Kummilapsi kertoi eilen tapahtumista kotona, olen tosi huolissani :(

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Huolestunut.
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
H

Huolestunut.

Vieras
Minun 9-vuotias kummityttöni uskoutui eilen perheen tilanteesta. Ensimmäistä kertaa kuulin nyt näistä, mutta onneksi edes nyt.

Perheeseen kuuluu tytön äiti, isäpuoli ja pikkusisko(puoli). Tyttö kertoi, että pelkää isäpuolta koska tämä on riitojen aikana repinyt ja raahannut häntä. Kuulemma vaatteista ja käsistä, hiuksiin tarttunut. Kysyin lyömisestä (nyrkillä/avokämmenellä) niin ei osannut sanoa, mutta sanoi, että noissa riitatilanteissa kun käy käsiksi niin tekee se niin väkivaltaisesti, että sattuu. Kerran oli nimitellyt tyttöä ja tämä oli sanonut "ei haukku haavaa tee" niin isäpuoli oli käynyt käsivarteen kipeästi kiinni ja raahannut tytön omaan huoneeseen.

Nämä oli tosi huolestuttavia asioita, mutta tämä jäi mietityttämään vielä enemmän: tyttö kertoi, että isäpuoli haukkuu ja nimittelee häntä - eli henkistä väkivaltaa. Kysyin millä tavalla niin tyttö kertoi, että esimerkiksi sekasikiöksi nimittelee ja kysyi mitä se tarkoittaa. Toinen oli "hulluksi" haukkuminen. Kuulostaa minun korvaan aika kammottavalta! Ja miettii vaan mitä tekee nuoren tytön minäkuvalle! Tyttö ei osannut sanoa kuinka kauan tätä on jatkunut :(

Äitinsä oli kuulemma tuossa sekasikiöksi haukkumisessa sanonut isäpuolelle, että älä toisen syntyperästä sano?! Olen todella tyrmistynyt enkä oikein tiedä mitä pitäisi tehdä.. Oletteko te koskaan törmänneet lähipiirissä mihikään vastaavaan? Mitä olette tehneet?
 
Nyt heti soitto lastensuojeluun! Ei tarvitse eikä kannata keskustella asiasta äidin kanssa, ettei he sitten tee mitään varasuunnitelmia kun sossut tulevat. Lapsi ei keksi sellaista, että häntä nimitellään sekasikiöksi yms. On sinun vastuullasi saattaa asia sosiaalivirastoon.

Terveisin täti lastensuojelusta
 
Tuosta repimisestä olisin vielä miettinyt, onkohan liioiteltua. Joskus sitä nappaa lapsen kiinni kun vie jäähylle jos vaikka riehuu. Rimpuillessaan on pakko välillä pitää kovemminkin kiinni ja joku 9v voisi jo sanoa sitä raahamiseksi. Nimittelyt ei tietenkään ole mitenkään selitettävissä, vaikka olen minäkin joskus sanonut paskoiksi lapsiksi ihan todella todella väsyneenä. Silti väitän olevani tosi hyvä äiti lapsilleni.

Itse ehkä kysyisin asiaa vanhemmilta, kuulostaa minunkin korvaan huolenaiheelta. Jotkut jutut voivat vaan olla aika suurenneltuja, siksi kuulisin mielelläni sen aikuisenkin puolen.

Oma poikani on kerran selittänyt, että kotona häntä potkitaan ja lyödään, vaikka ihan varmasti ei potkita ja lyödä häntä. Oli myös kertonut kuinka mumminsa aina huutaa ja lyö ja myönsi sitten huijanneensa kun kysyin epäuskoisena asiasta.
 
Kuulostaa tosi karmivalta . Tee nimetön lastensuojelu ilmo tai sitten kehtaatko tytön äidin kanssa jutella? Sanoiko kummityttösi että asiasta voi puhua hänen äitinsä kanssa vai halusiko hän että et kerro kellekkään? Kummitytön äidin pitäisi välittömästi erota hirviö isäpuolesta koska tämä isäpuoli ei tule koskaan muuttumaan ja tekee vielä joku päivä vielä pahemmin tälle kummitytöllesi :( mieti miten paljon raukka Erika sai kestää ja menetti vielä henkensä ! Maailma on täynnä sairaita paskoja! Ja toi haukkuminenkin on tosi paha juttu! Kummityttösi todellakin voi huonosti koska alkoi sinulle jo kertoa heidän tilanteestaan. Hän ei
Voinut enää salata asiaa ja tunsi että oli pakko purkaa pahaa oloa
 
Asia on taatusti vaikeaa myös kummityttösi äidille. Jos siis haluat tehdä jotakin, niin pyydä äiti teille kylään/sovi tapaamisaika niin pian kuin mahdollista, ja kysy onko heillä kaikki hyvin. Lähesty asiaa rauhallisesti, älä hyökkää, älä moralisoi, älä syyllistä, vaan kerrot, mitä kummityttösi on sinulle kertonut.

Jos äiti ei halua puhua saati tehdä tytön eteen mitään, niin edelleenkin esität asiasi rauhallisesti haluaako hän että haetaan sitten apua lastensuojelusta. Ja myös haet, jos niin sanot tekeväsi.

En missään tapauksessa suosittele liian suoria otteita, koska se ei hyödytä lasta yhtään. Hätiköidyt, nopeat johtopäätökset ja syyttelyt kääntyvät silloin kummitytön ongelmaksi. Isäpuolihan ei selvästikään kykene hallitsemaan itseään suuttuessaan.

Nyt ovat ls-viranomaisetkin lomilla ja asian käsittely on entistä hitaampaa.

Ja jos voit hyvin sopia, että kummityttösi on silloin tällöin sinun luonasi yökylässä, kunnes lapsen asia alkaa selviämään.
 
Olen itsekin koliikkivauva-aikana sanonut muutaman kerran ärähtäessä rumasti lapselle, eli on valitettavasti kokemusta. Itse olen ollut se pahasuinen. Tiedän tosi montakin, jotka ovat myöntäneet kerran tai useamminkin sanoneet rumasti lapsillensa, yleensä on joku väsymyskausi juuri ollut meneillään. Ovat kyllä anteeksi pyytäneet. En ole tehnyt lasuja.
 
Nyt heti soitto lastensuojeluun! Ei tarvitse eikä kannata keskustella asiasta äidin kanssa, ettei he sitten tee mitään varasuunnitelmia kun sossut tulevat. Lapsi ei keksi sellaista, että häntä nimitellään sekasikiöksi yms. On sinun vastuullasi saattaa asia sosiaalivirastoon.

Terveisin täti lastensuojelusta

Oleko siis oikeasti töissä lastensuojelussa? Ja olet sitä mieltä, ettei tällainen asia ole liian kevein perustein tehty ilmoitus? Mielestäsi riittää tuo kuvailemani lapsen kohtelu?
 
Tuosta repimisestä olisin vielä miettinyt, onkohan liioiteltua. Joskus sitä nappaa lapsen kiinni kun vie jäähylle jos vaikka riehuu. Rimpuillessaan on pakko välillä pitää kovemminkin kiinni ja joku 9v voisi jo sanoa sitä raahamiseksi. Nimittelyt ei tietenkään ole mitenkään selitettävissä, vaikka olen minäkin joskus sanonut paskoiksi lapsiksi ihan todella todella väsyneenä. Silti väitän olevani tosi hyvä äiti lapsilleni.

Itse ehkä kysyisin asiaa vanhemmilta, kuulostaa minunkin korvaan huolenaiheelta. Jotkut jutut voivat vaan olla aika suurenneltuja, siksi kuulisin mielelläni sen aikuisenkin puolen.

Oma poikani on kerran selittänyt, että kotona häntä potkitaan ja lyödään, vaikka ihan varmasti ei potkita ja lyödä häntä. Oli myös kertonut kuinka mumminsa aina huutaa ja lyö ja myönsi sitten huijanneensa kun kysyin epäuskoisena asiasta.

Siksi esitinkin tarkentavan kysymyksen tuosta fyysisestä puolesta, että onko varsinaisia lyöntejä ollut. Lapsi ei muistanut, selvästi kyllä yritti pinnistellä ja mietti miten asiat ovat.
 
Mieti mikä puuttumistapa aiheuttaa vähiten lapselle lisätaakkaa. Se että keskustelet suoraan äidin kanssa vai (nimetön) lastensuojeluilmoitus. Jotenkin asiaan on puututtava.
 
Siksi esitinkin tarkentavan kysymyksen tuosta fyysisestä puolesta, että onko varsinaisia lyöntejä ollut. Lapsi ei muistanut, selvästi kyllä yritti pinnistellä ja mietti miten asiat ovat.
Ei muistanut onko lyöty? Tuskin sitten on lyöty. Kai sellaisen muistaisi tosi hyvin?
Suurin osa äideistä ja isistä on joskus sanonut lapsilleen rumasti, se on sitten eri asia koska se on lastensuojelun asia. vaikea vetää rajaa. Täydellisessä maailmassahan se olisi nollatoleranssi, mutta ihmisiähän tässä vain ollaan. Pidän aika inhimillisenä mokana jos menee lapselle joskus sanomaan rumasti väsyneenä ja vaikka olisikin joutunut "raahaamaan" pois tilanteesta jossa tekee pahaa. Tärkeintä on pyytää anteeksi ja en sitten tietty tarkoita mitään jatkuvaa solvaamista jota pyydellään vain anteeksi. Rajansa kaikella. Puhuisin asiasta vanhempien kanssa, jo sellainen voisi pistää ajattelemaan käytöstään ja tekemään päätöksen. Voi olla, että perheessä jaksaminen on tiukilla ja sitten vaan mennyt yli ja jatkunut. Tuollaisen voi aikuinen lopettaa itsekin.

Jossain vaiheessa huusin paljon lapsille väsyneenä ja lopetin sellaisen turhan huutamisen vasta kun äitini sanoi minulle asiasta. En jostain syystä ollut edes ajatellut huutavani tarpeettomasti ja herkästi. Se herätti ajattelemaan toimintaani ja enää en huuda ellei ole joku paha tilanne tulossa kuten lapsi hyppäämässä tielle tai puremassa siskoaan. Sillon huudan "STOP HETI!" En usko, että olisi yhtään auttanut lasut, pahentanut vaan. Olisin tuntenut itseni maailman huonoimmaksi äidiksi ja varmaan luovuttanut, mutta koska virheestäni asiallisesti sanottiin ja vielä kannustavaan sävyyn, lopetin itse sen. Tein päätöksen ja sen jälkeen kaikki hyötyivät.
 
Uskon täysin että tyttö puhuu totta,ei ton ikänen edes varmasti vielä tajuaisi keksiä päästänsä tollasta ja vielä vaan sen takia että ei tykkää isäpuolesta.

Tommosia ihmisiä on paljon,varsinkin puolikkaat vanhemmat.Meillä ihan sama tilanne,mies puhuu tosi rumasti lapsilleni ja omallekkin mutta ei lähellekkään niin pahasti kun minun lapsilleni,voitte vaan kuvitella kuin pahasti puhuu mulle ja lastenkin kuullen.

Jos sanon että on sanonu lapsilleni kymmeniä ja kymmeniä kertoja että ovat vammasia,idiootteja,paskahousuja,neitejä,vähä-älysiä jne jne ,listaa voisi jatkaa pitkällekkin niin ette varmaan usko että tämä on totta.mutta kyllä mailma on täynnä sairaita kuspäitä sekä näitä jotka antaa sen jatkua vaikka tietää kuinka väärin se on ja kuinka paljon se satuttaa ja suututtaa
 
Ap, ehdottomasti teet ls-ilmoituksen, kerro kaikki sosiaalityöntekijälle.

Coscos, miksi olet tollasen äijän kans? Saattaa olla yksinäinen vanhuus edessä sulla kun lapses ehkä hylkäävät...kun et puolustanut heitä.

Joo, jokainen hermostuu joskus ja huutaa, se ei ole ongelma, vaan saman jatkaminen ja anteeksipyytämättömyys.
 
Kyllä,olen sellasen miehen kanssa tai noh periaatteessa vaan asutaan yhessä,kun ei toinen löydä asuntoaan itselle,mutta sitäkin asunnon etsimistä on kestänyt vuosia,kun ei vaan saa asuntoa.

En tietenkään voi olla varma miten lapset joskus tähän suhtautuu tai minuun tämän asian takia,lasten kanssa on puhuttu paljon kuinka väärin se kohtelee niitä ja että tollanen ei ole normaalia.joka kerta kun kohtelee huonosti lapsia niin puolustan kyllä niitä ja siitä saamme uuden riidan välillemme.
 
Mä olen kyllä erimieltä siitä, että 9-vuotias ei osaa valehdella. Aivan varmasti osaa. Toki voi kysyä motiivia. 9-v. osaa myös sujuvasti kertoa tilanteet niin, että hänelle vain yht'äkkiä ollaan vihaisia ilman syytä... Olisi todella ikävää jos tekisit lasu-ilmon ennen kuin juttelet vanhempien kanssa. Mieti itse, miten haluaisit omalla kohdalla toimittavan. Tottakai, jos tytöllä ei ole hyvä olla kotona asia pitää selvittää. Ainiin, ei se nykyään ole enää mikään lastensuojeluilmoitus vaan lastensuojelutarpeen selvityspyyntö tms
 
Kyllä 9 vuotias osaa halutessaan sepittää. Voin kertoa omasta itsestä jutun. olin 8 vuotias pikku tyttö kun äiti sairastu syöpään. Ennen kuin läksi leikkaukseen, niin halusi kahvittaa naapurit, koska arveli, että voi kuolla sille reissulle. Laittoi minut pyytämään naapureita kahville. Pelkäsin, että he kieltäytyy ja sitten äidille tulee pahamieli, joten menin ja sanoin että: jos ette lähde meille kahvilke, niin äiti piiskaa ja repii tukasta. Ja meillä kun ei ikinä käytetty ruumiilista väkivaltaa. Joten kyllä tuon ikänen osaa. Kannattaa siis ensin tutkia ja vasta sitten hutkia.
 
Mun sukulaisperheessä on sellanen juttu että toinen vanhemmista kohtelee lapsia väkivaltaisesti. Lapset kertovat mitä tämä hakkaajavanhempi tekee aina. Tätä on jatkunut yli 3-vuotta, eikä tilanne miksikään muutu, vaikka on poliisit tutkineet asiaa ja sossuille ilmoituksia tehty valehtelematta ainakin 20-30 tässä parin vuoden aikana. Sossu vaan viimeks mulle soitti ilmon takia ja vähän vihjaili että jos kuitenkin, ettei nyt mitenkään vaan sattuisi olemaan aiheeton ilmoitus, kun MINUSTA TUNTUU että tämä *pekka* on oikeesti ihan mukava. (niin siis se lastensa ja heidän toisen vanhemman hakkaaja, juopponarkki-exlinnakundi.) Ja kun oli sillon kerran juttua siitä että tuon perheen sukulaiset uhattiin tappaa tuon juoppop*skan toimesta, ni siitä tää sossu puolusteli sitä että "ei mun mielestä tää *pekka* kuulosta siltä että se mitään tekis."

No kivahan se on että sossut, joiden pitäis AUTTAA lapsia, eivät usko lapsia, vaan uskovat lasten vanhempaa, joka sitten kiduttaa hakkaamalla lapsia, joilta on käyty hoidossa kyselemässä toisen vanhemman tekemisistä. Toinen lapsista kerran kysyi, että eikö poliisikaan auta meitä? :cry:
 
Ota yhteyttä perheneuvolaan. Kysy mitä tällaisessa tilanteessa olisi parasta tehdä, tai miten voisit auttaa kummilastasi parhaiten. Silloin kun puhe ja keskustelu eivät riitä, vaan tuntuu että lasta tarvitsee kurittaa, silloin on aika pyytää apua kodin ulkopuolelta. On tärkeää että lasta uskotaan. Älä aseta lapsen sanaa aikuisen sanaa vastaan, vaikka jostakusta tuntuisi että lapsi liioittelee tai valehtelee. Hanki siinäkin tapauksessa ulkopuolista apua, kysehän saattaa olla esim. adhdstä tai mistä tahansa muusta oireilusta, jota vanhemmat eivät voi itse hoitaa. Liian usein tällaiset esim. tarkkaavaisuushäiriöt tai neurologiset sairaudet hoidetaan kotona lasta kurittamalla joko fyysisesti tartutaan ja retuutetaan lapsi arestiin tai annetaan pieniä läimäytyksiä, tukistuksia, nipistyksiä yms. tai psyykkisesti haukkumalla lasta. Aikuisesta mitättömältä tuntuva kurittaminen voi lapsesta tuntua hirveän pahalta ja se hirveän paha olo patoutuu lapsen sisälle ja mitä enemmän aikaa kuluu, lapsen sisällä oleva paha olo kasvaa kasvamistaan ja jossain vaiheessa lapsi oireilee aina vain pahemmin. Älä jätä lasta yksin tässä tilanteessa. Siinäkin tapauksessa vaikka sinusta tuntuisi siltä että lapsi höpöttää omiaan. Lapsi on tärkein. Aikuisen olisi hyvä muistaa että jos onnistuu olemaan hyvä aikuinen lapselle, lapsi yleensä haluaa tulla tapaamaan sinua kun on itse aikuinen.
 
Mä juttelisin äidin kanssa ensin. Ilman syyllistämistä ja moralisointia. Kyllä tuon ikäinen lapsi osaa myös keksiä juttuja. Se, että miksi haluaa niitä keksiä, kannattaa myös miettiä syytä.mutta en lähtisi summissa tekemään ilmoitusta, vaan toki pitäisi ensin jutella vanhemman kanssa. Esim meidän vanhin likka kokee tosi voimakkaana kun häntä komennetaan tai jos joudun viemään joskus huoneeseensa rauhoittumaan. Ollaan moneen kertaan jouduttu hänen kanssaan keskustelemaan siitä, ettei se ole huutamista tai satuttamiata. Vaikka mä en edes tee lujasti ja raivokkaasti raahaa. Mun mielestä pitäisi antaa myös mahdollisuus ehkä vanhempien itse tajuta tehdä käytökselleen jotain, kun vain sanot siitä ensin. Jos tilanne ei muutu, sitten muut keinoja.
 
Uskon täysin että tyttö puhuu totta,ei ton ikänen edes varmasti vielä tajuaisi keksiä päästänsä tollasta ja vielä vaan sen takia että ei tykkää isäpuolesta.

Tommosia ihmisiä on paljon,varsinkin puolikkaat vanhemmat.Meillä ihan sama tilanne,mies puhuu tosi rumasti lapsilleni ja omallekkin mutta ei lähellekkään niin pahasti kun minun lapsilleni,voitte vaan kuvitella kuin pahasti puhuu mulle ja lastenkin kuullen.

Jos sanon että on sanonu lapsilleni kymmeniä ja kymmeniä kertoja että ovat vammasia,idiootteja,paskahousuja,neitejä,vähä-älysiä jne jne ,listaa voisi jatkaa pitkällekkin niin ette varmaan usko että tämä on totta.mutta kyllä mailma on täynnä sairaita kuspäitä sekä näitä jotka antaa sen jatkua vaikka tietää kuinka väärin se on ja kuinka paljon se satuttaa ja suututtaa
Miten joku voi antaa tuollaisen asua samassa "kodissa" lastensa kanssa? Järkyttävää. Eikö lastesi hyvinvointi kiinnosta sinua vai missä syy?
 
Miten joku voi antaa tuollaisen asua samassa "kodissa" lastensa kanssa? Järkyttävää. Eikö lastesi hyvinvointi kiinnosta sinua vai missä syy?

Kiinnostaa toki,lapset jo sen ikäsiä että ymmärtää kyllä mitä puhutaan,mutta ei ne siitä ala itkemään tai pitämään mykkäkoulua,tää jo niin tuttua valitettavasti että ei ne pahemmin ole milläänsäkkään siitä,tosin eihän se kivalle tunnu,joskus puolustavat mua ja joskus sanovat että aina oot haukkumassa jne.

Toivon vaan että mun puhe on menny perille että tollanen ei ole normaalia.

Öö miksi sallin sen.siksi kun säälin toista vähän varmasti ja siksi että olen lapsena nähnyt samankaltaista toimintaa niin valitettavasti tollasen silloin helpommin "hyväksyy"

Noh enpä enää rakastakkaan tätä miestä vaan vihaan ja 1 tärkeimmistä syistä on juuri tämä.
 
Miten joku voi antaa tuollaisen asua samassa "kodissa" lastensa kanssa? Järkyttävää. Eikö lastesi hyvinvointi kiinnosta sinua vai missä syy?

Kiinnostaa toki,lapset jo sen ikäsiä että ymmärtää kyllä mitä puhutaan,mutta ei ne siitä ala itkemään tai pitämään mykkäkoulua,tää jo niin tuttua valitettavasti että ei ne pahemmin ole milläänsäkkään siitä,tosin eihän se kivalle tunnu,joskus puolustavat mua ja joskus sanovat että aina oot haukkumassa jne.

Toivon vaan että mun puhe on menny perille että tollanen ei ole normaalia.

Öö miksi sallin sen.siksi kun säälin toista vähän varmasti ja siksi että olen lapsena nähnyt samankaltaista toimintaa niin valitettavasti tollasen silloin helpommin "hyväksyy"

Noh enpä enää rakastakkaan tätä miestä vaan vihaan ja 1 tärkeimmistä syistä on juuri tämä.

Tämä siis coscos:n kirjoittama
 
Lapsi kyllä voi valehdella syystä tai toisesta. Mutta toki asiasta pitää saada varmuus! Mä lapsena valehtelin että vanhemmat hakkaa mua ja kaikenlaista muutakin. Oikeasti mulla oli asiat hyvin. Mutta olin muutenkin dramaattinen ja kun mua vaikka kiellettiin loukkaannuin kovasti ja karkailin kun mua muka kohdeltiin huonosti. En ollut helppo kasvatettava. Tuolla valehtelullakin halusin elämäni kuulostavan jännemmältä, olin niin typerä että luulin tuollaisen elämän olevan jännää. Eihän mulla ollut kokemusta sellaisesta. Nyt todella hävettää käytökseni. En aikuisena enää ole tuollainen.
 

Yhteistyössä