Kukaan ei halua auttaa

Tilanne on sellainen, että mulla on 3 alle kouluikäistä lasta joita hoidan kotona. Lapset ovat erittäin villejä ja ehtivät joka paikkaan, tekevät tuhojaan ja aiheuttavat oikeasti vaarallisiakin tilanteita (esim säätelevät sähköjohtojen kanssa, rassaavat vessanpöntössä, karkailevat jne jne jne aina kun silmä välttää). Mä alan olla loppu, sairastan todennäköisesti jonkin asteista masennusta koska tunnelin päässä näkyvä valo on varmasti lähestyvä juna eli mä en nyt näe tästä tilanteesta mitään ulospääsyä. Peitän masennuksen tosi hyvin, edes läheisimmät eivät tiedä ajatuksia joita mun päässä liikkuu, mä toivon joka päivä, että tapahtuis jotain sellasta että tää loppuis tai että kuolisin vaikka, ihan sama kunhan vain saisin olla hetken rauhassa. Lapsilla on isä joka ei auta millään tavalla vaikka olen sanonut,että mä ihan oikeasti sekoan kohta jos joku ei ota noita lapsia edes hetkeksi. Sen mielestä on vaan ihanaa kun lapset on vilkkaita ja eläväisiä. Ymmärrän kyllä että on helppoa olla tota mieltä kun ite ei ota vastuuta mistään. Oon sanonut mutsilleni että tilanne on se, että mun ois pakko saada olla rauhassa ja yksin edes yksi päivä niin hän totesi vaan ,että no, sellasta se on kun on pieniä lapsia ja että kyllä mä muistan kun te olitte pieniä... Hän hoitaa veljen lapsia mielellään ja mun isompaa tytärtä mutta näitä pieniä ei.
Mä todennäköisesti kiipeän kohta katolle ja kieltäydyn tulemasta alas ennen kuin joku ottaa mut ja tämän uupumuksen tosissaan. Lapsista en ole ollut kiitollinen enää kuukausiin eivätkä he saa aikaan minussa mitään ilon tai onnen tunteita vaan herättävät minussa vähintään ärtymystä, joskus jopa vihaa ja raivoa. Mitä mä teen?

 

kauhea tilanne sinulla!! missä asut?

 

Sun täytyy pyytää apua. Ja näytä muillekkin että sulla ei ole kaikki hyvin.
Puhu asioista. Ehkä helpommin sanottu kuin tehty, mutta edes pikkuhiljaa. Ja se auttaa, oikeasti. Muakin auttaa.
Ei kukaan voi auttaa jos ei tiedä mitä sä koet, ja mitä sä tunnet. :hug:

 

Peitän masennuksen tosi hyvin, edes läheisimmät eivät tiedä ajatuksia joita mun päässä liikkuu

Miten kukaan voi osata auttaa jos et suoraan kerro heille mitä päässäsi liikkuu?

 

Missä kaukana asut???

 

Älä yritä peittää masennusta vaan mars lääkäriin ja sitte ota yhteyttä sosiaalitoimistoon,järjestävät sulle varmasti perhetyön tekijän.

Yksin ei saa jäädä eikä yrittää liikaa jos tuntuu ettei voimat riitä. :hug:

 

Hyvä, kun itse tunnistat tilanteesi. Ota pikaisesti yhteyttä neuvolaan ja kerro avoimesti mikä on tilanteesi.

 

Soita Mll:n numeroon tai kipinkapin neuvolaan tai lääkäriin, eka askel siellä. Onko kaveria joka voisi hoitaa ? jos kerrot paikkakunnan missä asut niin jos joku täältä voisi tulla avuksi

 

On jo hyvä asia, että olet tiedostanut tilanteesi. Nyt vain todella hakemaan apua vaikka se tuntuukin raskaalta ja vaikealta. Ammattiapu ottaa ainakin tosissaan sinut, jos läheisten on vaikea ymmärtää. Heillekin voit mielestäni kertoa, että olet oikeasti tosissasi ja tarvitset apua.

Voimia sinulle :hug:

 

Sinun on haettava apua ja pian! Ainakin isommilla paikkakunnilla esim. Mannerheimin lastensuojeluliitto voi järjestää hyvinkin nopealla aikataululla lapsen- ja kodinhoitoon apua. Maksaa toki jotain (ei paljon), mutta kyllähän oma terveys ja jaksaminen on kaikkein tärkeintä. Heti puhelimeen siitä!

(Pistää vihaksi aina kun kuulee, että vieläkin on olemassa miehiä, jotka kieltäytyvät olemasta sitä oikeasti ja kantamasta oikeasti vastuuta perheestään!)

 

Soitat neuvolaan ja kerrot nuo asiat siellä tai lääkärille. Sosiaalitoimen kautta voi saada perhetyöntekijän (hoidan miehen kolmea alle kouluikäistä kotona ja olivat varsinkin alkuun ihan pitelemättömiä, meillä käy perhetyöntekijä parina päivänä viikossa) esim. yhdeksi päiväksi viikossa. Tai sitten laitat lapset osapäivähoitoon. Sinä itse ja sun jaksaminen on tärkeetä. Liian pitkälle kun tilanne menee niin siitä selviäminen vie enemmän ja enemmän aikaa. Ota rohkeesti yhteyttä noihin "julkisiin" tahoihin ja sano mikä tilanne todella on, älä vähättele.

 

Peitän masennuksen tosi hyvin, edes läheisimmät eivät tiedä ajatuksia joita mun päässä liikkuu

Miten kukaan voi osata auttaa jos et suoraan kerro heille mitä päässäsi liikkuu?

Muotoilin vähän huonosti tuon, eli olen puhunut siitä tunteesta että sekoan kohta ja että olen uupunut enkä usko jaksavami tälläistä enää kauaa mutta mun mielestä ne, kenelle olen puhunut eivät ole ottaneet tosissaan sitähätää mikä mulla on. Jokainen nyökyttelee ja hokee samaa; "niinpä niinpä onhan se varmasti raskasta ja en ihmettele jos oot loppu..." Mä oon ihan suoraan pyytänyt muutaman kerran, että tulisko joku meille vaikka siksi aikaa, että käyn parinkymmenen kilometrin päässä olevassa isommassa kaupungissa kaupassa niin joskus joku on tullut mutta sit mun perään soitellaan koko ajan että meneekö vielä kauan tai että miten menee kaupassa!! Ei siitä ole mulle hyötyä olla yksin kun koko ajan ahdistaa että on kiire takaisin. En tiedä saako tästä mun sepostuksesta mitään selvää kun pitää vahtia lapsia samalla, tyhjensivät äsken roskiksen kun kirjotin tota ylempää juttua.

 

Mä niin mielelläni kertoisin missä asun jos sillä saisin apua mutta en halua joutua tuttujen silmätikuksi kun jotkut tietää että palstailen täällä. Ja tiedän,on naurettavan typerä syy.

 

Ei se tilanne lähde paranemaan ellet ota itseäsi vähän niskasta kiinni ja puhelinta käteen ja soita, nyt ensimmäiseksi vaikka neuvolaan. Heidän on pakko ottaa sinut tosissasi. Kerro miten asiat todella on ja sano että nyt on pakko saada jotain apua, että et enää kestä.
Se voi olla vaikka kotiapu, voit laittaa vanhemmat lapset päiväkerhoon, palkata MLL:lta lastenhoitajan. Kyllä sitä apua on olemassa mutta itse pitää sitä vaan lähteä hakemaan. Tsemppiä. =)

 

Tai lähdet lomalle ja JÄTÄT lapsesi miehelle asiasta neuvottelematta?

 

Pyydä ihan ulkopuolista apua. Neuvolasta saat varmasti ohjeita kuinka toimia.

 

Anna edes suuntaa missä päin?
Pk-seutu, pohjoinen tms???

 

Tai lähdet lomalle ja JÄTÄT lapsesi miehelle asiasta neuvottelematta?

Sanoin miehelle, että laitan noi pennut kohta päiväkotiin kun en jaksa juosta niiden perässä ja siivota sotkuja koko ajan niin sanoi että jaa eli ei paljon kiinnosta ilmeisesti. Tosipaikan tullen luultavasti olis sit p*skat housuissa kun muksut menis tarhaan että paljonko hoitomaksut mahtaa olla.

 

Yksinkertaisesti otat hoitajan kotiin ja jos ei joka päiväksi niin vaikka kolme kertaa viikossa puolipäiväiseksi niin saat omaa aikaa jota todellakin tarvitset jotta jaksat.

 

Samaa mieltä. Aloita heti järjestämään apua itsellesi, voit aloittaa lastenhoito- ja kotitöiden avun hankkimisella. MLL:n hoitajavälitys on hyvä reitti tilapäiseen hoitotarpeeseen. Maksullisia vaihtoehtoja on myös muita paljon; palkkaa siivooja, hoitaja tai apua kotitöihin. Opiskelijoita voi kannattaa myös kysellä kouluista avuksi. Ja selvitä oman paikkakuntasi kotipalvelun tilanne. Neuvolasta saat hyviä ohjeita. Järjestä nyt ihmeessä itsellesi omaa aikaa, vaikka vain 2h/vko. Sitä ei tarvitse olla paljoa, kun on jo virkeämpi mieli.

 

Minulla on 2 pientä lasta ja sama tunne etten ole kyllä pitkään aikaan nauttinut heistä, en osaa muuta kuin olla kiukkuinen ja pahalla päällä ja sitten tulee suututtua lapsillekin tämän tästä. Meillä käy kyllä perhetyöntekijä mutta se on niin vähän aikaa ettei siitä ole tavallaan mitään hyötyä, en ole saanut yhtä kokopäivää omaa aikaa ikuisuuteen ja nykyään tuntuukin siltä että pää hajoaa, ehkä tämä on turhaa valitusta ja itse olen lapseni tehnyt mutta eikö silti äideillä ole koskaan sallittu sitä omaa vapaa päivää, tarkoitan kokonaista päivää?!?!?

 

Ja tosta neuvolasta vieläsen verran, että puhuin siellä viimeksi siitä, että toinen pojista erityisesti on ihan kauhean ehtiväinen ja menee täällä kotona kuin pyörremyrsky kaikki sen ajan jota en istu heidän kanssaan esim sohvalla tai ole ulkona heidän kanssaan niin että pienimmät on vaunuissa. Hän esim piirtää seiniin jos löytää kynän, syö kaiken mitä löytää, pesee käsiä pöntössä, tyhjentää roskiksen ja syö sieltä, tyhjentää kaapit ja laatikot, kaataa kaiken minkä saa nurin, sylkee pureskeltua ruokaa vain huvittaakseen itseään, repii papereita, jne... Ton kaiken hän ehtii tekemään monta kertaa päivässä. Kyseessä ei siis ole se, etten olis opettanut ettei noin saa tehdä, oon toistuvasti kieltänyt ja ohjannut muihin hommiin niin ei mene perille. Neuvolassa oltiin sitä mieltä, että meillä no liian löysä kuri. Pitää ottaa ohjat omiin käsiin koska "muuten te olette kohta kusessa", toi oli ihan suora lainaus.

 

Hoitaja kotiin ja piste.Itse en ottaisi sossusta hoitajaa vaan jonkun ihan muun.

 

lapset tarhaan!!! Miksi et tee niin?

 

Ottaisin hoitajan kotiin kokopäiväisesti vaikka 2 kertaa viikossa mutta kun ei rahat riitä