Kummalle lapset tässä tilanteessa?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Huono äiti
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
H

Huono äiti

Vieras
Toivon, että miehen kanssa erolta vältyttäisiin ja saataisiin ongelmat selvitettyä, mutta kun asia tuli eilen puheeksi, niin mieshän sitten sanoi, että tekee mahdollisessa erotilanteessa kaikkensa, että saa lapset itselleen.

Yritän mahdollisimman objektiivisesti kertoa molempien vanhempien plussat ja miinukset ja olis kiva kuulla muoden mielipiteitä, mikä olisi 2,5 ja 3,5 vuotiaille lapsille parasta? Vanhempi käy osa-aikaisesti päiväkodissa (joo, virikehoidossa, saa kivittää) ja viihtyy hoidossa hyvin ja nuorempi on aika herkkä, eikö kummankaan vanhemman mielestä vielä valmis kokopäiväiseen hoitoon.

Isi:
Käy töissä ja välillä tekee pitkääkin päivää. Tämä tietenkin tarkoittaisi lapsille hurjan pitkiä hoitopäiviä. Isä leikkii paljon kotona ollessa lasten kanssa, mutta ei lähde oma-alotteisesti ulkoilemaan. Lapset suorastaan palvovat isiä. Ei osaa tehdä mitään ruokaa, jos lapset olisivat pääasiallisesti isällään niin söisivät pelkästään eineksiä, tuoreita vihanneksia saisivat tuskin koskaan. Kaikenkaikkiaan on oikein hyvä ja rakastava isä lapsilleen, mutta kotihommat ei ole miehellä prioriteettilistalla kovinkaan korkealla ja häntä saa jatkuvasti muistuttaa virallisten asioiden hoitamisesta jne.

Äiti:
On kuntoutustuella vaikean masennuksen vuoksi, toipuminen on parempaan suuntaan. Ei osaa varsinaisesti leikkiä lasten kanssa, mutta laulaa, loruilee, käyttää harrastuksissa, ottaa mukaan kotitöihin, vastaa lasten ulkoilusta, vaatehankinnoista jne. Silloin kun isä kotona, ei jaksa olla koko aikaa olla 100%läsnä vaan antaa isille tilaa olla lasten kanssa kun kaipaa itse vähän hengähdystilaa. Tekee lähes päivittäin monipuolista ja terveellistä kotiruokaa. Hermojen kanssa olisi parantamisen varaa, ääntä tulee korotettua vähän liian usein. Halailee ja pussailee lapsia paljon. On vain vähän väsynyt ja kokee että on huono äiti.
 
Äidille! Iskä voi olla sitten joka toinen viikonloppu se "kiva kaveri" joka ei kiellä, ei menetä edes niitä hermojaan ja joka voi leikkiä sitä autuasta sirkusta niille lapsille. Vanhemman tehtävä on huoltaa, rakasataa ja kasvattaa lasta. Lapsi tarvitsee ennen kaikkea vanhempaa,, Yhdessä olisitte hyvä tiimi..
 
Ja voisiko vaikka tässä tilanteessa VAIHTEEKSI aikuiset ihmiset ajatella lasten eikä OMAA parastaan!!! :headwall:

SOPIKAA!

Ja kyllä, mun omat vanhemmat eros erittäin riitaisasti ja lapsia käytettiin lyömäaseina niin että tuntui, vieläkin arvilla siitä!
 
Ja lisäyksenä vielä, että lapset ovat äidin masennuksesta huolimatta tasapainoisia, reippaita lapsia ihan ulkopuolisten ammattilaisten mielestäkin.

Ja isällä kausittain monta kertaa viikossa migreeni, jolloin ei pysty kestämään yhtään lasten ääniä jne. Välillä sitten on montakin viikkoa ilman migreeniä.

Ja äiti on hyvässä hoitosuhtessa masennuksensa kanssa.
 
Ja siis tarkoitus ei ole käyttää lapsia riitakapulana, yritän saada mahdollisimman monipuolisia näkökulmia perusteluineen.

Todellakin toivon, että saadaan asiat selvitettyä, mutta jäi niin kovasti mietityttämään kun tietenkin ajattelin, että lapset mahdollisessa erossa tulis minulle.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Huono äiti;25222381:
Ja siis tarkoitus ei ole käyttää lapsia riitakapulana, yritän saada mahdollisimman monipuolisia näkökulmia perusteluineen.

Todellakin toivon, että saadaan asiat selvitettyä, mutta jäi niin kovasti mietityttämään kun tietenkin ajattelin, että lapset mahdollisessa erossa tulis minulle.

Musta näyttää nimenomaan, että sinä petaat kunnon tappelua ja haet itelles tämmösellä voimia ja pisteitä. Mulla oikeasti säälittää todella teidän lapset, jotka tuossa välissä joutuu sitten olemaan.
 
Oikeen huokuu täällä keskustelussa kuinka jotkut yrittää lyödä aloittajaa vetoamalla mt ongelmiin ja siihen jotta lasten kuuluisi jäädä siksi isälleen. Näinhän se on, äiti on susi toiselle! Joku/Jotkut haluaa nyt vain pahoittaa tahallaan ap.n mielen. Todellisuudessa kumpikaan teistä tuskin saa yksinhuoltajuutta. Äiti varmaankin tosin lähivanhemmuuden. Mutta mielestäni ei kannata erota vain katsoakseen kumpi saa lapset.
 
Mitä haet tällä aloituksella? Aiotko näyttää tän lastenvalvojalle, jos täällä puolletaan sua?

No en todellakaan, vaan lähinnä mielipiteitä ja näkökulmia mitkä seikat oikeasti olisivat lapsille parhaita vaihtoehtoja ja sitä mitkä on realistiset mahdollisuudet että lapset asuisivat pääasiassa isällään?


Ja yhdessä me ollaan kyllä ihan hyvä tiimi että tietenkin se, että pysytään yhdessä olisi se kaikista paras vaihtoehto.
 
Minustakaan listaus ei ollut kovinkaan objektiivinen.

Isä kyllä oppii tekemään ruokaa ja siivoamaan.
Kaikkein parasta lapsille olisi varmaan vuoro viikko systeemi, jossa molemmin puolin joustettaisiin.
 
  • Tykkää
Reactions: Wolt
Mä sanoisin, että hoitakaa se avioliittonne kuntoon. Huonoja aviovuosia on kaikilla. Välillä toinen suorastaan inhottaa. Parempia aikoja tulee, jos niitä haluaa ja niiden eteen tekee oikeasti jotain. Olisiko teillä ongelmia, jos sulla ei olisi tuota masennusta? Voisiko olla niin, että kaikki teidän ongelmat on jotenkin siihen yhteydessä?

Jos on oikeasti väkivaltaa suhteessa, niin silloin ero on ratkaisu.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Huono äiti;25222423:
No en todellakaan, vaan lähinnä mielipiteitä ja näkökulmia mitkä seikat oikeasti olisivat lapsille parhaita vaihtoehtoja ja sitä mitkä on realistiset mahdollisuudet että lapset asuisivat pääasiassa isällään?


Ja yhdessä me ollaan kyllä ihan hyvä tiimi että tietenkin se, että pysytään yhdessä olisi se kaikista paras vaihtoehto.

Mitkä ois lapsille parhaita vaihtoehtoja? Ei, vaan sinä yrität selvittää, mitkä on sun chanssit siinä tulevassa tappelussa saada lapset itselles, et lainkaan sitä, mikä sun lapsille olis parasta.
Ja jos luottamuksen ja keskustelun taso on tuo, että äijä on kertonut, että aikoo teilata sut vaatimalla lapsia itelleen, niin avioliiton jatko ei taida olla kovin pitkä.
Menkää ammattiauttajalle molemmat juttelemaan ja sopikaa jo nyt ennen sitä tulevaa eroa miten lasten kanssa toimitaan. Yhteishuoltajuus.
Ja voin uskoa, että mies sanoo noin, koska pelkää (ihan aiheellisesti), että lastenvalvojat on äidin puolella 100 prosenttisesti, eikä yhteishuoltajuudesta voi haaveillakaan ja sinä kostat tappelun rajottamalla lasten tapaamisia minimiin.
 
Tottakai masennukseni vaikuttaa parisuhteeseen ja minun puolelta etenkin sen vuoksi helposti ylireagoin ja otan itseeni asioita joita ei ole niin tarkoitettu. Miehelle on raskasta olla masentuneen puolison kanssa eikä sen vuoksi pysty niitä positiivisia tunteita kovinkaan näyttämään ja sitä taas minä kaipaisin.

Ollaan menossa terapiaan, ja todella toivon että saadaan suhde ja perhe pelastettua.

Tämä aloitus oli vain tunteiden purkaus, kun ei ole ketään kelle puhua ääneen.

Kiitos asiallisista vastauksista, nuo kettuilut jätän omaan arvoonsa :)
 
Jaksaisitko yksin masentuneena lasten kanssa koko ajan? Silloin ei olisi miestä antamassa hengähdystaukoja. Mutta kuten joku sanoi, paras olisi, jos hoitaisitte avuoliittonne kuntoon
 
Onko ap:llä kuitenkin lääkitys masennukseen? Jos oot hakenu siihen apua niin oot ihan hyvä äidiksi. Mies vaikuttaa siltä että haluaa sun niskan päälle lasten kustannuksella. Sen migreeni luulis estävän lähihuoltajuuden?
 
Ihme vittuilua, mee hoitoon!

Mikäs siinä oli vittuilua? Itseään on oikeasti kenen tahansa mahdotonta tarkkailla objektiivisesti.

Ja voimia ap:lle, masennus ei ole mikään helppo seuralainen, mutta senkin voi selättää, eikä se mielestäni ole sellaisenaan poissulkeva tekijä lähivanhemmuudelle jos sulla on hoitosuhde, lääkitys ja tukiverkostot kunnossa.
 

Yhteistyössä