Mies aina pahalla päällä kotona

["minna"]

Meillä oli aika, kun mies sanoi ja haukkui mua tosi rumasti. Perusteli asiaa sillä, ettei ollut saanut seksiä tai mä olin käyttäytynyt huonosti. Jonkin aikaa tosissaan uskoin, että asia johtuu musta. Yhtenä päivänä tajusin, että vaikka mä olisin käyttäytynyt miten, mies saa kyllä kantaa itse vastuunsa omista teoistaan ja sanoistaan. Seksillä kiristettiin joka päivä, hyvä jos yksi kerta päivässä riitti, vaikka oli kaksi pientä lasta. Mä aloin pistää vastaan ja lujaa. Lopetin heti kun alkoi selittää selityksiään, että kantakoon ite vastuunsa enkä todellakaan suostunu alistumaan tuollaiseen. Ei todellakaan ole sun tehtävä hissutella, ettei mies suutu.Hällä ei ole mitään oikeutta purkaa suuttumustaan suhun tuolla tavalla. ja niin kauan kun sä sallit tuon käytöksen, se jatkuu.

 

[vierailija]

Vastaan tähän ikivanhaan ketjuun. Vaikkei Ap tästä enää hyödy, muut naiset voivat. Ap:n mieshän on selkeä narsisti. Tuo käytös on selkeää henkistä väkivaltaa, toisen mitätöimistä ja alistamista. Mies käyttää myös oikein perinteistä kaksoissidosviestintää: vaikka uhri eli Ap tekisi miten tahansa, aina menee väärin. Ja taas on miehellä oikeus mollata Ap:ä.

Hullua, että muut kirjoittajat hyssyttelevät Ap:n miestä eli kiusaajaa, ettäkö tällä olisi ahdistuneisuutta. On ollutkin, varsinkin lapsena, kun ei ole saanut hyvää hoivaa äidiltään. Tätä satoa nyt Ap sitten niittää. Mies mollaa Ap:tä, jotta kohottaisi samalla itsensä paremmaksi.

 

[vierailija]

Minunkin pakko vastata tähän vanhaan ketjuun. Meillä on täsmälleen sama tilanne miehen kanssa, 2 pientä lasta jne. Ap:n mies on tosin tehnyt rankkaa ja pitkää työpäivää. Minun mies on myös yrittäjä, mutta hänellä on ihan letkeä työ, saa mennä pitkin päivää missä haluaa ja aikataulutusta on todella vähän. Hän esim saattaa mennä tekemään töitä ja oletan, että hän on kiertänyt asiakkailla tai ollut toimistollaan ne 6h, mutta hän on lopulta tehnytkin vain 2h töitä ja ollut 4h pelaamassa kaverin kanssa (harrastuksensa parissa). Eli vapaa-aikaa ja kivaa tekemistä tuntuu riittävän, mutta sitten kotiin palatessa paiskoo tavaroita ja kiukuttelee. Kun ollaan sotkettu hirveästi lasten kanssa yms niin hän tulee kotiin raivosiivoamaan. Minä olen muka sottapytty ja talo on ihan läävänä mun ja lasten jäljiltä. Aina kun mies käy monen päivän työmatkoilla (ryyppyreissuilla) huomaan, että osaan minä kyllä siivota. Siivoan sotkut vain ehkä n. 6-8 tunnin välein, lempeällä tyylillä. Mies kotonaollessaan siivoaa sotkuja ehkä 2-3 tunnin välein, paiskoen tavaroita.
Arvailen, että kun mies tulistuu noin usein, hänellä voisi olla verensokerin kanssa jotain ongelmia. Mutta arvatkaa vaan, eipä suostu menemään lääkäriin mihkä sokerirasituksiin tai muihin verikokeisiin.
En tiedä vastaako tähän ketjuun enää ketään, mutta olisi kiinnostavaa tietää, että mihin tulokseen olette omassa perhe-elämässä päätyneet?

 

[vierailija]

Tulin vastaamaan tähän ikivanhaan ketjuun, olen alkuperäinen ap.
Päädyimme eroon, ja vasta eron jälkeen olen hiljalleen tajunnut kuinka sairasta perhe-elämämme oli. Eron jälkeen ex-mieheni on kiusannut minua(ja lapsia) monilla tavoilla mutta toivon että suunta on ylöspäin.

Itse voin hengittää vapaammin nyt. On se kumma miten sitä aina selitteli kaiken parhain päin eikä tahtonut nähdä asiaa selvästi.

Kun kerroin erosta ystävilleni/sukulaisilleni/tuttavilleni/miehen sukulaisille, lähes jokainen kommentoi että että ihan mahtavaa että olet saanut voimia lähteä! Tuli ilmi, että ihmiset olivat nähneet tilanteen, mutteivät tienneet miten saisivat minut tajuamaan ja lähtemään. Jouduin sitten nolona myöntämään, että eropäätös ei edes ollut minun... Oikeasti kävi niin, että mies löysi toisen naisen ja ns heitti minut ulos vaikkei minulla ollut siinä vaiheessa edes työpaikkaa. Olin ollut kotiäitinä vuosikaudet miehen painostuksesta ja eroa edeltävänä syksynä aloittanut työnhaun ja koulutuksen joka onneksi johtikin työpaikan saamiseen. Nyt erosta on n pari vuotta ja olen töissä ja asiat sikäli taloudellisesti ok, mutta kyllä tuo ulosheitto (uhkausten ja kiusaamisen säestämänä) oli aika hurja. Hän jäi entiseen kotiimme enkä edes saanut kaikkia tavaroitani sieltä. Myöhemmin hän heitti niitä pihalle ja kadulle ja kuvaviestejä että käy hakemassa. Sitten kun menin hakemaan, hän olikin nostanut ne takaisin sisälle ym kiusaa.

Huoh, olisi pitkä tarina jos kertoisin kaiken mitä tuossa vaiheessa ja sen jälkeen on tapahtunut mutta neuvona samanlaisessa tilanteessa oleville, (vaikka kuulostaakin karulta)

1. älä jää kotiäidiksi
2. pidä huolta että sinulla on aina oma työpaikka
3. älä ole miehestä/puolisosta mitenkään riippuvainen, taloudellisesti tai muutenkaan