Kumpaa kannatat, lapset nuorena vai "vanhana"?

Ohimeni: mistä päättelet että olisin tarkoittanut sinun tapaustasi? Tosin, se koira yleensä älähtää johon kalikka kalahtaa...

 

Nuorena. Olin 26 v. kun esikoinen syntyi. Nyt 33v kun kuopus syntyi ja kyllä sen huomaa, ettei enää samalla lailla jaksa valvomisia yms kuin nuorempana. Jos asiat olisivat menneet siten kuin olisin halunnut, olisin tullut äidiksi jo 22-vuotiaana...

 

[QUOTE="Kifa";25321964]Ohimeni: mistä päättelet että olisin tarkoittanut sinun tapaustasi? Tosin, se koira yleensä älähtää johon kalikka kalahtaa...[/QUOTE]

Keksitkö sanontasi ihan itse.
No ehkä puhuit sitten vain alaikäisistä äideistä... ymmärtänen väärin, hyvä näin kun kuulostikin erittäin höpsöltä.

 

Nuorena. Olin 26 v. kun esikoinen syntyi. Nyt 33v kun kuopus syntyi ja kyllä sen huomaa, ettei enää samalla lailla jaksa valvomisia yms kuin nuorempana. Jos asiat olisivat menneet siten kuin olisin halunnut, olisin tullut äidiksi jo 22-vuotiaana...

Jatkan vielä: toisaalta elämäntilanteeni saattaisi olla ihan eri jos olisin tosiaan raskautunut jo 22-vuotiaana. Voi olla ettei meillä olisi silloin tätä uutta omakotitaloa, ei oltaisi matkusteltu niin paljoa (miehen kanssa aikoinaan reissattiin paljon ulkomailla ennen lapsia, nykyään n.kerran vuodessa) ja muutenkin elämänkokemus on opettanut olemaan rauhallisempi ja hillitympi mitä olin nuorempana, jolloin olin tunnettu äkkipikaisuudestani. Joten näin ehkä parempi.

 

Omalla kohdalla nuorena. Ei teininä, nuorena. Silloin kun talous ja suhde vakaa, ammatit ja työt hankittuna. Oma asunto tuo vakautta, ei tule useita muuttoja lapsille. Kammottava ajatus että väsäisin vielä kolmivitosena iltatähden Siis omalle kohdalle

 

Mä en "kannata" erityisesti kumpaakaan, koska ihmiset ja elämäntilanteet ovat erilaisia. Joku on valmis vanhemmuuteen nuorempana, toinen vanhempana (joku ei koskaan). Itse en halunnut lapsia nuorena, koska halusin opiskella, saada työkokemusta jne. ennen perheellistymistä. Oma elämäntilanne oli hyvin vakaa, kun sain esikoisemme, mutta se ei tarkoita sitä, että erityisesti "kannattaisin" tätä tapaa.

 

Minun tapauksessani keskivaiheilla; eli 33-v. ensimmainen.

Jos olisin tehnyt lapsen nuorena, niin mita luultavammin minulla ei olisi nain ihanaa miesta (kylla kannatti valikoida), nain hyvaa toimeentuloa, tyopaikkaa, puhumattakaan niista tuhansista kokemuksista ulkomailla.

 

[QUOTE="vieras";25321917]Niinpä, meillä nuo erämaamökkeilyt on hoidettu jo aikoinaan, en lähtisi itsekään enää. Me mennään mieluummin vaikka kylpylään asustelemaan sinne lasketturinteen juurelle, olen itsekin sen verran mukavuuden haluinen että arvostan esimerkiksi valmista aamupalapöytää. Mutta kukin tavallaan.[/QUOTE]
Me on niitä erämaareissuja ehditty tehdä ennen lapsiakin mutta Lapinkuume ei poistu sydämistä koskaan, ihana tietää että sinne ehtii myöhemminkin

 

Riippuu ihmisest. Joillekki sopii nuorena, joillekki vanhana.

Itse haluan lapsia alle 30-vuotiaana, mieluumin esikoisen alle 27-vuotiaana.

Ollaanki täs miehen kans yritetty jo vuos lasta. Yks keskenmeno takana.
Uudelleen vaan yrittämään, jospa se onnistais.

Olen sitten raskaana tai en, luultavasti keväällä lähden ulkomaille jokski aikaa.
Haluan matkustella ennenkuin miusta äiti tulee. Ja eihä se haittaa, jos minulla on reissaaja massussa mukana.

 

Ja juu pitää lisätä, etten itsekään erityisesti kannata kumpaakaan ja itse siis nuorena oli mahdollisuudet perheellistyä ja hyvät olivatkin! Kannatan ensisijaisesti sitä mikä itsellenne sopii, jos taas olisi minun kopioni tuolla kulkemassa kannattaisin hänelle ehdottomasti äidiksi tulemista "nuorena" 20-25vuotiaana!

 

Tapaus kohtaista eli molemmissa hyvät ja huonot puolet. Itse tehnyt
vanhana ja sopinut hyvin minulle.

 

Mitkä ihmeen juoksut? Eipä minua kauheasti juoksuta vaikka nuorehko äiti olinkin: Joskus käymme viettämässä iltaa tyttöjen kesken, sekö on sitä juokemista? Voi kauheaa! Äidit eivät saa käydä missään? Onko tämä tätä kuuluisaa kun elämä pitäisi suurinpiirtein olla eletty loppuun eikä saisi olla muuta kuin äiti kun 30 tulee mittariin...en ihmettele että 30v on tilastollisesti ihmisen surullisin ikä. Toivottavasti minä pysyn nuorekkaana äitinä pitkään.

En tiedä miksi mä nyt JOUTUISIN baariin kun 40 tulee mittariin ja lapset isoja.

Vaikka sinua ei juoksutakkaan, niin monia miehiä juoksuttaa tuon ikäisenä.

Tämäkin palsta on välillä väärällään kirjoituksia siitä, kun isä on päivät töissä ja illat/viikonloput omissa menoissaan. Äiti sitten harrastaa yksinään lasten- ja kodinhoitoa.

 

mä kannatan että tekee lapset kun itselleen (ja miehelle) parhaiten sopii,mitää ikiä tuijottamatta.

 

No, baarielämää on ennen 25-vuotis syntymäpäivää ehtinyt niin paljon näkemään että sinne ei kyllä hinkua ole. Ja silloin kun mieli sinne tekee, sekä minä että mies päästään kyllä ihan hyvin sinne lähtemään. Tänä vuonna ollaan kuppilassa käyty 2 kertaa. Kyllä ne haaveet siitä mitä lasten kasvettua tehdään, liikkuu aika paljon luonnon ja Lapin maisemien ympärillä. Ja tottakai sitä odottaa niitä mahdollisia lapsenlapsia. Koetamme kyllä heidät kasvattaa siten etteivät ala teinivanhemmiksi.

 

[QUOTE="vieras";25322161]Vaikka sinua ei juoksutakkaan, niin monia miehiä juoksuttaa tuon ikäisenä.

Tämäkin palsta on välillä väärällään kirjoituksia siitä, kun isä on päivät töissä ja illat/viikonloput omissa menoissaan. Äiti sitten harrastaa yksinään lasten- ja kodinhoitoa.[/QUOTE]

Enemmän mä olen törmännyt näihin 30+v karjuihin kuppiloissa joilla lapsia kotona (töissä olin joskus tällaisessa paikassa). Mutta eihän se mitään kerro, jotkut ovat sellaisia nuorenpana jotkut vanhempana.

 

Kai nyt perheellisetkin voivat käydä tuulettumassa ja viettää kavereiden kanssa iltaa kunhan lapset ovat asianmukaisessa hoidossa ja kapakassa istuminen ei ole jatkuva toimenkuva? Ja niitä, jotka jättää kumppaninsa ja lapsensa jatkuvasti omien menojen takia oman onnen nojaan, löytyy jokaisesta ikäryhmästä.

 

[QUOTE="vieras";25322161]Vaikka sinua ei juoksutakkaan, niin monia miehiä juoksuttaa tuon ikäisenä.

Tämäkin palsta on välillä väärällään kirjoituksia siitä, kun isä on päivät töissä ja illat/viikonloput omissa menoissaan. Äiti sitten harrastaa yksinään lasten- ja kodinhoitoa.[/QUOTE]

Ja näissä automaattisesti aina nuoret vanhemmat? Mä en ole noissa ketjuissa kauheasti ikiä nähnyt, miten vain...
Me olimme 22 ja 25 ja menojalka vipattaa juuri sopivasti. Joskus käymme, mikä on mielestäni erittäin tervettä!
Aijomme "joskus käydä" niin kauan kuin henki pihisee, mitä se käyminen ikinä tarkoittaakaan, vaikka kahvilla kaupungilla ilman lapsia, terassilla siideriä ja jutustelua tai vaikka ihan yökerhoakin joskus! Minä en näe siinä mitään väärää että vanhemmilla on näitä hengähdystaukoja, vaan toisinpäin, se on erittäin hyvä asia! Rajansa kaikella, mutta minä olen miestäni joutunut ihan pyytämään että menisi johonkin joskus kun on niin koti-isi että argh!

 

Kai nyt perheellisetkin voivat käydä tuulettumassa ja viettää kavereiden kanssa iltaa kunhan lapset ovat asianmukaisessa hoidossa ja kapakassa istuminen ei ole jatkuva toimenkuva? Ja niitä, jotka jättää kumppaninsa ja lapsensa jatkuvasti omien menojen takia oman onnen nojaan, löytyy jokaisesta ikäryhmästä.

PEESI! Todellakin näin.

 

[QUOTE="sama";25322206]Enemmän mä olen törmännyt näihin 30+v karjuihin kuppiloissa joilla lapsia kotona (töissä olin joskus tällaisessa paikassa). Mutta eihän se mitään kerro, jotkut ovat sellaisia nuorenpana jotkut vanhempana. [/QUOTE]

Niinpä, meillä mies käy kerran vuodessa saunaillassa ja se on siinä, oli 37 kun esikoinen syntyi eikä sen jälkeen ole tarvinnut lähteä istumaan kuppiloihin, viettää mieluummin aikaansa kotona. Eipä se siihenkään saakka paljon käynyt, minä kävin enemmän, mutta nyt ei käy kumpikaan.

 

Hieman asian vierestä on tämä kommentti, mutta ihan kamalalta kuulostaa tuo, että "suunnitellaan jo mitä tehdään, kun lapset ovat aikuisia". SIIS? Eihän sitä hyvänen aika tarvitse lapsia tehdä laisinkaan, jos siinä on oleellisinta taktikoida omaa ikää ja miettiä, että mitä minä ehdin vielä sitten tekemään, kun lapset muuttavat kotoa pois.. Kuulostaa hurjalta elämän haaskaukselta, jos aikoo 18-vuotta odottaa niitä tulevia "vapaita" aikoja. Ja mikä on muuten sellainen asia mitä ei voi lasten kanssa tehdä?

 

juuri silloin kun sain itse eli kai nuorena, olin 23 täyttämässä kun poika syntyi ja nyt kohta 2 v myöhemmin suunnitellaan toista. just sain ammatin ennen älomaa, vakityötä ei ollut, mutta nyt on sekin

 

Mä vastaan että keksi-ikäisenä eli ei ihan nuorena penskana, mutta ei lasten tekemistä kannata jättää vanhoille päivillekään tai voi tulla suuri pettymys, kun lapsia ei tulekaan.

Yleensä se oikea hetki tulee kun on tullakseen ja silloin pitää lapsen antaa tulla.

 

itse halusin lapseni nuorena. miten ja missä iässä muut lapsensa tekee on mulle evvk.

 

Hieman asian vierestä on tämä kommentti, mutta ihan kamalalta kuulostaa tuo, että "suunnitellaan jo mitä tehdään, kun lapset ovat aikuisia". SIIS? Eihän sitä hyvänen aika tarvitse lapsia tehdä laisinkaan, jos siinä on oleellisinta taktikoida omaa ikää ja miettiä, että mitä minä ehdin vielä sitten tekemään, kun lapset muuttavat kotoa pois.. Kuulostaa hurjalta elämän haaskaukselta, jos aikoo 18-vuotta odottaa niitä tulevia "vapaita" aikoja. Ja mikä on muuten sellainen asia mitä ei voi lasten kanssa tehdä?

Minusta se on ihan se ja sama että odottaako lapsentekoa siksi että saa elää nuoruutta vai tekeekö lapset nuorempana ja nauttii sitten alle viiskymppisenä vapaudesta. Lapsiaan rakastaa joka tapauksessa silloin kun he ovat, tässä ja nyt. Mikä estää haaveilemasta, tervettähän se vain on! Ja sanoisin että lapset kyllä vähän estävät lähtemästä esim. toukokuu-lokakuun väliseksi ajaksi korpeen

 

Hieman asian vierestä on tämä kommentti, mutta ihan kamalalta kuulostaa tuo, että "suunnitellaan jo mitä tehdään, kun lapset ovat aikuisia". SIIS? Eihän sitä hyvänen aika tarvitse lapsia tehdä laisinkaan, jos siinä on oleellisinta taktikoida omaa ikää ja miettiä, että mitä minä ehdin vielä sitten tekemään, kun lapset muuttavat kotoa pois.. Kuulostaa hurjalta elämän haaskaukselta, jos aikoo 18-vuotta odottaa niitä tulevia "vapaita" aikoja. Ja mikä on muuten sellainen asia mitä ei voi lasten kanssa tehdä?

Yht' hurjalta kuulostaa se kun eka vietetään hauskaa ja sitten vasta lapsia, kuin se olisi jokin pakollinen paha minkä "sitten joskus yök" PITÄÄ ELÄÄ.
En usko että kukaan ajattelee pääseväsnä lapsista EROON kun ovat isoja, vaan tuo on ennemminkin vastaus siihen kun selitellään että biletetään ja mennään ennen lapsia ja kun on enemmän vapaata, niin nuori äiti voi sanoa, että onhan hänelläkin sitten vapaata ja mahdollisesti vielä lapsenlapsiakin. En usko että nuoret äidit odottavat kieli keskellä suuta että lähtisivät jo, tuon kyllä helposti ymmärtää väärin kuten sinä ja moni muu.