais olla 6 päivää viikosta kaikilla eri lajia.
Ja mies on se joka eniten rutisee että hän ei kyllä syö tuota, mutta en kuuntele. Aika monia juttuja se onkin oppinut vuosien varrella tykkäämään, kun on pakotettu.
Ja pyrin aina välillä kokeilemaan jotain ihan uuttakin, ettei aina pyöri samat.

 

[040608]

Se kuka ruuan tekee, yleensä siis minä. Mutta käymme miehen kanssa kyllä molemmat kaupassa ja ruoka valmistetaan sitten niistä aineista mitä jääkaapissa tai pakkasessa on. Joskus kyselen lapsilta ja mieheltä että mitäs tehdään esim. jauhelihasta jos sitä on kaapissa, jos joku sanoo että kastiketta ja muut "ihan sama" niin sit se on kastike. Kyllä meillä kysytään lapsiltakin että mitäs haluaisivat ruuaksi ja toiveita kuunnellaan. Mutta loppupelissä ruuan valmistaja päättä mitä tekee.

 

[vicy]

Se päättää joka laittaa ja kaikki syö samaa tykkäsi eli ei

 

[ruutiukko]

Se päättää joka laittaa ja kaikki syö samaa tykkäsi eli ei

meillä sama

 

["vieras"]

Mies tottakai, kuten kuuluukin. Hänen inhokkiruokiaan meillä ei saa valmistaa, oli se jonkun mieliruoka tai ei.

 

["vieras"]

Lapset ja minä.

Lapset on nirsoja ja mulla on muut intressit.

Eli haluaisin kotimasta ja luomua aina kun siihen on mahdollisuus. Isäntä ostaisi halvinta pjaskaa jos en pitäisi jöötä.
Me ollan ihan tavallisia alle keskitulon tienaavia ihmisiä, mutta ennemmin syön vähemmän hyvää kuin ympäri maailmaa rahdattua evästä.

Toki syön esim. banaaneja ja ananasta ja riisiä, mutta lihat, viljat, leivonnaiset ja karamellit on oltava suomalaista, hätätilassa ruotsalainen käy.
Ja oiekastaan tämä pätee aivan kaikessa. Oletteko huomanneet, että Serlan leivinpaperit on tehty jossain ...saksassako se oli? Vain ESKIMO-merkkiset on suomalaisia.

Kyllä kaikki tuotanto ja teollisuus saadaan Suomesta katoamaan, kun ei välitetä. prkl.

Niin, itse olen tehtaassa, jonka tuotteista on vain kolme markkinoilla Suomessa. Mutta itse olen sitten päätynyt niistä hankkimaan itselleni sen parhaan.