Alkuperäinen kirjoittaja Rikkinäinen - ehyt;25319124:
Minä kasaan itseäni päivittäin. Joka päivä kuulen kuinka olen pilannut kaiken, pilaan mieheni elämän, oman elämäni, lapsemme elämän...en pärjäisi ikinä yksin, en selviäisi, olen kamala ja hirveä, minua vihataan, minulle haistatellaan.
Olen minäkin ollut paha. Olen sanonut haluavani erota, olen rikkomassa perheemme, en rakasta miestäni, en halua häntä lähelleni, olen rikkomassa kaiken, pilaan meidän kaikkien elämän.
Silti jossain sisälläni tunnen, että ehkä silti selviän jos uskallan päästää irti.
Meillä on nyt menossa taas kännäilyn jälkeinen elämä... miehen mielestä MITÄÄN ONGELMAA ei ole,koska hän EI MUISTA MITÄÄN MITÄ ON TEHNYT. Minun pitäisi ymmärtää eikä vain syyllistää!! Ei sellaisesta mitä ei muista joudu vastamaaan... kysyin,että sekö oikeuttaa kohtelemaan toista huonosti.... MINUN PITÄÄ KUULEMA ENSIN OPETELLA KOHTELEMAAN HÄNTÄ PAREMMIN!!!
Minä olen kahden viime reissun jälkeen ilmoittanut,että tässä talossa ei viinaa juoda, ei saunaolutta ei mitään... vaan mies ei halua uskoa,että niin on. Miehen mielestä MINÄ PILAAN KOVILLA SÄÄNNÖILLÄNI KOKO PERHEEN ELÄMÄN.. kovalla säännöllä joka kieltää häntä juomasta, muuthan täällä ei juo... mies suuttuu ja loukkaantuu,kun asiasta sanotaan ja kännin jälkeen vetäydytään sen taakse,että en muista. Sovitut asiat unohtuvat kun kaverit soittaa,että saunomaan... ja kotiin tulee mies maapallot kainalossa ja minä saan kuulla mitä mieltä minusta on koko kaveriporukka. Voin sanoa,että eipä juurikaan kiinnosta.
Minä olen PAHA,kun minä huudan lasten kuullen, minä olen PAHA kun sanon miehelleni asioista, minä olen PAHA.. sitä ja tätä ja tuota... JUMALISTE.
Ja mies on maailman paras aviomies ja isä... kylläh!!
Ja miksi minä olen tässä... MIKSI!! Siksi kai, että minä haluan uskoa,että mies on se mies johon minä joskus rakastuin ja siksi kai,kun minä haluan uskoa,että lasten pitää saada elää molempien vanhempien kanssa... (juu..)
Nykyään tuntuu sille,että paska on levinnyt kuin hujasen sellainen ja stoppi tulee.... en tiedä, en jaksa edes käsittää...
vaan sen tiedän,että minä kyllä pärjäisin kunhan vain....