Pakko kopsata tänne yksi parin kuukauden takainen avautuminen, pahoittelen jos joku nyt joutuu lukemaan tämän vuodatuksen kaksi kertaa
Meillä kävi yksi puolituttu nuori nainen, 22 v. taitaa olla neidolla ikää. Kyseinen neito on opiskelija ja rahaa on tosi vähän, ja on viimeiset pari vuotta kulkenut, aina kuin olen hänet nähnyt, kulahtaneessa t-paidassa ja trikoohousuissa, jotka ovat niin pienet että saumat rutisee, ja sitä sitten valitteli useaan kertaan. Noh, minä olen viime aikoina kutistunut jonkin verran, ja kotona odotti 4-5 muovikassillista vaatetta joka on menossa kirppikselle ja/tai UFFiin, ja sanoin että jos huvittaa niin hän voi käydä kaivelemassa parhaat päältä, jos vaan löytää jotain oman makunsa mukaista... ymmärrän kyllä hyvin että 10 vuotta nuoremman ja minun vaatemakuni ei kaikilta osin kohtaa.
Noh, eilen hän sitten tuli käymään, ja iski heti muovikassien kimppuun. Vaatteet oli pesty ja siististi laskostettu, mutta tämä ihminen avasi ne ja heitteli ympäriinsä, itselleen kelpaavat sohvalle ja ei-kelpaavat LATTIALLE isoon kasaan. Naureskeli vaan että "sulle tulee aikamoinen viikkaaminen, mä olen siinä niin surkea" ja jatkoi vaatteiden heittelyä. Osa ei-kelpaavista heitettiin lattialle "hyi!" -huudahdusten kera, ja yhdet ihan siistin näköiset Lindexin perusfarkut saivat aikaan yököttelyä :O Joo, ymmärrän että makuja on monia, mutta...
Noh, ihminen sitten istui sohvalla katselemassa kun laskostin kelpaamattomat vaatteet takaisin kassehin, ja lopulta jouduin vielä laskostamaan ja pakkaamaan hänelle nekin vaatteet mitä hän halusi (kaksi isoa kassillista kelpasi). Onnistui sitten vielä kinuamaan itselleen rintaliivit, kun tuli ilman, ja valitteli miten ei enää mahdu omiinsa ja miten rankkaa on olla koko ajan ilman liivejä, kun on ainakin E-kuppi. (Noh, ne olivat minulle ehkä vähän isot, niin...)
Ja sitten... noh, hän ei olisi millään lähtenyt kotiin! Jäi meille kuudeksi tunniksi valumaan, vaikka olin jo etukäteen sanonut että minun pitäisi ehtiä tehdä työjuttuja ainakin muutaman tunnin, ja vaikka yritin kaikilla tavoilla vihjata että nyt olisi aika lähteä. Sanoin suoraan että nyt pitäisi alkaa tehdä töitä. Kyselin mihin aikaan hänen oli tarkoitus olla seuraavassa kyläpaikassa (johon siis oli menossa). Otin esiin työpaperit ja läppärin. Aloin tehdä kotitöitä. Sanoin että mies tulee kohta kotiin ja nyt pitää laittaa hänelle ruokaa. Huomautin että hei, sade taukosi, nyt olisi varmaan mukava hetki ajaa pyörällä. Tarjouduin auttamaan häntä kiinnittämään muovikassit pyörän tarakalle. Ei onnistunut. Neitokainen istui sohvassa kuin kiinniliimattu. Lopulta jouduin valehtelemaan toisen menon, että sain hänet pihalle! *huokaus* Ja silloinkin hän näytti loukkaantuvan, kun kohtalaisen suorasanaisesti sanoin että nyt pitää lähteä.
Ja naisen lähdettyä tajusin että hän ei sanallakaan kiittänyt vaatteista.