Kumman sinä valitsisit?

[Rikkinäinen - ehyt]

On taas niin pölijät asetelmat. Köyhien höpinää tämmöiset rikkaus vastaan onni asetelmat. Samalla lailla kuin vaahtoominen sisäisestä kauneudesta on rumien puhetta!

Minä olen nyt siinä tilanteessa etten voi saada molempia. Siksi höpötän. Minä en ole ollenkaan tarkoittanut että rikas ei olis onnellinen. Olin minäkin, kerran...Rikas, rakastettu, rakastava, onnellinen. Nyt mietin sitä selviänkö jos olen yksinhuoltaja, mutta onnellinen, ehjä, täysi ja rutiköyhä.

 

["unna"]

Minä kasaan itseäni päivittäin. Joka päivä kuulen kuinka olen pilannut kaiken, pilaan mieheni elämän, oman elämäni, lapsemme elämän...en pärjäisi ikinä yksin, en selviäisi, olen kamala ja hirveä, minua vihataan, minulle haistatellaan.
Olen minäkin ollut paha. Olen sanonut haluavani erota, olen rikkomassa perheemme, en rakasta miestäni, en halua häntä lähelleni, olen rikkomassa kaiken, pilaan meidän kaikkien elämän.
Silti jossain sisälläni tunnen, että ehkä silti selviän jos uskallan päästää irti.

Meillä on nyt menossa taas kännäilyn jälkeinen elämä... miehen mielestä MITÄÄN ONGELMAA ei ole,koska hän EI MUISTA MITÄÄN MITÄ ON TEHNYT. Minun pitäisi ymmärtää eikä vain syyllistää!! Ei sellaisesta mitä ei muista joudu vastamaaan... kysyin,että sekö oikeuttaa kohtelemaan toista huonosti.... MINUN PITÄÄ KUULEMA ENSIN OPETELLA KOHTELEMAAN HÄNTÄ PAREMMIN!!!

Minä olen kahden viime reissun jälkeen ilmoittanut,että tässä talossa ei viinaa juoda, ei saunaolutta ei mitään... vaan mies ei halua uskoa,että niin on. Miehen mielestä MINÄ PILAAN KOVILLA SÄÄNNÖILLÄNI KOKO PERHEEN ELÄMÄN.. kovalla säännöllä joka kieltää häntä juomasta, muuthan täällä ei juo... mies suuttuu ja loukkaantuu,kun asiasta sanotaan ja kännin jälkeen vetäydytään sen taakse,että en muista. Sovitut asiat unohtuvat kun kaverit soittaa,että saunomaan... ja kotiin tulee mies maapallot kainalossa ja minä saan kuulla mitä mieltä minusta on koko kaveriporukka. Voin sanoa,että eipä juurikaan kiinnosta.

Minä olen PAHA,kun minä huudan lasten kuullen, minä olen PAHA kun sanon miehelleni asioista, minä olen PAHA.. sitä ja tätä ja tuota... JUMALISTE.

Ja mies on maailman paras aviomies ja isä... kylläh!!

Ja miksi minä olen tässä... MIKSI!! Siksi kai, että minä haluan uskoa,että mies on se mies johon minä joskus rakastuin ja siksi kai,kun minä haluan uskoa,että lasten pitää saada elää molempien vanhempien kanssa... (juu..)

Nykyään tuntuu sille,että paska on levinnyt kuin hujasen sellainen ja stoppi tulee.... en tiedä, en jaksa edes käsittää...

vaan sen tiedän,että minä kyllä pärjäisin kunhan vain....

 

[Rikkinäinen - ehyt]

Ja mistähän ap päättelee että olis köyhänä onnellinen? Jos on paska elämä niin ihan hyvähän sitä on yrittää muuttaa, mut ei kaikki aina mee niinku elokuvissa.

Siitä, että olen nyt tässä elämässä hyvin, hyvin onneton. On ihana koti, ihana lapsi, lämmin auto, ruokaa kaapissa. Kaikki siis hyvin. Sepäse, mitä minä valitan.

Kääntöpuoli on se, että olen yksinäinen, olen onneton, minua kohdellaan kuin heittopussia, minua haukutaan, minulle haistatellaan. Olen parisuhteessa miehen kanssa, joka ei ole läsnä, ei koskaan. Jolle olen vain lasteni äiti, jonka saa jättää yksin oman onnen nojaan, sen takia, että jääkaapissa on ruokaa, auto on pihassa ja katto pään päällä. Kaikki siis hyvin, mitä valitan.

Muutama vuosi on nyt mennyt näin. Mietin tässä vain, että ehkä tämä ei ainakaan tästä onnettomammaksi voi mennä jos valitsen muuta. Tai sitten menee. Otanko riski, sitä mietin.

 

[Data]

Raha on toissijaista, onnellisuus on tärkeää. Katkeruutta en tahtoisi oppia tuntemaan ikinä. Ap:lle sanoisin että ero ei yleensä ratkaise pulmia ja sen että rakkaus vaatii tahtoa. En kuitenkaan tiedä tilannettasi enkä sitä miten kovasti olette yrittäneet. Sen tiedän kuitenkin että yksin ei voi pitää suhdetta pystyssä.

 

[Peachie]

Minä olen nyt siinä tilanteessa etten voi saada molempia. Siksi höpötän. Minä en ole ollenkaan tarkoittanut että rikas ei olis onnellinen. Olin minäkin, kerran...Rikas, rakastettu, rakastava, onnellinen. Nyt mietin sitä selviänkö jos olen yksinhuoltaja, mutta onnellinen, ehjä, täysi ja rutiköyhä.

Varmasti selviät yksinkin, varsinkin jos vaihtoehto on mies joka lyttää sun itsetuntoa. Mut jos oot tottunut olemaan rikas voi köyhän elämä tuntua tosi paljon raskaammalta kuin osaat odottakaan. Ja tilastojen valossa köyhät ei ole onnellisia. Ja sua tästä aloituksesta päätellen ainakin jo valmiiksi huolettaa rahasta luopuminen.

 

[Data]

Kääntöpuoli on se, että olen yksinäinen, olen onneton, minua kohdellaan kuin heittopussia, minua haukutaan, minulle haistatellaan. Olen parisuhteessa miehen kanssa, joka ei ole läsnä, ei koskaan.

Saako tuohon mitenkään muutosta? Onko mies valmis lähtemään pariterapiaan tai sitoutumaan muutokseen? Jos ei muuten, niin asumusero voisi herättää miehen.

 

[Minni:)]

Eihän se varmasti mukavaa ole jos kokoajan joutuu penniä venyttämään ja on jatkuvasti todella tiukkaa, mut yllättävän vähälläkin pärjää. Ensisijaisen tärkeää ois oppia löytämään sellainen sisäinen tyytyväisyys, johon maallinen mammona ei vaikuta. Maailmassa on asioita joihin voi vaikuttaa ja asioita joihin ei. Sen miten onnelliseksi itsensä kokee kuuluu onneksi ensiksi mainittuihin. Itse en jaksaisi kituuttaa suhteessa jossa minua ei arvostettaisi ja itsetuntoani lytättäisiin.

 

[Rikkinäinen - ehyt]

minun on mentävä nukkumaan nyt. Työpäivä huomenna. Vastailen vielä sen verran, että olemme käyneet pariterapiassa 6kk:ta. Mies sanoo haukkuvansa kun on niin paha olla, kun minä en tee mitään parisuhteen onnistumisen eteen, minä olen valmis luovuttamaan, minä en anna tulla lähelle. Kaikki tuo on totta. Minä en rakasta miestä, minä en kunnioita, minä en päästä lähelle. Minä vaan jotenkin niin vihaan miestäni. Pelkkä ajatuskin, että tulee viereen on kamala. Me ollaan siis molemmat syypäitä tähän tilanteeseen. Mies ei ollut paikalla kun häntä joskus tarvitsin pyysin auttamaan ja nyt olen niin vihainen etten voi koskaan antaa anteeksi. Mua itkettää kun mietinkin, että pitäisi tuon ihmisen kanssa olla loppu elämä.

Olen töissä. Rahaakin on siis elämiseen, edes jonkinlaiseen. Selviäisin, tiedän. Lapsi on pieni, en halua kärsivän. Itse en osaisi olla vuoro viikkoja erossa lapsista, mutta en voisi mieheltä viiä lasta. Minun itsetunto on romuna. En tiiä saanko ikinä sitä kasaan. Öisin en nuku kun on niin kamala olla. En saa unta, vaikka väsyttää aivan kamalasti. Kaikki pyörii vaan mielessä. Lapsi, perhe raha-asiat ja se, miten minulle kävi näin? Pelkään vaan, että joudun parin vuoden sisään jonnekin avohoitoon jos en saa katkaistua tätä tilannetta. Minä en kestä enää haukkumista siitä miten huono olen ja miten kaikki olis toisin jos en olisi tälläinen kun olen.

Joka päivä katselen vuokra-asuntoja uskaltamatta soittaa. Joka päivä mies muistuttaa miten jättää meidät parin viikon päästä jos en muutu, jos en parane, jos en anna anteeks, jos en päästä lähelle. hän on kuulema syntinsä sovittanut ja kärsinyt kaikki tekonsa mitä mulle joskus teki kun petti luottamuksen (ei ole pettänyt mua toisen kanssa).