Kumman toivoisit poikasi valitsevan: intti vs. sivari?

Sivari.

 

Kertokaapa, miksi tottakai intti? Ihan siis mielenkiinnosta.

Mä en vastannut "tottakai intti", mutta arvostan oman poikani päätöstä olla valmis omalla hengelläänkin puolustamaan maata, jota rakastan. Tämän kansan voisi mun puolestani viedä saunan taakse ja aamun koitteessa lopettaa...ei olisi mikään menetys maapallolle. Ikävä kyllä poikani on valmis puolustamaan tämän maan lisäksi myös tätä kansaa, vaikkei mun mielestäni suurin osa tästä kansasta mitään puolustamista ansaitsisikaan. Ei ainakaan ne, joiden itsensäkään mielestä heissä tai tässä maassa ei ole mitään puolustamisen arvoista.

Kenen mielestä tässä maassa ei ole mitään puolustamisen arvoista? En oikein saanut kiinni pointistasi.

 

No tästä kyssäristä alkaa taas kivat zembalot kohta. Keittiönoita pääsi jo hyvään vauhtiin Suomenlippu viuhuen. :xmas:

Hih Rehellisesti sanottuna mua ottaa jossain määrin koteloon, että junnu on valmis kuolemaan niidenkin puolesta, joiden omat pojat pinkoisivat tiukan paikan tullen tukka viuhuen Ruotsiin karkuun äitien vilkuttaessa pasifistimerkein varustetuilla huiveilla perään ja jääden odottamaan, että mun poikani tekee likaisen työn. En yhtään tykkää ajatuksesta :/ Mutta eipä se mun tykkäämisestäni olekaan kiinni, itsehän tuo kolli elämästään päättää.

 

Kenen mielestä tässä maassa ei ole mitään puolustamisen arvoista? En oikein saanut kiinni pointistasi.

Niiden, jotka toivovat poikiensa menevän joko sivariksi tai totaalikieltäytyjiksi.

 

Kenen mielestä tässä maassa ei ole mitään puolustamisen arvoista? En oikein saanut kiinni pointistasi.

Niiden, jotka toivovat poikiensa menevän joko sivariksi tai totaalikieltäytyjiksi.

Minusta armeijaan voisivat mennä ne, jotka todella haluavat uran armeijassa. Turha tuhlata rahoja niihin tuhansiin jannuihin joilla ei yhtään kiinnosta koko homma ja lusmuilevat sen 6kk:tta läpi. En ymmärrä tuollaista sivarivastaisuutta. Totaaleilla taas on oma vakaumuksensa jonka vuoksi menevät mieluummin vankilaan kuin palvelukseen. Kuitenkin siviilipalvelus on yksi muoto armeijan rinnalla.

 

Mina olin kaukaa viisas ja en hakenut pojilleni Suomen kansalaisuutta. Ihan sen takia, etta ei sitten myohemmin tarvi lahtea suorittamaan "isanmaanpalvelusta" maahan, jossa ei koko elamansa aikana ole asunut.

Mutta ei olisi tuon taivaallisen valia, menisivatko inttiin vai sivariin, jos sellainen valinta heidan joskus olisi tehtava.

 

Minusta armeijaan voisivat mennä ne, jotka todella haluavat uran armeijassa. Turha tuhlata rahoja niihin tuhansiin jannuihin joilla ei yhtään kiinnosta koko homma ja lusmuilevat sen 6kk:tta läpi. En ymmärrä tuollaista sivarivastaisuutta. Totaaleilla taas on oma vakaumuksensa jonka vuoksi menevät mieluummin vankilaan kuin palvelukseen. Kuitenkin siviilipalvelus on yksi muoto armeijan rinnalla.

Olen pillkulleen samaa mieltä tuosta, että ihan turha satsata yhteiskunnan rahoja jannuihin, joita ei koko homma kiinnosta. Sivarista taas ei tosi paikan tullen ole mitään hyötyä, sotilaallisissa selkkauksissa kun ei mummoja pestä. Joten sivarin käyminen on maanpuolustuksen kannalta yhtä tyhjän kanssa...ihan sama, jos jättäisi senkin käymättä. Puolustusvoimien määrärahat pitäisi mun mielestäni käyttää nimenomaan maanpuolustuksen tehostamiseen ekä mihinkään näpertelyihin. Ja ennenkuin nyt joku TAAS alkaa kehottamaan mua opiskelemaan venäjää, niin mun oma poikani haluaa sotilasuralle. En siis ole "toivottamassa veli venäläistä tervetulleeksi".

 

Intti. Mutta jos saan pojan niin oma on päätöksensä.

 

Yksi ratkaisu on, että valmistetaan ydinase arsenaali joka toimii hyvänä turvatakuuna. Jos tulee oikein kusinen paikka niin voimme tehdä Nagasakit.

 

intin
mut ku ei oo poikaa niin aivan sama..
tosin olispa se muutenkin aivan sama minne hän menis...kuhan on onnellinen

 

Intin

 

Yksi ratkaisu on, että valmistetaan ydinase arsenaali joka toimii hyvänä turvatakuuna. Jos tulee oikein kusinen paikka niin voimme tehdä Nagasakit.

Tai harakirit.

 

No jopas on tekstiä.
:|

Meinaatko, että mun pitäisi jollain tavalla riemuita junnun päätöksestä?

 

Välillä mietin, mistä pömpelistä Keittis on karannut...

 

Välillä mietin, mistä pömpelistä Keittis on karannut...

Samaa kuule ihmettelen itsekin En tiedä, mikä oikein muutama vuosi sitten iski, kun tätä maata aloin taas rakastamaan. Noh, ehkä vielä mieli muuttuu ja sittenkin lähden täältä pois.

 

No jopas on tekstiä.
:|

Meinaatko, että mun pitäisi jollain tavalla riemuita junnun päätöksestä?

En tiedä, mutta mahdatko itsekään tietää.

 

Välillä mietin, mistä pömpelistä Keittis on karannut...

Samaa kuule ihmettelen itsekin En tiedä, mikä oikein muutama vuosi sitten iski, kun tätä maata aloin taas rakastamaan. Noh, ehkä vielä mieli muuttuu ja sittenkin lähden täältä pois.

No onko joku väittänyt että esim minä en rakasta maatani. Rakastan rakastan, mitä se intti siihen liittyy.
Annapa taas viisas vastaus. :wave:

 

Kuulkaas lapsukaiset, meillä ei tätä suomen maata olisi elleivät sotaveteraanit/invalidit olisi tätä meille henkensä puolesta meille taistelleet. Siitä lähtee jo suuri kunnia ja arvostus maamme armeijaa kohtaan. Sivareilla ja totaali kieltäytyjillä ei olisi mitään virkaa jos joskus vielä sota tulisi :/

 

En tiedä, mutta mahdatko itsekään tietää.

En tiedä, pitäisikö. Mutta en mä siitä riemuitse. Kunnioitan kuitenkin hänen päätöstään. Jos en rakastaisi tätä maata näin paljon, pyrkisin vaikuttamaan junnun ratkaisuihin. Toisaalta....ei se nyt ole kiveen kirjoitettu, missä päin maailmaa ja ketä tuo junnu mahdollisesti aikanaan puolustaa. Voihan se maa olla muukin kuin Suomi.

 

No onko joku väittänyt että esim minä en rakasta maatani. Rakastan rakastan, mitä se intti siihen liittyy.
Annapa taas viisas vastaus. :wave:

No mulla meni nyt ohi kohta, jossa kerroit, miten toivoisit oman poikasi aikanaan toimivan. Ts miten vastasit ap:n kysymykseen? Tiedän, että sulla on tyttö, mutta jos hän olisikin poika, mikä olisi sun vastauksesi alkuperäiseen kysymykseen? Isänmaata puolustamaan vai ei?

 

Armeijaan toivon poikieni aikanaan menevän

 

En tiedä, mutta mahdatko itsekään tietää.

En tiedä, pitäisikö. Mutta en mä siitä riemuitse. Kunnioitan kuitenkin hänen päätöstään. Jos en rakastaisi tätä maata näin paljon, pyrkisin vaikuttamaan junnun ratkaisuihin. Toisaalta....ei se nyt ole kiveen kirjoitettu, missä päin maailmaa ja ketä tuo junnu mahdollisesti aikanaan puolustaa. Voihan se maa olla muukin kuin Suomi.

Asia selvä. :xmas:

 

Kuulkaas lapsukaiset, meillä ei tätä suomen maata olisi elleivät sotaveteraanit/invalidit olisi tätä meille henkensä puolesta meille taistelleet. Siitä lähtee jo suuri kunnia ja arvostus maamme armeijaa kohtaan. Sivareilla ja totaali kieltäytyjillä ei olisi mitään virkaa jos joskus vielä sota tulisi :/

Tuo on kyllä taivaan tosi mitä Patarouva kirjoittaa. Taivaan tosi on myös se että teknologia ja tiede ovat kehittyneet sitten talvisodan aikojen joten siinä missä sivareilla tai totaalikieltäytyjillä ei olisi mitään virkaa... ei välttämättä ole virkaa sotilaallakaan. Tulevaisuuden sota on jotain ihan muuta kuin mitä ennen.
Myös nykysuomalainen on jotain muuta kuin mitä ennen.

Ja varsinainen vastaukseni: minulla ei ole mitään toiveita siitä mitä poikani tekevät kun ovat intti-ikäisiä. Kunnioitan heidän päätöksiään ja luotan siihen että he itse tietävät mitä tekevät. Ja toisekseen, heillä on oikeastaan kaksi maata puolustettavanaan.

 

Isäni oli armeijassa syksyllä 1939 talvisodan syttyessä ja joutui välittömästi rintamalle. Hän ei koskaan sotajutuillaan rehennellyt, olipa vain vakaasti sitä mieltä, että teki sen, mikä oli oikein. Yksi hänen rintamalta kirjoittamansa kirje löytyi purkutalosta pari viikkoa ennen hänen kuolemaansa. Kirjeessä hän kirjoitti äidilleen mm., että on hyvä asia, kun kuopus on tyttö, nin että äiti saa ainakin yhden lapsen pitää luonaan. Isän veli kuoli Lapin sodassa. Minulle mahdollinen sota ei ole pelkkää teoriaa: äitini kertoilee edelleen asioita sota-ajalta ja kotirintamalta, eikä anoppini saanut elää turvallista lapsuutta, vaan joutui kuukausiksi sotavangiksi Neuvostoliittoon 7-vuotiaana; niitä haavoja hän parantelee edelleen.

Nuorena tulin ymmärtämään, ettei armeijan tehtävä Suomessa ole se, että valmistaudutaan tulevaan sotaa. Toimiva ja puolustuskykyinen armeija vain takaa sen, ettei vahvemmankaan kannata hyökätä kimppuumme, sillä voitosta huolimatta tappiot olisivat hurjat. Jos ei meillä olisi kunnon armeijaa, mikä tahansa valtio voisi marssia ylitsemme vaivatta.

Esikoinen kävi armeijan, samoin hänen silloinen tyttöystävänsä, nykyinen vaimonsa. En hänen valintaansa halunnut mitenkään vaikuttaa puoleen tai toiseen. Kuopus tekee aikanaan omat ratkaisunsa meistä vanhemmista riippumatta.

Ja tiedoksi niille, jotka mielellään korostavat armeijaa paikkana, jossa opetellaan tappamaan: ampumisen tarkoituksena ei ole vihollisen tappaminen vaan toimintakyvyn lamaannuttaminen ja hyökkäysten torjunta.

 

Inttiin. Tämä maa on puolustamisen arvoinen eikä sitä puolustusta ainakaan kirjastossa tai sairaalassa opi (vaikka muuten tarpeellisia ja hyödyllisiä paikkoja ovatkin =) ) Mutta kun ei oo poikaa niin ei oo ajankohtanen asiakaan.