I
itkettää
Vieras
Tuntuu että mies tekee kiusaa..
En ole kovin hyvävointinen joten ei ole voimaa kuten normaalisti kierrellä kaupoissa ym.
No, mies lupasi antaa rahat että voinkäydä ostamassa tytölle kengät, kun nyt on jalassa liian pienet eli tarvii ne heti.
Kysyi paljonko pitää antaa, ettei ole varaa ihan hirveää summaa.
Sanoin että antaa sen verran kun voi ja etsin sillä summalla parhaat mahdolliset.
mies pyysi tarkkaa summaa ja millaiset kengät ostan.
Sanoin etten tiedä kun valikoima on 30?:sta sataan ja kenkiä paljon, niin eikö voi antaa sen mitä pystyy ja sillä ostan. Kun hyvät kengät aina kuitenkin halutaan.
Mies vaan jankkaa että paljonko ja että ei hän voi tietää. Ja että mun pitää käydä etsimässä jotkut ja sitten ilmoittaa paljon maksaa ja käydä hakemassa rahaa.
Sanoin etten jaksa edestakaisin hypätä ja jos onkin sitten liian kalliit. Mistä tiedän etsiä kenkiä kun en tiedä paljonko saan niihin rahaa.
Tätä jankkausta kesti niin kauan että multa tuli itku ja sanoin odottavani omia rahojani ja ostan vasta vkl.
Mies ei tiedä lasten kenkien laadusta mitään, eikä hinnoista. Miksei voi antaa sitä summaa johon sillä on varaa ja minä sitten voimieni mukaan etsin parhaat mahdolliset.
Joka asiassa aina sama juttu. Kun pyydän rahaa, se menee kauheaksi keskusteluksi ja väittelyksi ja mun pitää seliteelä mihin ja kuinka paljon jne jne..
En ole kovin hyvävointinen joten ei ole voimaa kuten normaalisti kierrellä kaupoissa ym.
No, mies lupasi antaa rahat että voinkäydä ostamassa tytölle kengät, kun nyt on jalassa liian pienet eli tarvii ne heti.
Kysyi paljonko pitää antaa, ettei ole varaa ihan hirveää summaa.
Sanoin että antaa sen verran kun voi ja etsin sillä summalla parhaat mahdolliset.
mies pyysi tarkkaa summaa ja millaiset kengät ostan.
Sanoin etten tiedä kun valikoima on 30?:sta sataan ja kenkiä paljon, niin eikö voi antaa sen mitä pystyy ja sillä ostan. Kun hyvät kengät aina kuitenkin halutaan.
Mies vaan jankkaa että paljonko ja että ei hän voi tietää. Ja että mun pitää käydä etsimässä jotkut ja sitten ilmoittaa paljon maksaa ja käydä hakemassa rahaa.
Sanoin etten jaksa edestakaisin hypätä ja jos onkin sitten liian kalliit. Mistä tiedän etsiä kenkiä kun en tiedä paljonko saan niihin rahaa.
Tätä jankkausta kesti niin kauan että multa tuli itku ja sanoin odottavani omia rahojani ja ostan vasta vkl.
Mies ei tiedä lasten kenkien laadusta mitään, eikä hinnoista. Miksei voi antaa sitä summaa johon sillä on varaa ja minä sitten voimieni mukaan etsin parhaat mahdolliset.
Joka asiassa aina sama juttu. Kun pyydän rahaa, se menee kauheaksi keskusteluksi ja väittelyksi ja mun pitää seliteelä mihin ja kuinka paljon jne jne..
