Kuka voi rehellisesti myöntää ajattelevansa, että lapset kuuluu enemmän äidille kuin isälle?

En ihmettele tuotakaan jos äidit eivät isälle perheessä anna arvoa kuin korkeintaan rahan tuojana talouteen ja silloin tällöin lasten leikittäjänä. Onko mikään ihme että isä viihtyy jossakin muualla kuin kotona jos häntä ei edes kaivata siellä.

Joo, kun se on se lähtöoletus, ettei mies osaa, eikä lapsi edes isää tartte.

 

Joku väitti, ettei lapsi koskaan unohtaisi äitiään. Höpö höpö. Ei ole kovin harvinaista, että pieni lapsi unohtaa äitinsä, jos on vähinkin pidempään erossa äidistään. Siskoni unohti äitimme, kun äiti joutui seuraavan lapsen synnytykseen liittyen pidemmäksi aikaa sairaalaan. Kun äiti pääsi takaisin sairaalasta siskoni ei halunnut mennä äitimme lähelle ja sanoi, ettei halua pussata vierasta tätiä. Kuulemani mukaan tällainen ei ole edes mitenkään hirveän harvinaista.

 

Joku väitti, ettei lapsi koskaan unohtaisi äitiään. Höpö höpö. Ei ole kovin harvinaista, että pieni lapsi unohtaa äitinsä, jos on vähinkin pidempään erossa äidistään. Siskoni unohti äitimme, kun äiti joutui seuraavan lapsen synnytykseen liittyen pidemmäksi aikaa sairaalaan. Kun äiti pääsi takaisin sairaalasta siskoni ei halunnut mennä äitimme lähelle ja sanoi, ettei halua pussata vierasta tätiä. Kuulemani mukaan tällainen ei ole edes mitenkään hirveän harvinaista.

Mä olin pieni, kun äiti oli ulkomailla 2 viikkoa. En tunnistanut sitä enää kuulemma. ohhoh, olipas mulla paha äiti, kun jätti mut isän vahdittavaksi!! Huijui! Sehän on kuin vieraalle jättäs.:kieh:

 

Eiköhän se ole ihan tapauskohtaista että onko isä tärkeämpi vai äiti. Joissakin perheissä taas on hyvinkin tasa-arvoista. Meillä voi sanoa, että minä olin jo parisuhteen aikana varmana tärkeämpi, koska pääosin lapsen vauva-aikana hoidin. Isä on lapselle kyllä tärkeä, mutta enempi isä meillä on leikittäjä. Nyt kun isä ei enää ole jokapäiväisessä elämässä mukana, niin äiti on se, jolle kiukutellaan ja jolta haetaan lohtua.

Viimeksi kun isä tässä kävi ja lapsi oli juuri herännyt, niin isä ei kelvannut, vaan vain äidin syli siinä tilanteessa.

 

On varmasti tapaus kohtaista, joskus jopa lapsi kohtaista kummasta tulee se lapsen luottovanhempi. En halua kuitenkaan puhua tärkeys tai paremmuus järjestyksestä, vanhemmuus ei ole kilpailu.

Vastuun ottaminen ja antaminen kulkee minusta tässäkin asiassa käsi kädessä. Isä ei voi, eikä ehkä mukavuuden haluisena halua lapsista vastuuta ottaa jos sitä hänelle ei anneta tai tarjota. Jos äiti ajattelee olevansa parempi tai oikeammassa kaikissa asioissa, ei isälle jää tilaa. Isä ei voi koskaan olla äiti eikä äiti isä. Samoin minä en ole samallainen äiti kuin joku toinen äiti ja silti minusta ei yleensä ottaen voi verrata toisen paremmuutta toisen tapaan toimia, poikkeuksiakin tietysti löyttyy esim. silloin jos ihminen ei ole kykynevä vanhemmuuteen.

 

Äidin ja isän arvo ja tärkeys lapselle on ihan yhtä suuri. Jokainen lapsi tarvitsee isää kipeästi. Jos suhde isän kanssa ei ole kummoinen, isä voi katsoa peiliin.

 

nykyajan miehethän on täysiä kusihousuja! Hyvin harva on poikkeus tässä kastissa!
Nykyajan miehille tärkeämpää on tietokonepelit,harrastukset,kaverit ja sitten vasta perhe!Näin se valitettvasti menee...Sillä naiset,jotka miehistään eroaa yrittää löytää itselleen vanhempaa seuraa,koska nämä kusihousut on kaikki samanlaisia.Harmi vain,että siinä missä nainen etsii vanhempaa seuraa,niin tämä seura etsii 20vee ja vähän alle.
Eli,naiset jäävät kavattamaan perheensä yksin.

 

Itse isäni ja äitini lapsena voin sanoa että kummatkin ovat yhtä tärkeitä! Pöyristyttävää lukea tällaista tekstiä, näköjään Suomi on täynnä hulluja äitejä.

 

[QUOTE="siina";22364726]nykyajan miehethän on täysiä kusihousuja! Hyvin harva on poikkeus tässä kastissa!
Nykyajan miehille tärkeämpää on tietokonepelit,harrastukset,kaverit ja sitten vasta perhe!Näin se valitettvasti menee...Sillä naiset,jotka miehistään eroaa yrittää löytää itselleen vanhempaa seuraa,koska nämä kusihousut on kaikki samanlaisia.Harmi vain,että siinä missä nainen etsii vanhempaa seuraa,niin tämä seura etsii 20vee ja vähän alle.
Eli,naiset jäävät kavattamaan perheensä yksin.[/QUOTE]

Ei kannata etsiä niitä miehiä sieltä räkälästä

 

[QUOTE="tyyne";22362902]Lapsi ei periaatteessa edes tarvitse isää, ellei sellanen sitten satu olemaan ja siihen aikaa myöten kiintyy. Äidistä lapsi syntyy ja äiti tulee aina olemaan number one.[/QUOTE]

Kyllä täällä isä on lapsille se number one

 

Valitettavasti se on vielä nykyäänkin niin, että äidit hoitavat lapsia (myös isompia) paljon enemmän kuin isät. Luonto on hoitanut niin, että vaivojen kohdalla äiti on se kaikkein tärkein.

Mielestäni kyllä nämä vastuuttomat isät saisivat kuolla sukupuuttoon. Vanhemman oma käytös kertoo paljon siitä, kummalle lapset 'kuuluvat'. Jos isää ei ole viiteen vuoteen kiinnostanut olla lapsensa kanssa kuin tunti viikossa, puhumattakaan mistään vastuun ottamisesta aivan arkisissa asioissa, niin on se kumma, että yhtäkkiä avioeron uhatessa aletaan vaatimaan lasta kokonaan itselle. Miksei se kokonaisvastuu tai edes puolikas ole onnistunut aikaisemmin?

 

Ei se muuten niin ole, että lapsi kuuluu äidille tai isälle.

Äiti ja isä kuuluvat lapselle. Tollanen "lapsi on minun, minä olen ykkönen" on aivan sairasta ja narsistista ajattelua.

 

Voi olla että vanhemmuudesta vastuun ottaminen on luontevampaa hoiva vietin omaavalle äidille kuin miehelle. Miehelle ehkä vastuuta pitää enemmän "tyrkyttää", mutta itse olen tavannut montakin miestä, jotka ovat loistavia isiä jos ja kun he ovat tajuneet että heidän ei tarvitse olla äidin korvikkeita tai äidin apulaisia vaan että he voivat toteuttaa omanlaista vanhemmuuta. Ehkä isän on katsottava peiliin jos suhde lapseen tai lapsiin ei ole kunnossa, mutta aika usein silloin pitäisi peiliin katsoa myös lapsen äidin.

 

Voi olla että vanhemmuudesta vastuun ottaminen on luontevampaa hoiva vietin omaavalle äidille kuin miehelle. Miehelle ehkä vastuuta pitää enemmän "tyrkyttää", mutta itse olen tavannut montakin miestä, jotka ovat loistavia isiä jos ja kun he ovat tajuneet että heidän ei tarvitse olla äidin korvikkeita tai äidin apulaisia vaan että he voivat toteuttaa omanlaista vanhemmuuta. Ehkä isän on katsottava peiliin jos suhde lapseen tai lapsiin ei ole kunnossa, mutta aika usein silloin pitäisi peiliin katsoa myös lapsen äidin.

Joo, mutta mikä ihmeen hoivavietti? Miksi on se oletus, että nainen osaa heti hoitaa vauvaa muka luonnostaan? Se on ihan samanlaista miehelle se vauvanhoitaminen. Kyse on myötätunnosta, ei mistään vietistä. Tiedän montakin miestä, jotka mielellään hoitaa vauvoja ja joiden mielestä se on ihan helppoa.

Ja sit tässä keskustelussa on puhuttu siitä imettämisestä. Ilmeisesti sitten vauva ei muuta teekään, kuin imee tissiä, kun se kerran pistää isin täysin ulkopuoliseksi koko hommasta.

Todellakin monella isällä on peiliin kattomista. Monella äidillä myös, koska monet äidit estävät isän tutustumista lapseen.

 

Mä olen kyllä ihan sanaton, että oikeasti näin moni ajattelee, että on itse kaikkein tärkein ja sulkee itsensä pois. Mä olen varma, että kun kysyy lapselta, lapsi ei ajattele että äiti on tärkeämpi. Meillä kyllä isi on myös lapsille tuki, turva ja rajojen asettaja. Meillä myös isä on enemmän leikittäjä kuin minä, mutta sehän ei tee isästä vähäpätöisempää. Jos mä lähtisin kahdeksi viikoksi pois kotoa, mies pärjäisi kyllä neljän lapsensa kanssa sen ajan hyvin. Tekisi asiat erilailla kuin mä, mutta pärjäisi kyllä. Onneksi meillä lapsille kyllä isä ja äiti on yhtä tärkeitä.

 

Vaikka mies ois millanen superisä ja vaikka se synnyttäs lapsen anuksestaan, se ei koskaan voi olla lapselle äiti. Piste.

Ja vaikka olisit itse millainen superäiti, et voi olla lapselle isä. Piste.

Turha teidän on tätä toisiltanne kysyä hyvät äidit: Kysykää niiltä lapsilta sitten, kun ne ovat aikuisia, mutta älkää odottako täysin rehellistä vastausta

Voitte myös miettiä itse, onko teille aina se äiti kaikkein tärkein. Ja kannattaa varmaan kysyä myös miespuolisilta kavereilta, onko heille aina se äiti ehdoton ykkönen?

Arvostan tietysti vaimoni panosta lastenhoidossa, mutta ei se mitään sellaista rakettitiedettä ole, jota ei isäkin pyörittäisi. Taitaa vaan olla niin, että se isän panos perheen hyvinvointiin jää huomiotta. Ja se miehen malli on tärkeä niin tytöille kuin pojille, siinä missä äidin antama naisen malli. Niin että yh-äidit viekää niitä lapsianne veljien ja isovanhempien luo kylään, jos oma isä ei ole ollenkaan kuvioissa..

 

Mielestäni lapsi "kuuluu" enemmän sille vanhemmalle joka hoitaa häntä enemmän. Yleensähän se on siis äiti.

 

Lapsen kuuluu saada turvaa ja hänen kuuluu kasvaa turvallisten aikuisten hoidossa. Se että lapsen ympärillä on erilaisia mutta turvallisia aikuisia on pelkästään rikkaus lapselle.

 

Minä.

 

Jaahas, täällä on taas täydelliset naiset vauhdissa. Kamalaa luettavaa, näillä kommenteilla ette ainakaan edistä isien asiaa millään tavalla, vaikka tuskin sitä edes haluatte.

 

Jaahas, täällä on taas täydelliset naiset vauhdissa. Kamalaa luettavaa, näillä kommenteilla ette ainakaan edistä isien asiaa millään tavalla, vaikka tuskin sitä edes haluatte.

Mäkin oon järkyttynyt. Ymmärrän toisaalta, että joidenkin miehet on ihan kelvottomia, mutta että se on näin tavallista ja että naisten asennekin on se, että turhaan mies opettalee vauvaa hoitamaan, kun ei kumminkaan osaa, eikä ole mikään tärkeä.:| Millanen malli tuo on lapsellekin?

Ei lapsi kuulu aikuiselle, aikuinen kuuluu lapselle.

 

[QUOTE="tyyne";22362923]No voihan isä olla rakas perheenjäsen, mutta ei se ole lapsen silmissä samanlainen maailman keskipiste kuin äiti. Se nyt vaan menee niin, luonto on tehnyt äidistä tärkeämmän ja rakkaamman. (vaikka äiti ois millanen paska, äiti on äiti vaikka voissa paistais)[/QUOTE]

No eipä ihme että niin kovin monet palstalaiset vihaavat anoppejaan =)

 

Mäkin oon järkyttynyt. Ymmärrän toisaalta, että joidenkin miehet on ihan kelvottomia, mutta että se on näin tavallista ja että naisten asennekin on se, että turhaan mies opettalee vauvaa hoitamaan, kun ei kumminkaan osaa, eikä ole mikään tärkeä.:| Millanen malli tuo on lapsellekin?

Ei lapsi kuulu aikuiselle, aikuinen kuuluu lapselle.

Minä tiedän kyllä huonoja isiä, mutta heissä on jo muutenkin ongelmia (esim. alkoholi). Ja jokainen nainen on tehnyt silti lapsen heidän kanssaan vaikka ongelmat on olleet tiedossa. Minä näen, että moni mies on ihan tavallinen ihminen virheineen ja hyvine puolineen. Kaikkia ei ole kasvatettu isien rooliin ja kaikki eivät osaa ottaa sitä heti. Ja jos ja kun miehen ei edes anneta ottaa roolia niin mitä sitten käy? Syntyy katkeria naisia valittamaan että kaikki miehet on kusipäitä.

Mun veljeni on yksinhuoltaja. Isäni oli minun yksinhuoltajani. Koko ikäni olen kasvanut siihen että isät ovat perheessä ihan yhtä hyviä, antavat malleja, ottavat vastuuta, laittavat rajoja, tekevät yhdessä ja rakastavat lapsiaan siinä missä äiditkin. Ehkä se tosiaan on siitäkin kiinni, mihin lapsesta asti on tottunut? Jos on ollut huonoja malleja, siirtää sen eteenpäin omalle lapselleen, vaikka ei ehkä edes tarvitsisi.

 

ero tulisi niin kyllä mä lapset pitäisin. Mä hoijan ne päivisin, oon kantanu mahassa ja synnyttäny.

 

Minä ajattelen meidän perheessä näin, koska joudun huolehtimaan heistä kuitenkin noin 90% itse. Eli hygienia, ruokailut, vaatteiden ostot, pukemiset, nukuttamiset, hoitoon viennit ja sieltä tuonnit on mun vastuullani. Eikä ole kyse siitä että mies ei osaisi tai ei mun mielestä voisi. Eipähän vaan kuitenkaan niitä tee.

Eli jos ero tulis koen että lapset kuuluu enemmän minulle koska minä niistä olen tähänkin asti vastannut.

Ei ole mikään yleispätevä ohje mihinkään, jossain perheissä se joka enemmän ottaa vastuuta voi olla mies. Esim mun työkaverini on se joka heillä aamuisin pukee lapset hoitoon ja vie sinne ja hakee ja laittaa sen iltaruoan kun vaimo tulee töistä. Kadehdin, mutta en voi omaani muuttaa.