Kummasta lapsesta olisit enemmän huolissaan?

En nyt tarkoita, että pakko olla huolissaan tai että pitää vain tämän perusteella tehdä jotain johtopäätöksiä lapsesta. Mutta ihan vaan yleisesti, olisiko enemmän huolissaan lapsesta joka ei ole koskaan itkenyt äidin perään, jää aina iloisesti vaikka ventovieraan kanssa vieraaseen paikkaan vai lapsesta joka itkee aina äidin perään jos jää vähänkin vieraampien seuraan tai täysin vieraaseen paikkaan?

Sovitaan, että lapsi on alle 3-vuotias.

 

En kyllä kummastakaan, koska mielestäni kummankin lapsen toiminta on normaalia. Osa lapsista "uskalta" jäädä hyvinkin vieraalle ihmiselle, toinen taas ei uskalla.

 

ehdottomasti siitä joka ei koskaan itke äidin perään.

 

No en mä tiedä...en ehkä kummastakaan olisi huolissaan....äitinä tietenkin kurjempaa jos lapsi jää aina itkemään perään..

 

No en olisi huolissani kummastakaan, koska molemmat ovat ihan normaalia käytöstä lapsilta. Mutta jos itse olisin jättämässä lasta hoitoon, enemmän sen itkevän lapsen jättäminen huolettaisi.

 

Siitä joka itkeskelee.

Sillä ei-itkevällä ois mun nähdäkseni perusturvallisuuden tunne rakentunut niin hyvin, että luottaa siihen että on turvassa ja äiti tulee takaisin.

En tarkota että itkeskely ois mikään huono merkki välttämättä, mutta jos se on kovin voimakasta niin ehkä tuntee olonsa epävarmaksi ja turvattomaksi ja koko ajan pelkää että äiti jättää ja ei voi muihin luottaa.

 

Eka vaihtoehto.
Esikko oli semmoinen. Alle 3v saattoi lähteä iloisena ihan kenen matkaan tahansa. Ja sillä hommalla oli nimikin. Jotekii kiintymyssuhteiden häiriö tai jotain sinne päin. Kiitos vaan bio isän touhujen :kieh:

Terapia jelppas siinäkin asiassa!! 5v lähtien rupes jo ekaa kertaa ujostelemaan ja hieman vierastamaan!! Eikä muuten lähe kenen tahansa matkaan!!

 

Muut

F93 Lasten tunne-elämän häiriöt

F93.0 Eroamistilanteisiin liittyvä
F93.1 Lapsen pelko- ja ahdistushäiriö
F93.2 Lapsen sosiaalisten tilanteiden pelko
F93.3 Sisaruskateushäiriö
F93.80 Ylihuolestuneisuushäiriö
F93.89 Muu lapsuuden tunnehäiriö
F93.9 Tarkemmin määrittämätön lapsen tunnehäiriö
F94
F94.0 Valikoiva puhumattomuus
F94.1 Lapsuuden kiintymyssuhteiden reaktiivinen häiriö
F94.2 Lapsuuden kiintymyssuhteiden estottomuus
F94.8 Muu lapsuuden sosiaalisen vuorovaikutuksen häiriö

Joo eli muistin tuonkin diagnoosin suunilleen oikein!

 

Muut

F93 Lasten tunne-elämän häiriöt

F93.0 Eroamistilanteisiin liittyvä
F93.1 Lapsen pelko- ja ahdistushäiriö
F93.2 Lapsen sosiaalisten tilanteiden pelko
F93.3 Sisaruskateushäiriö
F93.80 Ylihuolestuneisuushäiriö
F93.89 Muu lapsuuden tunnehäiriö
F93.9 Tarkemmin määrittämätön lapsen tunnehäiriö
F94
F94.0 Valikoiva puhumattomuus
F94.1 Lapsuuden kiintymyssuhteiden reaktiivinen häiriö
F94.2 Lapsuuden kiintymyssuhteiden estottomuus
F94.8 Muu lapsuuden sosiaalisen vuorovaikutuksen häiriö

Joo eli muistin tuonkin diagnoosin suunilleen oikein!

No joo, jos lähdetään diagnooseja heitteleen niin yhtälailla noi mun mustaamat vois "leimata" paljon itkeskelevälle ja epävarmalle. Eli ei aina voi tietää. Kumpikin voi olla ihan ok.

 

Tuttava oli sellainen ettei ujostellut ja olisi lähtenyt kenen mukaan vaan. Sitten todettiin asperger...

 

No en olisi huolissani kummastakaan, koska molemmat ovat ihan normaalia käytöstä lapsilta. Mutta jos itse olisin jättämässä lasta hoitoon, enemmän sen itkevän lapsen jättäminen huolettaisi.

samaa mieltä

 

en olis huolissaan kummastakaan, molemmat ihan normaaleja käyttäytymis juttuja, perustuu siihen, että me kaikki ollaan niin erilaisia

 

Niin tiedän kyllä että alun perin puhuttiikin vain "normaaleista" ja "terveistä" lapsista!!
Mein esikko ei oo ihan "normaali" ja "terve" lapsi.

Aspergeria mein esikolla joskus epäiltiin, mutta ei se sitä sitten ollut.

Se oli silloin kauheeta kun toinen ois esim. kaupassa saattanut lähteä ihan tosta vaan vieraan sedän mukaankin. Oli liian luottavainen.

 

Lastensuojelun työntekijänä voin sanoa, että juuri toi ensimmäinen olisi huolestuttavaa. Niin monia lapsia näen tuolla laitostyössä joille ei ole rakentunut suojaa itsensä ja muiden välille, vaan kaikki on ihan samaa. Lapsen kanssa joudutaan aloittamaan ihan alusta että kiintyy oikeásti johonkin turvalliseksi kokemaansa ihmiseen ja tätä kautta vasta alkaa ujostella/ rajata vieraita ihmisiä kauemmas itsestään.

 

Tiedän häiriöitä molemmankaltaisissa tapauksissa. mm. alkkis- ja narkkariäidin tytär pääsi isänsä luokse asumaan, itki hysteerisenä aina kun isänsä hävisi näköpiiristä, siis aivan järkyttävä huuto. Sitä kesti muutaman kk kun oppi että isä tulee takaisin. Äitinsä ei ollut oikein ymmärtänyt, että vuoden ikäistä ei voi jättää yksin kotiin kun äiti lähtee baariin..

Toisaalta toisinpäinkin; jos lapsella ei ole edes yhtä kiintymyssuhdetta aikuiseen, on liian luottavainen jne. Näitä näkee

 

Mulla on neljä lasta, joista kaks on tuollasia "ei jää itkemään" ja kaks sitten ujostelevampia...ihan ne on kuitenkin kaikki terveitä, eiköä mitään diagnooseja kenelläkään....ja saattaahan nuokin jotka jää mielellään mummolaan, hopitajalle, naapuriin tms., joissain tilanteissa ujostella.
Lapset on eri luontoisia!

 

toiset on vaan sosiaalisempia kuin toiset.
lapsillakin on erilaisia luonteita ja musta diagnoosejakin jaetaan sen perusteella turhan paljon.
jotkut on vilkkaampia ja heti ne diagnosoidaan jos johonkin adhd:seen tai muuhun.
ja mitäs sanotte kun mulla on 6v tyttö joka ei koskaan ole kyynteltäkään itkenyt?
ei edes vauvana.
vaikuttaa ihan normaalilta tapaukselta.
nyt kun 6v ekaa kertaa meni päiväkotiin eskariin niin ilolla on jäänyt eikä malttas leikkejä siellä lopettaa.
kai se sitten on kiintymys suhteen häiriö vai mikä se oli.