Kumman valitsen?

[vieras]

Vauvan vai keskeytyksen?

Keskeytys olisi todella kova paikka, miten sen henkisesti kestää? Toisaalta vauva tässä tilanteessa tarkoittaa kaiken aloittamista alusta, kun tällä hetkellä nuorin on kuitenkin jo 7v... Elämä helpottanut sillä tavalla, ettei ole enää niin vahdittava, syötettävä, jne...

Onko väärin, että olen niin mukavuudenhaluinen, että keskeyttäisin raskauden?

 

[Micosa]

Mulla oli esikoinen 15v kun keskimmäinen syntyi.
Mutta teet niinkuin parhaaksi näet omalla kohdalla.

 

[Aurora]

Se on täysin sinun ja miehesi päätös, ja kenelläkään ei ole oikeutta tulla motiivejanne kyseenalaistamaan. Ainut asia mikä pitää muistaa on se, että päätöksen kanssa on elettävä loppuelämä, kumman sitten valitsettekaan. Voimia vaikeaan tilanteeseen.

 

[ap]

Mulla oli esikoinen 15v kun keskimmäinen syntyi.
Mutta teet niinkuin parhaaksi näet omalla kohdalla.

Sepäs siinä onkin, kun toisella hetkellä olen toista mieltä ja toisella toista. En tiedä kumpi olisi oikea ratkaisu mulle/meille. Moraalisesti oikean ratkaisun tiedän kyllä...

 

[äippä]

meillä nuorin oli 6 v kun iltatähti syntyi. kovasti ole tykännyt ja isoveli tykkää hirmuiseti pikku siskostaan. en ole katunut hetkeäkään

 

[ap]

Se on täysin sinun ja miehesi päätös, ja kenelläkään ei ole oikeutta tulla motiivejanne kyseenalaistamaan. Ainut asia mikä pitää muistaa on se, että päätöksen kanssa on elettävä loppuelämä, kumman sitten valitsettekaan. Voimia vaikeaan tilanteeseen.

Niinpä. Voinko mä antaa ikinä itselleni anteeksi, jos keskeytän? Vauvan tullessa voi kanssa käydä se toinenkin vaihtoehto välillä mielessä, mutta kyllähän lapsista iloa on.

 

[ap]

meillä nuorin oli 6 v kun iltatähti syntyi. kovasti ole tykännyt ja isoveli tykkää hirmuiseti pikku siskostaan. en ole katunut hetkeäkään

Oliko suunniteltu raskaus?

 

[Ihmemaan Liisa]

Itse teet päätöksen, joka on teille paras ja oikea. Jos tuntuu, että et jaksa tai halua niin teet päätöksen sen mukaan. MUTTA, kun nuorin on jo koululainen niin sulla olisi rutkasti aikaa vauvalle ja aikaa nauttiakin siitä vauvavuodesta ja pikkulapsiajasta. Sitähän ei tietenkään voi tietää miten vaativa tai helppo vauva olisi, mutta luultavasti sulla olisi aikaa levätäkin vaikka sattuisikin vaativampikin vauva.

Harkitse tarkaan ja joka kantilta, ennenkuin teet/teette päätöksen, parisuhteessa näin iso päätös pitää olla yhteinen.

 

[äippä]

oli suunniteltu raskaus. isäntä oli kyllä ensin erimieltä että lapsi luku olisi täynnä mutta antoi periksi eikä ole hänkään katunut kun olen joskus kysynyt. meillä muut lapset ovat jo isoja vanhin on ylä asteella ja toiseksi vanhinkin menee jo 5 luokalle. kaikki muksut ovat olleet ihan haltioissaa pikku siskosta ja tykkäävät pitää sylissä ja kannella häntä. tuo juniori kun oli eskarissa niin minä sain olla vaavin kanssa ihan kahden ja nauttisin suunnattomasti.

 

[hhh]

kun kuopus syntyi. Tosiaan kaikki alkoi alusta, mutta koskaan en ole aiemmin nauttinut vauva ajasta niin täysin, kuin kuopuksen kohdalla.
Kyllä se vauva on meillä isommillekin lapsille iso ilo. Jos kestät sen, että sun lapsesi rakastaa jotakin muuta (tulevaa vauvaa) enemmän, kuin sua niin pidä vauva.
Nyt vaan meinaa olla taas vauvakuume, kun kuopus on jo 2 ja tosiaan olin ihan ajatellut, että tuo vanhin sarja riittää meille.

 

[kyllä vain]

No jos noin kovasti mietit että voitko ikinä antaa anteeksi itsellesi jos keskeytät niin eikö tuolloin oikea vastaus ole vauvan synnyttäminen.

 

[ap]

Itse teet päätöksen, joka on teille paras ja oikea. Jos tuntuu, että et jaksa tai halua niin teet päätöksen sen mukaan. MUTTA, kun nuorin on jo koululainen niin sulla olisi rutkasti aikaa vauvalle ja aikaa nauttiakin siitä vauvavuodesta ja pikkulapsiajasta. Sitähän ei tietenkään voi tietää miten vaativa tai helppo vauva olisi, mutta luultavasti sulla olisi aikaa levätäkin vaikka sattuisikin vaativampikin vauva.

Harkitse tarkaan ja joka kantilta, ennenkuin teet/teette päätöksen, parisuhteessa näin iso päätös pitää olla yhteinen.

Totta tuokin...

Mutta siitä mä olen eri mieltä, että lopullisen päätöksen loppupeleissä teen kuitenkin minä itse. Tää on mun kehoni, jossa vauva kasvaa. Ja sitä paitsi mies on kannattaa 100%:sti keskytystä, muu ei tule kuuloonkaan.

 

[jaana]

Mä olin 2v sitten samassa tilanteessa, kuopus oli juurikin tuon 7,5 v kun tulin raskaaksi. Saman pohdinnan kävin läpi, mulla oli tosin enemmän niitä keskeytystä"puoltavia" tekijöitä. Päädyin pitämään lapsen ja päätös oli oikea. Rakkaus lapseen kyllä on niin vahva, että se peittoaa kaikki muut syyt.

 

[hmmmmmmm]

Itse teet päätöksen, joka on teille paras ja oikea. Jos tuntuu, että et jaksa tai halua niin teet päätöksen sen mukaan. MUTTA, kun nuorin on jo koululainen niin sulla olisi rutkasti aikaa vauvalle ja aikaa nauttiakin siitä vauvavuodesta ja pikkulapsiajasta. Sitähän ei tietenkään voi tietää miten vaativa tai helppo vauva olisi, mutta luultavasti sulla olisi aikaa levätäkin vaikka sattuisikin vaativampikin vauva.

Harkitse tarkaan ja joka kantilta, ennenkuin teet/teette päätöksen, parisuhteessa näin iso päätös pitää olla yhteinen.

Totta tuokin...

Mutta siitä mä olen eri mieltä, että lopullisen päätöksen loppupeleissä teen kuitenkin minä itse. Tää on mun kehoni, jossa vauva kasvaa. Ja sitä paitsi mies on kannattaa 100%:sti keskytystä, muu ei tule kuuloonkaan.

jos mies olis ainostaan ton 100% keskeytyksen kannalla niin ei voi sanoo et muu ei tule kuuloonkaan........ päätös pitää olla oikea omasta mielestä ja mies sopeutuu siihen. naisen keho nainen tekee loppu ratkaisun.

 

[suru]

keskeytyksestä jää syvät haavat, koska itse tulin yllättäin raskaaksi (lapsia jo ennestään).
Ja raskaus sitten meni kesken viikolla 11 niin vieläkin tunnen surua asiasta vaikka siitä on jo aikaa 3v. ja meille on tässä välissä jo tullut vauva (ihan toivottuna lääkkeenä keskenmenoon ts. km sai mut haluamaan vauvaa).

 

[ap]

Mä olin 2v sitten samassa tilanteessa, kuopus oli juurikin tuon 7,5 v kun tulin raskaaksi. Saman pohdinnan kävin läpi, mulla oli tosin enemmän niitä keskeytystä"puoltavia" tekijöitä. Päädyin pitämään lapsen ja päätös oli oikea. Rakkaus lapseen kyllä on niin vahva, että se peittoaa kaikki muut syyt.

Miten sun mies suhtautui asiaan? Parisuhdekriisi tästä tulee joka tapauksessa, pidin lapsen tai en. Katkeroidunko miehelleni loppuiäksi, jos/kun tahtoo vain aborttia? Jos pidän vauvan, tuleeko mies sen hyväksymään? Vai meneekö se vauvan synnyttyäkin tyyliin: itsepähän halusit... Kun olis kristallipallo ja vois sieltä tarkistaa miltä elämä näyttää vuoden päästä tein sitten niin tai näin...

 

[bebes]

Mulla oli sama tilanna tammikuussa kun testi näytti plussaa.
Meillä lapsia nyt iältään 5,4 ja vauvan syntyessä 2.
Meillä vauva ei ollut suunniteltu ja kävi mielessä kyllä kauan että tekisin abortin :ashamed:
Kyselin täältäkin mielipiteitä samalla tavalla kuin sinä.
Ja sain niin ihania ja kannustavia kommentteja että en tehnyt aborttia.
Nyt sunnuntaina tulee viikkoja 28 ja odotan tätä vauvaa ihan yhtä innoissani kuin näitä muitakin :heart: Vielä joskus tullut mieleen että mitä jos? Ja olen käynyt itkemään :'(
Silloin vaan tuntui että ei meille ei tähän elämän tilanteeseen. Kaikki lapset pieniä jne.

Sinä mietit samalla tavalla kuin minä silloin... mieti tarkkaan että et tule katumaan :hug:
Jos itse olisin silloin tamminkuussa tehnyt abortin katuisin sitä nyt ja paljon

Voimia sinulle :hug:

 

[ap]

Mulla oli sama tilanna tammikuussa kun testi näytti plussaa.
Meillä lapsia nyt iältään 5,4 ja vauvan syntyessä 2.
Meillä vauva ei ollut suunniteltu ja kävi mielessä kyllä kauan että tekisin abortin :ashamed:
Kyselin täältäkin mielipiteitä samalla tavalla kuin sinä.
Ja sain niin ihania ja kannustavia kommentteja että en tehnyt aborttia.
Nyt sunnuntaina tulee viikkoja 28 ja odotan tätä vauvaa ihan yhtä innoissani kuin näitä muitakin :heart: Vielä joskus tullut mieleen että mitä jos? Ja olen käynyt itkemään :'(
Silloin vaan tuntui että ei meille ei tähän elämän tilanteeseen. Kaikki lapset pieniä jne.

Sinä mietit samalla tavalla kuin minä silloin... mieti tarkkaan että et tule katumaan :hug:
Jos itse olisin silloin tamminkuussa tehnyt abortin katuisin sitä nyt ja paljon

Voimia sinulle :hug:

Kiitos sulle itkua tihrustan täällä lukiessani sun viestiä. Neljättä siis odotat? Kun tietäis mikä on oikein, mikä väärin. Kristallipallo olis kova sana...

 

[mie]

mieti tarkkaan mitä teet, ja muista et teet päätöksen itse et tämän palstan perusteella etkä kenenkään muunkaan mielipiteen perusteella. jos miehesi haluaa abortin niin mielipiteen voit häneltä kuunnella mutta se ei saa olla päätöksen pohja. sillä jos teet abortin vaan koska hän haluaa on teidän suhde tuhoon tuomittu jos kadut aborttia jälkeenpäin. sitä ei pysty antamaan koskaan anteeksi jos on painostuksen alla suostunut tekemään abortin. Voimia sinulle tulevaan päätökseen.

 

[ap]

mieti tarkkaan mitä teet, ja muista et teet päätöksen itse et tämän palstan perusteella etkä kenenkään muunkaan mielipiteen perusteella. jos miehesi haluaa abortin niin mielipiteen voit häneltä kuunnella mutta se ei saa olla päätöksen pohja. sillä jos teet abortin vaan koska hän haluaa on teidän suhde tuhoon tuomittu jos kadut aborttia jälkeenpäin. sitä ei pysty antamaan koskaan anteeksi jos on painostuksen alla suostunut tekemään abortin. Voimia sinulle tulevaan päätökseen.

Joo, mä tiedän sen, että päätöksen teen ihan ite. Mutta miksi se on niin vaikeaa??? Jollei tälle epäröinnille tule loppua, on päätökseni pitää lapsi. En ehkä kestäisi elämääni, jos joutuisin tuollaisen teon kanssa elämään loppuikäni.

Keskeytyksestä täytyy kuitenkin olla NIIIN varma. Mä olen jo nähnyt painajaisiakin siitä, miten olen 'karannut' tokkuraisena sairaalan sängyltä, kun mua on kärrätty leikkuriin kaavintaan

 

[Merlion]

Turhaa niita tanne tulee kysymaan ja pohtimaan. Jokainen tekee ratkaisunsa omien voimavarojensa mukaan. Siina ei auta muiden mielipiteet.

Voimia teetpa sitten mita teetkin :hug:

 

[ap]

Turhaa niita tanne tulee kysymaan ja pohtimaan. Jokainen tekee ratkaisunsa omien voimavarojensa mukaan. Siina ei auta muiden mielipiteet.

Voimia teetpa sitten mita teetkin :hug:

Turhaa??? Ei mulla ole ketään muutakaan kelle voisin näistä kertoa ja kenen kanssa pohtia. Että anteeksi sitten vaan. Kiitos kuitenkin voimien toivotuksesta :/

 

[mie]

mieti tarkkaan mitä teet, ja muista et teet päätöksen itse et tämän palstan perusteella etkä kenenkään muunkaan mielipiteen perusteella. jos miehesi haluaa abortin niin mielipiteen voit häneltä kuunnella mutta se ei saa olla päätöksen pohja. sillä jos teet abortin vaan koska hän haluaa on teidän suhde tuhoon tuomittu jos kadut aborttia jälkeenpäin. sitä ei pysty antamaan koskaan anteeksi jos on painostuksen alla suostunut tekemään abortin. Voimia sinulle tulevaan päätökseen.

Joo, mä tiedän sen, että päätöksen teen ihan ite. Mutta miksi se on niin vaikeaa??? Jollei tälle epäröinnille tule loppua, on päätökseni pitää lapsi. En ehkä kestäisi elämääni, jos joutuisin tuollaisen teon kanssa elämään loppuikäni.

Keskeytyksestä täytyy kuitenkin olla NIIIN varma. Mä olen jo nähnyt painajaisiakin siitä, miten olen 'karannut' tokkuraisena sairaalan sängyltä, kun mua on kärrätty leikkuriin kaavintaan

Luettuani ton tekstin minkä kirjoitit niin kuulostaa siltä että olet päätöksesi tehnyt, sinun pitää se vaan uskaltaa sanoa ääneen.

 

[etelän hetelmä]

Mulla oli sama tilanna tammikuussa kun testi näytti plussaa.
Meillä lapsia nyt iältään 5,4 ja vauvan syntyessä 2.
Meillä vauva ei ollut suunniteltu ja kävi mielessä kyllä kauan että tekisin abortin :ashamed:
Kyselin täältäkin mielipiteitä samalla tavalla kuin sinä.
Ja sain niin ihania ja kannustavia kommentteja että en tehnyt aborttia.
Nyt sunnuntaina tulee viikkoja 28 ja odotan tätä vauvaa ihan yhtä innoissani kuin näitä muitakin :heart: Vielä joskus tullut mieleen että mitä jos? Ja olen käynyt itkemään :'(
Silloin vaan tuntui että ei meille ei tähän elämän tilanteeseen. Kaikki lapset pieniä jne.

Sinä mietit samalla tavalla kuin minä silloin... mieti tarkkaan että et tule katumaan :hug:
Jos itse olisin silloin tamminkuussa tehnyt abortin katuisin sitä nyt ja paljon

Voimia sinulle :hug:

Kiitos sulle itkua tihrustan täällä lukiessani sun viestiä. Neljättä siis odotat? Kun tietäis mikä on oikein, mikä väärin. Kristallipallo olis kova sana...

Kristallipallo.... niinpä.... Enpä minäkään olisi IKINÄ uskonut näkemääni jos olisin muutama vuosi taaksepäin kristallipalloon kurkistanut. Esikoistyttärenni ollessa 19 v luulin kärsiväni vaihdevuosivaivoista ja nyt kuskailen niitä vaivoja tarhaan aamuisin kun osoittautuivatkin ihanaksi ja niin rakkaaksi suklaasilmä pojaksi .