Kumpi tässä nyt on väärässä minä vai äitini?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Nessu"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
N

"Nessu"

Vieras
Niin ihana ja kultainen ihminen kun oma äitini onkin, niin hän on myös ihan mahdoton sekaantumaan mun asioihin. Asun lähellä vanhempiani ja heidän kotoaan näkee omalle etuovelleni. Äiti on aina kokenut oikeudekseen tietää kaiken. Kun olin lapsi niin avasi mulle tulleet kirjeet, koska hänen mielestään vanhempien kuului tietää mitä kirjoittelen. Puheluitani on aina salakuunnellut oven takana. Milloin olen liian lihava, liian laiha ja jos lähden autolla kotoani niin soittaa pian perään mihin menin. Kotiini marssii sisälle ihan tuosta noin vaan arvostelemaan pesemättömiä pyykkejä tms ja jos ovea ei aukaista, niin on kerran kömpinyt ikkunasta sisään.
Kaikesta huolimatta äiti myös tekee paljon asioita mun eteeni ja noh, äiti on aina maailman paras äiti. Tämä pohjustus siis siksi, että ymmärrätte mun kantaani..

Asiaan: Mulla on uusi miesystävä ja en todellakaan halua esitellä vanhemmilleni ketään ennemmin, kuin olen oikeasti ihan täysin varman päällä. Pääasiassa olemme tapailleet aina miehen luona, mutta välillä mies käynyt myös mun luona. Toki äiti on ollut uteliaani ikkunalla ja kysellyt aina "kuka sun luona kävi" "kenen auto oli pihassa" kuka se mies oli" ja olen vastannut vaan, että työkaveri...vanha koulukaveri... joku tyyppi joka osti nettikirpparilla multa verhot.. jne.

No nyt sitten äiti tuli ovelle samaan aikaan kun mies oli täällä ja päätin sitten, että ehkä on aika esitellä.

Nyt äiti on kovin loukkaantunut, ei vastaa puhelimeen ja osoittaa ihan lapsellisella tavalla mulle mieltä, koska olen hänen mielestään maailman kamalin valehtelija ja miten kehtaan ja muhun ei voi luottaa yhtään ja minä se vaan valehtelen. Siksi siis, että olen joskus aikaisemmin sanonut miehen ollessa täällä, että työkaveri kävi.

Mä olen yrittänyt selittää äidille, että ymmärtäisi pointtini ja olen ollut pahoillani.
 
Nyt muutat ensinnä muualle. Tuossa teidän suhteessa ei ole mitään tolkkua. Siis sinun ja äitisi. Äitisi on klassikko esimerkki takertuja-äidistä joka ei osaa päästää irti lapsestaa. Ja ehkä takertuminen on toisinkin puolista. Okei, äitisi on voinnut olla mahtavin äiti, mutta jos aikuinen olet niin hänen duuninsa on tavallan ohi. Tuosta hommasta tulee vielä ongelmia...en jaksa uskoa että kovin moni mies tuollaista kestää, noin tungettelevaa "anoppikokelasta". Kuvitteleppa tilanne toisin päin. Seurustelisitko miehen kanssa joka äiti hengittää kokoajan teidän niskaa.

Oikeasti, se ihanne äiti osaa myös irrottaa oteensa lapsestaa
 
Ja kokemuksesta voin kertoa, katkaise se napanuora.
Arvaappa miten äitisi reagoi jos joskus menet kihloihin etkä HETI sillä hetkellä kerro hänelle.

Tai jos tulet raskaaksi, etkä pyydä häntä ostamaan testiä ja pissaamaan siihen sun puolesta...? Sillä äitisihän todennäköisesti myös olettaa vauvan olevan hänen onhan hän mummo!
 
No johan on äiti. Jos äitini kömpisi mun kotiini ikkunan kautta, kyseenalaistaisin mielenterveyden. Uteliaisuudellakin on rajansa. Toki kuulostaa tuo hauskaltakin. Nainen kömpimässä ikkunasta sisään uteliaisuuttaan.

Saatko istutettua äitiäsi samaan aikaan esim.ravintolapöydän ääreen, joka on ns.neutraali maaperä?

Voisit tulostaa netistä juttuja samankaltaisista tapauksista ja näyttää äidille vaikka vitsillä, jossa on kuitenkin totuuspohja.
 
Nauroin ääneen :(
Voi kamala.
Tietenkin sinulla on yksityisyytesi, eikä äidille tarvitse kertoa kaikkea.
Tietysti äitisi loukkaantuu, jos olet aina kaikki sille kertonut.
Ehkä voisit yrittää selittää jotenkin nätisti, ettet tykkää että hän tuppautuu jokaiseen asiaan elämässäsi ja etkä halunnut kertoa vielä uudesta suhteesta, koska siinä ei ollut mitään kerrottavaa ennne kuin olit varma asiasta.
 
Minä en näe tuossa mitään hauskaa vaan kamalaa kyttäämistä. Olisin varmasti itse jo sanonut tosi rumasti. Miksi olet muuttanut noin lähelle vanhempiasi ja miksei äitisi anna sinun elää omaa elämääsi? Olet ajokortista päätellen ihan aikuinen ihminen. Minua ihmetytti nuo "ihana, kultainen, maailman paras äiti" kommentit. En kestäisi tuollaista elämää ollenkaan.
 
Mitä ajattelit miehen tykkäävät tuosta? Minä en ainakaan tapailisi ketään, joka olisi noin vanhemmissaan kiinni, en ikimaailmassa. Muuta nyt hyvä jumala muualle ja aikuistu, ei se äitisi vika ole jos sinä annat hänen käyttäytyä noin. Minä en ollut enää 15-vuotiaanakaan noin avuton ja vanhemmissani kiinni..
 
Mitä jos käyttäisit tilanteen hyväksi, ja ottaisit hieman välimatkaa äitiisi nyt, kun hän on sinulle vihainen. Leppyy varmasti, mutta pitäisihän hänen tottua siihen, ettet kommentoi kaikkea tekemääsi hänelle. Todennäköisesti tilanne vaatii muuttoa. Mutta ennen mahdollisia lapsenlapsia olisi hyvä saada vähän etäisempi suhde äitiin. Muutoin olet pulassa.
 
Mä asun isäni vanhassa kotitalossa, jonka isäni ja exäni remontoi meille. Tämä talo on isälleni ja isovanhemmilleni kaikki kaikessa ja olisi aika törkeää myydä pois. Silloin tähän "sukutilalle" muuttaisi joku ihan vieras perhe ja isäni on todellakin antanut koko sielunsa ja sydämensä remontoidakseen tämän talon. Isä myös maksoi vaikka kuinka paljon remonttitavaroita yms, koska oli ihanaa että lapsenlapsi muuttaa naapuriin.
Mulla on 9-vuotias tyttö ja hänellä asuu kaikki koulukaverit tässä ihan lähellä ja paras kaveri 100m päässä. Eli muuttaminen pois ei ole ihan yksinkertainen juttu. Talona tämä on ihana ja tässä on toki oma tontti, eli ei ole ihan samassa pihassa kenenkään muun kanssa.
 
Kumpikaan teistä ei käyttäydy kovin aikuismaisesti. Siinä mielssä kumpikaan ei ole oikeassa ja molemmat toimii väärin. Valehtelu on väärin, takertuminen on väärin, väärin on yrittää puuttua vanhempana lapsen jokaiseen asiaan. (Ainakin mikäli kyse on kouluikäisestä tai vanhemmasta lapsesta, lapsen vastuu omista asioista lisääntyy tietysti pikkuhiljaa.)
 
[QUOTE="Nessu";30407317]Mä asun isäni vanhassa kotitalossa, jonka isäni ja exäni remontoi meille. Tämä talo on isälleni ja isovanhemmilleni kaikki kaikessa ja olisi aika törkeää myydä pois. Silloin tähän "sukutilalle" muuttaisi joku ihan vieras perhe ja isäni on todellakin antanut koko sielunsa ja sydämensä remontoidakseen tämän talon. Isä myös maksoi vaikka kuinka paljon remonttitavaroita yms, koska oli ihanaa että lapsenlapsi muuttaa naapuriin.
Mulla on 9-vuotias tyttö ja hänellä asuu kaikki koulukaverit tässä ihan lähellä ja paras kaveri 100m päässä. Eli muuttaminen pois ei ole ihan yksinkertainen juttu. Talona tämä on ihana ja tässä on toki oma tontti, eli ei ole ihan samassa pihassa kenenkään muun kanssa.[/QUOTE]

Muuttaminen minusta ei ole välttämätöntä. Ihan helppoa rajojen selväksi tekeminen tuossa tilanteessa ei mielestäni kuitenkaan ole, oli päätös kumpi tahansa jäädä tai muuttaa kauemmas.

Pidät tiukasti ja päättäväisesti kiinni rajoistasi "Äiti tämä/tuo/se asia ei kuulu sinulle." "Älä puutu tähän" jne. Olet itse luottamuksen arvoinen et keksi valkoisia valheita ja toimit siten että äitisi ymmärtää sinun huolehtivan ja kykenevän huolehtimaan asioistasi, pyytämään tarvittaessa apua joko häneltä tai ehkä mieluiten myös muilta. Osoitat ettet ole äidistäsi riippuvainen vaikka hän sinulle tärkeä olisikin.
 
Jos kerran haluat asua isäsi rakentamassa talossa ja miettiä miltä isäkullasta tuntuisi jos sinä muuttaisit pois, niin sitten on ihan turha ynistä äitisikään käytöksestä. Elätte siellä symbioosissa, jossa välillä tulee pieniä ongelmia, mutta koska olet kiltti tyttö, haluat miellyttää selvästikin vanhempiasi, et halua oikeasti omaa elämää (muuttaisit siis pois) ja sinulla on kaiken aikaa vastuu vanhempiesi mielenrauhasta, niin pyydä äidiltäsi heti anteeksi ja lupaa ettet enää ikinä kapinoi häntä vastaan. Sano sille mieskaverillesi, että rakastat vanhempiasi enemmän kuin ikinä häntä, mutta jos mies oppii samalla tavoin rakastamaan sinun isääsi ja äitiäsi sekä varomaan heidän loukkaamistaan millään tavoin, niin voitte alkaa olemaan yhdessä. Äitisi voi aivan hyvin pomppia teillä edelleenkin miten tahtoo, koska hänhän on äitisi.

Mielestäni sinulla ei ole elämäsi kanssa mitään muuta ongelmaa kuin että ajattelet ihan liikaa. Et sinä pärjäisi ilman vanhempiasi ja turhaan täältä neuvoa kysyt, koska suurin osa houkuttelee sinua vain suureen maailmaan kasvamaan aikuiseksi.

Toivotaan, että saat äitisi leppymään pian. Pyydä isukilta apua ja koetatte yhdessä panostaa nyt äitisi hyvinvointiin. Äidilläsi on tosi rankkaa käytöksesi vuoksi.
 
Okei, ymmärrän ettet voi muuttaa. Mutta en ymmärrä miten olet antanut äitisi puuttua noin ihan joka asiaan. Ei ole normaalia kytätä aikuisen tyttären menemisiä ja soitella perään. Saati sitten tunkea ikkunasta sisään.
 
Annat äitisi mököttää,se yrittää saada sut kärsimään omantunnon tuskia (missä onki jo onnistunu) ihan syyttä! Katkaise jo napanuora ja ilmoita äidillesi että kumpikin elätte omaa elämäänne,eikä sekaannu kaikkeen mikä liittyy sinuun! Mä en kestäisi tuommoista kyttäämistä ja alistamista.
 

Yhteistyössä