Kummallista tämä nykymeininki

Ihmettelen kyllä että miten on näin hulluksi nykyään tämä meninki mennyt että tuntuu ettei äiti saisi ihan oikeasti vaan yksinkertaisesti nauttia vauvastaan/lapsestaan, tämän hoitamisesta ja tämän kanssa olemisesta, vaan hirveä hinku pitäisi koko ajan olla jonnekin ihmeen vierkistäytymisiin.

Lapseni on lähes 1,5 v eikä ole koskaan ollut missään perheen ulkopuolisessa hoidossa, ei siis isovanhemmillakaan. Ihmettelen kun aina kysytään että miksi, siis mitä miksi, miksi minun pitäisi antaa sille joku syy että lapsi EI ole ollut hoidossa, eikös paremminkin siihen hoitoon laittoon pitäisi olla joku syy? Minun lapseni ei ole ollut hoidossa koska sellaiselle ei ole ollut tarvetta. Lapseni kerkeää kyllä olemaan hoidossa ja harjoitella asiaa myöhemminkin, sen kanssa ei ole mikään kiire. Olemme muuten hyvin aktiivisia ja liikumme paljon eri paikoissa ja mielestäni on tärkeää ”sosiaalistaa” lasta mutta hoidossa oleminen pienenä ei mielestäni ole tärkeää.

Minulle todettiin jo vauvan ollessa noin 3 kk että ”lähtisit joskus ulos ilman vauvaa niin jaksaisit paremmin”, siis TÄH, mitä jaksaisin, en ole mitään mistään jaksamisista edes puhunut, päinvastoin.
Minä, entinen lapseton, vessan lattialla tuntikausia itkenyt, nautin nyt vihdoin elämästäni ja lapsestani täysin rinnoin enkä koe minkäänlaista halua ”virkistäytyä” itsekseni, mikäs sen ihanampaa virkistäytymistä kuin lapsen kanssa toisten lasten ja äitien kanssa kahvittelu ja rupattelu. VIHDOIN saan tehdä tätä mistä olen vuosia haaveillut.

Kukin tehköön miten itsestä parhaalta tuntuu, mutta eivät nämä jo synnytyssairaalassa virkistäytymään lähtevät äidit ole mikään ainoa totuus vaikka sitä kaiken tämän nykyajan hullutuksen keskellä joka tuutista tuputetaankin ja valitettavasti osa myös tämän takia toimii luontoaan vastaan, esim. oli juttu äidistä joka oli pitänyt unikoulun 6 kk vauvalle, vaikka se tuntui itsestä pahalta ja vauvan heräilykään ei varsinaisesti ollut heille ongelma, hän vain päätyi pitämään unikoulun koska oli tuntenut että ”niin kuuluu tehdä”. Jälkeenpäin sitten harmitteli asiaa että oli näin päätynyt ulkoisen paineen alla toimimaan, luontoaan ja sydäntään vastaan.

Tehkäämme rakkaat kanssaäidit niin kuin sydämemme sanoo; hyssytellään ja syssytellään, kanniskellaan ja sylitellään vauvoja ja pikkutaaperoita ihan niin paljon kuin se itsestä hyvältä tuntuu.

Hyvää yötä ja mukavaa päivää kaikille! Tämän ei ole tarkoitus olla mikään syytös ketään kohtaan vaan ihan vaan tällaisen nykypäivänä vähälle jäävän kannan esiin tuominen.
 
vierailija
No älä välitä muiden puheista. Eikö sulla ole kaikki hyvin lapsen kanssa, sosiaalistat pientä jne. Tuon ikäisen lapsen voisit kyllä joskus antaa isovanhemmilla hoitoon, ihan lapsen itsensä takia. Ja isovahempien. Haittaisiko se jotenkin sinua, antaa lapselle ja isovanhemmille pienen hetken keskenään, luoden hyviä muistoja lapselle? Ethän takerru yliliikaa lapseen.
 
Totta, kaikki onkin hyvin ja itse en välitäkään muiden puheista vaan teen kuten sydän sanoo, halusin vain tuoda tällaisen kannan esiin kun aina näkee vain päinvastaista, uskon että on muitakin äitejä tai isejä jotka viihtyvät tiiviisti pienen lapsen kanssa mutta tuntevat ulkoista painetta siitä että tämä olisi jotenkin väärin ja että erityistä järjestettyä omaa aikaa lapsesta tulisi jotenkin tarvita. Jokainen tehköön sydämensä mukaan.

Tokikaan siitä ei mitään haittaa olisi jos lapseni olisi tovin esim isovanhempien hoidossa mutta koronan ja välimatkan vuoksi isovanhempien ja lapsen välinen suhde ei ole niin läheinen että se vielä tulisi kyseeseen niin myöhemmin ehtii kyllä ja tottakai lapsi isompana (1,5 v - 2+) tuleekin hoitoon menemään ja tottakai erityisesti isovanhemmille, kirjoitukseni koski nimenomaan tätä pikkulapsiaikaa, ensimmäistä elinvuotta ja vähän päälle.

joku voi ajatella tätä lapseen takertumisena mutta itse näen hyvin luonnollisena että pienellä lapsella (vauvalla) on tarve olla äidin (vanhemman) lähellä ja äidillä (vanhemmalla) on tarve olla lapsen (vauvan) lähellä. Nämä takertumis-kommentit on juuri niitä tyypillisiä mitä puhuin että ulkoista painetta lapsesta erossa olemiseen luodaan pienten lasten äideille nykyään paljon

Isovanhemmille tai muuallekaan pienen lapsen hoitoon viemisessä ei mielestäni ole mitään vikaa mutta ei pitäisi olla siinäkään että lapsi ei ensimmäisen elinvuotensa aikana ole hoidossa, sen vain haluan tuoda esiin näin niin kuin vertaiskokemuksellisessa mielessä kun nykyään kulttuurissamme on vallalla tämä oman ajan tarpeen korostaminen, joka ei kuitenkaan ole mikään ainoa oikea totuus tai kokemus vaan ihmiset ovat erilaisia.

Olemme olleet nyt lähiaikana pari kertaa kerhossa jossa oli osittain erillistä ohjelmaa lapsille ja vanhemmille. Ihan mukavasti se meni mutta pienempää lasta, esim vielä vuoden ikäistä en olisi itse missään tapauksessa jättänyt sinne lasten ohjelmaan ilman äitiä. Koen itse että nyt alkaa olla sopiva aika alkaa harjoitella näitä juttuja.

Mukavaa päivää kaikille lapsineen!
 

Yhteistyössä