Kummiudesta

[Cosmopolitan]

Meidan kuopus taytti 3v., eika kummit muistaneet edes kortilla. Hanella on siis vain yksi pariskunta kummeina. Lahjat eivat ole niin tarkeita, mutta kylla syntymapaivaa pitaisi edes jotenkin muistaa minun mielestani. Tapaammekin tosi harvoin, silla asumme eri maassa. En ymmarra, miksi kummiksi pitaa suostua, jos ei homma kuitenkaan kiinnosta. Pyytaessamme heita kummeiksi pyysimme kylla harkitsemaan ihan rauhassa. Nyt olen kahden vaiheilla, pitaisiko heille jotenkin huomauttaa aiheuttamastaan mielipahasta vai antaa asian olla...Ja joka vuosi sama juttu

 

[enpä tiedä]

tää kummeus on kyllä kinkkinen juttu.

itselläni oli silloin joskus sellainen kummi-pariskunta joka ei muistanu.
Nyt kun on kaksoset, ja molemmilla omat kummit, koen huonoa omaa tuntoa siitä, että lapset (5v) pitävät kaikkia kummeja (molempien lasten) omina kummeinaan. Kaikki kummit ovat hyvin läheisiä, ja ovat paljon tekemisissä lasten kanssa. Ja vaikka kuinka olen sanonut, ettei sitä molemmille tarvitse ostaa lahjoja ym, kummit kuitenkin tekevät niin. Tuntuu kamalalta, että laittavat ns. tuplasti.

Kummeilta itse haluan vain läheisyyttä, sitä että ollaan läsnä lapsen elämässä. Että lapsi saa aikuiskontakteja, ja tuntee olevansa rakastettu. Ei niillä tavaroilla ole väliksi. Se muistaminenhan se on tärkeintä.

 

[taustalla]

Kyllä kummien täytyy muistaa syntymäpäivänä lahjalla!!! Kannattaisko ottaa asia puheeksi ja kertoa oma mielipide!! En nyt tarkoita, että kummien olisi oltava lahja-automaatteja, mutta kyllä synttäri/joululahja kuuluu antaa!!!!

 

[Cosmopolitan]

Olen samaa mielta; ei ne tavarat ole tarkeita, mutta syntymapaivan muistaminen on! Ja yhteisen ajan viettaminen kummilapsen kanssa olisi kiva. Mutta kun ei, niin ei

 

[Cosmopolitan]

\

Kyllä kummien täytyy muistaa syntymäpäivänä lahjalla!!! Kannattaisko ottaa asia puheeksi ja kertoa oma mielipide!! En nyt tarkoita, että kummien olisi oltava lahja-automaatteja, mutta kyllä synttäri/joululahja kuuluu antaa!!!!

Miten voisin ottaa asian puheeksi siten, etteivat he loukkaannu?

 

[rentunruusu]

onhan se ikävää jos millään lailla ei muista oletteko muuten minkä verran yhteydessä(puhelimessa) tähän kummipariskuntaan? Meillä kanssa yksi kummipariskunta erosi kuukausi ristiäisten jälkeen! ja tämä toinen puolisko ei myöskään ole "muistanut" ensimmäisen syntymäpäivän jälkeen vaikka kutsu on laitettu... muusta yhteydenpidosta puhumattakaan. Tänä vuonna en edes kutsu, mitäpä sitä jos ei kerta toista kiinnosta. Tiesitkö muuten että kummeja voi "lisätä" jälkikäteen? Tulipa mieleeni että en ole itsekään toista kummiani nähnyt ikinä.

 

[taustalla]

Jos voit, vaihda kummit, siis lisää. On tärkeää pitää yhteyttä puolin ja toisin.

 

[Cosmopolitan]

\

onhan se ikävää jos millään lailla ei muista oletteko muuten minkä verran yhteydessä(puhelimessa) tähän kummipariskuntaan? Meillä kanssa yksi kummipariskunta erosi kuukausi ristiäisten jälkeen! ja tämä toinen puolisko ei myöskään ole "muistanut" ensimmäisen syntymäpäivän jälkeen vaikka kutsu on laitettu... muusta yhteydenpidosta puhumattakaan. Tänä vuonna en edes kutsu, mitäpä sitä jos ei kerta toista kiinnosta. Tiesitkö muuten että kummeja voi "lisätä" jälkikäteen? Tulipa mieleeni että en ole itsekään toista kummiani nähnyt ikinä.

Ollaan jonkinverran yhteydessa vuoden mittaan ja aina kesalla tavataan muutaman kerran, mutta silloinkin tuntuu, ettei heita tapaaminen niin kovasti kiinnosta... Tuo kummien lisays on mielenkiintoinen ajatus! =)

 

[taustalla]

Nosta kissa pöydälle, ja vetoa vaikka siihen, että lapsi on erittäin pettynyt kun ei saanut lahjaa kummeilta. Ja voit vielä sanoa, että ei tarvitse olla mitään kallista, pääasia on se MUISTAMINEN!!!! Jos loukkaantuvat, niin sitten olet valinnut väärät ihmiset kummeiksi!

 

[webmama]

Kyllä mä syntymäpäivälahjaa pidän melkein itsestäänselvyytenä, samoin joululahjaa. Tavaraa sen ei tarvitse olla, mutta jotain kivaa yhdessäoloa tms. Meillä on kolme lasta ja kaikkien kummit on usein vaan muistaneet synttärinä ja jouluna. Olisi hirmu kivaa, jos lapsia kutsuttaisiin kylään, vietäisiin retkille jne. Mutta taitaa tosiaan kummit olla kiireisiä... Olen kai kummina itsekin "huono" (?).

 

[taustalla]

Muistatteko itse jotenkin kummeja, jouluna tai heidän syntymäpäivinään?

Käsittääksen kummi ei ole mikään lahjanostoautomaatti, vaan kyllä yhteydenpidon pitäisi olla molemminpuoleista.

 

[Cosmopolitan]

\

Muistatteko itse jotenkin kummeja, jouluna tai heidän syntymäpäivinään?

Käsittääksen kummi ei ole mikään lahjanostoautomaatti, vaan kyllä yhteydenpidon pitäisi olla molemminpuoleista.

Sanoinkin jo, etta LAHJAT sinansa eivat ole tarkeita, mutta syntymapaivan MUISTAMINEN esim. kortilla on! Olen lahetellyt lapsen valokuvia pitkin vuotta ja poika on askarrellut itse kortteja kummeille.
Ja minulla on ollut tapana lahettaa heidan lapsilleen seka joulu-etta syntymapaivalahjat, vaikken kummi olekaan...Etta silleen.

 

[kummi ja äiti]

olen kokenut tämän kummihomman aika vaikeaksi. olen kolmelle lapselle kummi, näin olen ajatellut että en halua että lapset muistavat minut lahjoista. syntymäpäivät ja muut täytyy tietysti huomioida, mut en halua enkä voi käyttää pientä omaisuutta lahjoihin.

omien lasten kohdalla haluan ja kummeille on sanottu, että kummien toivotaan olevan kiinnostuneita lapsesta, kysellä heidän kuulumisiaan ym. ei mitään ylimääräisiä lahjoja ja jos lahjalla muistaa niin jotakin pientä.

yhden kummilapseni kohdalla on se "ongelma", että lapsen äiti mittaa lahjat niiden rahallisessa arvossa. inhoan sitä ja se on törkeetä. hänen mielestään hyvä kummi antaa paljon rahaa ja ollaan aina ostelemassa vaikka sun mitä eri vuoden aikoina. esimerkiksi kummin pitäis ostaa lapselle joka syksy uusi koulureppu jne... synttäri-joulu ja nimipäivälahjojen lisäksi. aina kun vie joulu/synttäri lahjan tuntuu vaan siltä että mitäköhän tästäkin ollaan mieltä, pitäis olla varmaan kalliimpi... ikävää sinänsä jos vanhempien asenne siirtyy lapsiin... minusta se ajatus on tärkein oli lahja miten halpa tahansa!

mielestäni voisit sanoa ystävällisesti kummeille yhden kerran, että lapsellasi on ollut syntymäpäivät ja olis ollu kiva et muistaisitte kortilla. jos ei tehoa, anna olla.

 

[Minnamria]

Pitäishän kummin kummilasta muistaa. Mutta vanhempien myös pitäisi muistaa pitää kummeihin yhteyttä! Ei se yksi puolista saa olla! Itse olen pahoittanut mielen, kun kummilapsi ei kiitä, kun olen lähettänyt joulu tai synttärilahjan. Asumme kaukana, niin en kovin usein näe häntä. Mutta kyllä minusta kiittäminen kuuluisi asiaan. Joskus mietin, pitäiskö lahja jättää ostamatta ja lähettää vain kortti.

 

[taustalla]

\

yhden kummilapseni kohdalla on se "ongelma", että lapsen äiti mittaa lahjat niiden rahallisessa arvossa. inhoan sitä ja se on törkeetä.

Mulla oli vielä 10 vuotta sitten sama tilanne. Olin opiskelija ja vielä just ripiltä päässy kun kummiksi pyydettiin. Lisäksi poika sai kummeikseen myös "aikuisen" pariskunnan. Toki oli selvää, että heillä oli enemmän laittaa rahaa lahjoihin kuin minulla opiskelijalla. Yhden kerran sitten synttärinä, oisko poika ollu noin 2-3 v) virkkasin villalangasta auton. Kirjoin vielä oikein ikkunat ja vinkat ja pakoputket ja sokerilla tärkkäsin renkaat. Samana vuonna nää toiset kummit antoivat tapansa mukaan jonkun sen ajan muoti-vimpaimen. Myöhemmin kyselin pojan vanhemmilta, että miten oli lelu vastaanotettu ja he kertoivat ihmeekseni, että se auto oli pojan rakkain lelu. Otti sen kuulemma aina sänkyynsä nukkumaanmennessä (oisko ollu jotain tekemistä niillä sokerilla tärkätyillä renkailla, heh) ja muutenkin kantoi sitä ympäriinsä mukanaa. Se meni rikki muutaman vuoden ahkeran käytön jälkeen kun poika siitä niin kovasti tykkäsi, että aina sillä leikki. Sen jälkeen eivät nekään vanhemmat ole moittineet minun antamiani lahjoja. sittemmin olenkin ostanut lähinnä jotain kirjoja tai vaatteita ja ostinpahan joskus hopeisia lusikoita ja kakkulapionkin ja nyt kun poika on jo teini-iässä, niin annan suoraan rahana.

Minun mielestäni kaikkein paras tilanne olisi, jos kummit olisivat paljon tekemisissä lasten kanssa ja veisivät rientoihin yms. Mutta se ei vaan aina käy laitaan, kummit joko ei ole sen luonteisia että osaisivat viedä tai aikataulut ei käy yksiin tai asutaan kaukana. Lahjat on myös kivoja, sekä antaa, että saada, mutta aina sekään ei ole mielekkäin tapa hoitaa kummeutta. Muistaminen on kuitenkin ehdotonta!!! Pitää soittaa tai kirjoittaa tai edes lähettää kortti!

 

[Pantteri 73]

Itselläni oli kummit, jotka eivät muistaneet minua. Koin sen tosi ikävänä kun veljeni kummit olivat aktiivisia ja muistivat häntä. Nyt lapsille olemme valinneet kummit sen perusteella kehen olemme paljon yhteydessä ja olemme pyytäneet heitä miettimään tarkoin haluavatko kummiksi. Itselläni on neljä kummilasta ja heihin kaikkiin olen säännöllisesti yhteydessä. ovat meillä yökylässä olleet kaikki ja olemme käyneet huvipuistoissa yms kivaa tehty yhdessä.
Olen kerran kieltäytynyt kummiksi ryhtymisestä sillä meidän elämäntilanne oli silloin epävakaa, emmekä tieneet mihin päin Suomea muuttaisimme. Olisi ollut väärin alkaa kummiksi jos ei pystyisi osallistumaan kummilapsen elämään. Kummin tarkoitus on olla sponsori sekä henkisesti ja jos mahdollista niin siihen kuuluu mielestäni muistaminen synttäreinä ja jouluna.

Minä ottaisin sinuna puheeksi seuraavan tapaamisen yhteydessä tämän muistamis asian. Parempi se on ottaa asia puheeksi kuin vaieta.

Niin ja meillä on tapana muistaa lasten kummeja jouluna. Lapset tekevät jotain itse heille. Olen myös lähettänyt kuvia ja piirroksia pitkin vuotta kummeille. Itsetänikin on kiva saada kummilapsilta heidän itse tekemiään piirrustuksia.

 

[viivin-äippä]

:hug:
itse olen myös kummi ja en yksin kertaisesti pysty pitämään yhteyttä kummi lapseeni koska välit hänen vanhempien kanssa ovat menneet.. tämä on minusta surullista.. mutta en voi tehdä asioille enää mitään.. onneksi hänellä on muitakin kummeja jotka taasen tulevat toimeen näiden vanhempien kanssa.. näinkin voi käydä..

 

[maijukki]

Kummiasiaa olen minäkin tahollani miettinyt - tosin vähän jo vanhemman lapsen kummiudesta on kyse. Olen siis kummitätinä pojalle, joka túlee ensi vuonna täysi-ikäiseksi ja olen tässä mietiskellyt, että kauanko kummius jatkuu. Siis tarkemmin sanottuna sitä, kauanko minun pitää muistaa joka joulu ja syntymäpäivä erisuuruisella rahasummalla (jota todella odotetaan ja joskus jopa sen perään kyselläänkin) vaikka kummipoika tai hänen vanhempansa eivät kyllä muista kummitätiä. Itselläni on periaate omien lasteni kummeihin liittyen (vaikka on paljon lapsia ja jokaisella paljon kummeja) että esim. jouluna myös kummilapsi muistaa kummejaan. Enkä nyt tarkoita mitään suurimittaisia muistamisia vaan lähinnä esim. kynttilää tai muuta vastaavaa, jolla haluaisin kummien huomaavan, että myös he ovat muistamisen arvoisia ja tärkeitä kummilapsilleen. Siis miten kauas jatkuu kummin yksipuolinen muistamisvelvollisuus?

 

[Catnip]

Minun kummini muistivat minua tuonne ylioppilasjuhliin saakka. Muistaakseni rippijuhliin saakka vuosittain ja sitten viela kun paasin ylioppilaaksi. Itse aion tehda samoin, eli kesalla kummityttoni paasi ripilta, ja nyt en taida ostaa lahjoja ennen kuin ylioppilaaksi paasee. Siihen sitten ainakin loppuu vakituiset lahjat, eri asia on sitten isommat tilaisuudet kuten vaikka haat tai valmistujaiset.

Mina en kylla viitsi kummeja vaivata lahjojen perassa, monilla on niin paljon kummilapsia, etta kalliiksihan tuo ainainen lahjominen tulee. Tarkeinta on se henkinen side, se etta jaksaa olla kiinnostunut lapsista ja jutella heidan kanssaan silloin harvoin kun tavataan, lahjat ovat toissijaisia.

 

[taustalla]

Minä aion noudattaa sitä periaatetta kaikkien kummilasteni kohdalla, minkä aloitin jo ekan kanssa eli, että noin 12-13 vuotiaaksi muistan nimipäivänä ehkä karkilla, synttärinä ja jouluna sitten lahjalla. Tuon jälkeen annan yhden isomman lahjan, joka oli sekä joulu- että synttärilahja (tämän kerron jo lahjaa antaessani) ja 15 vuotiaalle ostan lahjan/annan rahaa viimeisen kerran. Synttäreitä jos viettävät ja sinne kutsutaan, niin silloin voin suklaalevyn viedä tms pientä. Sitten muistan enää vaan kun täyttää 18 ja kun valmistuu jostakin koulusta. Kortin toki lähetän synttärinä ja jouluna ja ehkä myös soitan ja onnittelen (muuten emme paljonkaan näe kun asuvat kaikki niin kaukana).

Omien lasten kummeilta olen lähinnä "kieltänyt" esim. nimpparilahjat. Saa siis tuoda jotain, jos tulevat käymään, mutta mielellään ei. Haluan, että lapseni muistavat kummit muustakin kuin vain lahjoistaan. Synttärit ja joulu on sitten eri asia. Kukin viettää niitä tyylillään ja toisilla juhlimiseen kuuluu paljon lahjoja ja toisilla ei. Aion myös tulevaisuudessa itse ilmoittaa kummeille, ettei 15 vuotiaalle ja sitä isommalle tartte tuoda mitään kunhan muistaa sitten kun lapsi täyttää 18 ja valmistuu.

 

[Cosmopolitan]

\

Kummiasiaa olen minäkin tahollani miettinyt - tosin vähän jo vanhemman lapsen kummiudesta on kyse. Olen siis kummitätinä pojalle, joka túlee ensi vuonna täysi-ikäiseksi ja olen tässä mietiskellyt, että kauanko kummius jatkuu. Siis tarkemmin sanottuna sitä, kauanko minun pitää muistaa joka joulu ja syntymäpäivä erisuuruisella rahasummalla (jota todella odotetaan ja joskus jopa sen perään kyselläänkin) vaikka kummipoika tai hänen vanhempansa eivät kyllä muista kummitätiä. Itselläni on periaate omien lasteni kummeihin liittyen (vaikka on paljon lapsia ja jokaisella paljon kummeja) että esim. jouluna myös kummilapsi muistaa kummejaan. Enkä nyt tarkoita mitään suurimittaisia muistamisia vaan lähinnä esim. kynttilää tai muuta vastaavaa, jolla haluaisin kummien huomaavan, että myös he ovat muistamisen arvoisia ja tärkeitä kummilapsilleen. Siis miten kauas jatkuu kummin yksipuolinen muistamisvelvollisuus?

Mun mielesta kummin `velvollisuus` kummilastaan kohtaan loppuu lapsen ripillepaasyyn, toki voi jatkaa kauemminkin,jos niin haluaa.
Aika ikavaa tuollainen yksipuolinen muistaminen on, sinuna lopettaisin...

 

[Miiru]

Tosta kummiudesta kieltäytymisestä, niin se ei ole helppoa. Minua ja miestäni pyysivät kummeiksi yksi monista serkuistani joiden kanssa ei oltu pitkään aikaan nähtykään. Mieheni ei ollut nähnyt kertaakaan kyseistä pariskuntaa. Meillä oli juuri takana toinen kohdun ulkopuolinen raskaus/sairaalareissu ja oltiin "aika" rikki :'(
Yritin kieltäytyä ja sanoin että kun ei olla niin oltu tekemisissäkään että eikö olisi joku läheisempi lapselle parempi ( en saanut sanottua sitä meidän surua). Mutta kun serkku aikansa pyyteli niin suostuin, vielä kun osa suvusta sanoi, että kummius on kunnia asia josta ei kieltäydytä, niin mitä muutakaan voin kuin suostua.
No nyt me nähdään kerran vuodessa lapsen synttäreillä ja joululahjan olen laittanut postissa. Tunnen syyllisyyttä asiasta koska hän on meidän ainoa kummilapsi ja olisin halunnut olla läheinen kummi eikä niin että lapsi suunnilleen kysyy kuka sä olet?
Mutta meillä on jotenkin niin vähän juteltavaa vanhempien kanssa ja ikäeroakin, että kyläilyihin tulee ikäviä hiljaisia hetkiä. Me vain juodaan kahvit nopsaan jutellaan hetki jotain yleistä ja lähdetään.
Eli ainakin meille kieltäytyminen oli pois suljettu vaihtoehto, varmaan sen vuoksi kun en saanut kerrottua meidän elämäntilannetta :x

 

[jobelix]

itse arvostan kummien "elämässä mukana" oloa. sen ei sitten niin väliä onko se puhelimitse, kylässä käymällä, kirjoittelemalla.... mutta kunhan ovat jotenkin läsnä.
itse olen kummi lapseni yhdelle kummitädin pojalle, (olipas selvitys =) ) ja tämän ihmisen kanssa meillä homma toimii hyvin. on paras ystäväni ollut jo noin 15 vuotta. pikku paketit ovat aina olleet juhlapäivinä päivänselvyys. rahasummalla ei mitään väliä vaan nimenomaan muistaminen. se voi olla vaikka vaahtokarkkipussi ja kortti nimipäivänä. on toki ostettu kaikkea muutakin.
mutta mutta....... kaksi muuta kummia ovat hukkuneet vissiin suohon..
toinen heistä on sylikummi. ja olen ollut hirmuisen pettynyt siihen että eivät ole elämässämme läsnä. mietin tarkoin valitessani kummeja koska omat läheisimmät sukulaiseni asuvat n. 300km päässä ja oma äitini on kuollut ja lähellä ei asu ketään, joten.....
kun olin raskaana oli paljon puhetta, kuinka he sitten kilvan hoitovuoroja varailevat tulevasta lapsesta ja heh heh..... puheeksi se sitten on myös jäänyt.
sylikummille sanoin viimeksi kun nähtiin että olen ollut välillä vähän kiukkunen siitä ettei heitä näy vaikka asuvat n. 15min ajomatkan päässä. ymmärsi asian kyllä ja otti sen ihan "hyvin"...... ja sen jälkeen ei olekkaan kuulunut taas mitään...
ehkä oma tilanteeni korostuu siksi ettei tosiaan ole sitä omaa äitiä jolle höpöttää ja rutista ja kysellä neuvoja. samoin ihana tyttömme on ollut "superhaastava" ja äiteen voimat on ollut usein aika loppu, joten pikku apu jostain suunnasta ei olisi ollut pahitteeksi....
no, näillä sitä nyt mennään ja katsotaan kuinka se sitten menee....

kummius on mielestäni enemmänkin lupaus lapselle kuin vanhemmille, pitää lapsesta huolta jos vanhemmille sattuisi jotain ja olla yleensäkkin aikuisena tukena lapsen elämässä. siksi kummi, siis minun mielestäni, ei saisi katkaista kuitenkaan lapseen välejä, vaikka välit vanhempiin huononisivatkin. ja se että jos lapsen vanhemmat ovat möllöjä eivätkä koskaan mitenkään huomioi kummia, niin pieni lapsi ei yksinään osaa lähettää kummille mitään tai vääntää niitä numeroita puhelimeen. kortin lähettäminen ei vaadi kuin pienen pienen hetken päivästä, eikä tarvitse näin edes vanhempia tavata. tämä siis vain viittauksena yhteen kirjoitukseen, jossa oli välit menny kummin vanhempiin........

 

[taustalla]

Meillä kyllä kummit muistaa ja käyvät muutenkin ja tietty me muistetaan heitä, vaikka eivät olekaan sukulaisia. Sillä perusteella moni valkkaa sukulaisia että tulee pidettyä yhteyttä.
Meillä on kaikkien lapsien kummeina vanhoja lapsuudenaikaisia ystäviä ja ei kyllä muuten varmaan pidettäisi yhteyttä jos ei olisi kummeiksi valittu (elämän tilanteen on niin erit + asutaan eri paikkakunnilla).

Henkilökohtaisesti arvostan kummeissa sitä että muistetaan ja lahjojen sijaan viedään vaikka johonkin tai esim. otetaan yökylään. Tyttö on nyt 6v ja oli just pari viikkoa sitten kummien luona yökylässä ja olivat käyneet elokuvissa + ravintolassa syömässä. Siitä puhutaan vieläkin ja varmaan pitkään.