KUKA SAANUT LAPSENSA 18-21-VUOTIAANA?!

mulla oli 21v ikäsenä jo kaks lasta. suku on pahin ja sieltä kyllä kuuli joskus, että turhan nuorena olis tehny. en kadu silti mitään muuta ku sitä, että miten rahat riittää näillä hinnoilla taloon kun olis asuttava suht kalliilla seudulla töiden vuoksi. että jos olis ehtiny säästää 10v ja 30v tehny lapset niin...

ei, en kadu!

 

Mä olen saanut ekan 18-vuotiaana. Jos oisin tuntenut itseni liian nuoreksi, en ois varmaan lasta sillon halunnutkaan =) Toisen lapsen syntyessä mulla oli ikää 20v. Neuvolassa katottiin varsinkin ekaa odottaessa vähän killiin, mutta tokan kans ei enää niin pahasti...
Mä en ainakaan kadu mitään :heart:

Toki mä olen myös miettinyt, että ois hyvä jos omat lapset ei alkais lisääntyä niin nuorina... Mulla oli lh-opinnot kesken molempia odottaessa, mutta niin vaan kävin myöhemmin koulun loppuun ja nyt teen sitä työtä mitä halusinkin =)

 

Mä olin 21-vuotias, kun esikoisemme syntyi kesällä v.2000 (täytin kyllä loppusyksystä 22v.), mies oli 25-vuotias (täytti loppuvuodesta 26v.). En tuntenut itseäni liian nuoreksi, eikä minulle ympäristöstäkään viestitetty mitään sellaista. Nyt minulla on ikää 30v. ja meillä on lapsiluku täynnä, kolme vilperiä riittää meille...

 

mä sain esikoisen 21-vuotiaana ja en oo katunu,liian nuorena en tuntenut saavani poikaa vaan ihan oikeaan aikaan
mistää en oo jääny paitsi!

 

mä sain esikoisen pari viikkoa ennen kuin täytin 21. en kokenut itseäni liian nuoreksi enkä koe edelleenkään.

 

Onpas täällä ihanan paljon nuoria äitejä!! Täällä esikoisen 15v saaneena ja toinen syntyi juuri kun täytin 18. Ja tässähän tämä elämä rullaa, enpä kertaakaan ole katumapäälle tullut.

Jokainen kai sen itse tietää milloin on valmis jälkikasvua maailmaan saattamaan
:heart:

 

Mie olin 20v juuri täyttänyt kun sain ekan, enkä tuntenut itseäni nuoreksi =) Nyt 28v ja neljä lasta löytyy :wave:

 

esikoinen syntyi kun olin 21v (täytin sinä vuonna 22v) ja tunsin olevani täysin valmis äidiksi =)

:wave: samma här

 

olin 21 ku poitsu synty... :wave:

 

esikoinen syntyi kun olin 21v (täytin sinä vuonna 22v) ja tunsin olevani täysin valmis äidiksi =)

:wave: samma här

Ja täällä myös! Vauva oli ollut haaveissa jo pidempään ja aivan "tekemällä tehty", siksi varmaan kaikki meni niin hyvin. Jos olisi tullut "vahinko" noin nuorena, niin se olisi voinut olla vaikeampaa.
Uskon, että nuorikin äiti on hyvä äiti, jos on henkisesti kypsä.

 

Olin 19-v, kun esikoinen syntyi ja 20-v, kun toinen syntyi. Tuosta ajasta on
ihan hyvät muistot, enkä koskaan saanut mitään paheksuvia kommentteja nuoresta iästäni. Päinvastoin nyt, kun esikoinen on pian 14 niin hänen mielestään olis hirveetä jos olis 60-vuotiaat vanhemmat.
Ehkä enempi, kun odotin neljättä (-06) niin tuli sanomista, että onhan tuo teidän viimeinen. Eikös lapsiluku ole täysi. Joo on mutta ei sitä muitten tarviis kommentoida.

 

Oli 21 v ja ja hän täytti eilen 18 vuotta.

 

Olin 21 kun tyttö synty. En pidä itseäni liian nuorena vaikka sellasia kommentteja vierailta ihmisiltä tulikin. Tyttö on ihana ja rakas enkä vaihtaisi häntä mihinkää. :heart:

 

Esikoisen sain 20-vuotiaana ja toinen kerkeää syntyä ennen kuin täytän 23. En ole tuntenut itseäni liian nuoreksi
Niin enkä ole myöskään saanut koskaan mitään kommentteja koskien ikääni.

 

sain esikoisen 19v ja tokan 21v ja en tunne itseäni yhtään liian nuoreksi ollakseni äiti =)

 

Olin 20 ku sain ekan ja 22 ku toka syntyi. En ollut yhtään liian nuori. Mä halusin molemmat, sain ne, ja nyt riittää. Mä olen iloinen että sain lapset nuorena ja peräkkäin. Eikä mua kauheasti väsytä yöheräilyt jne. Vaikka esikoinen varsinkin oli mahakipuinen ja nukkui huonosti. Mies on 3v mua vanhempi, tykkää olla kotona eikä kulje baareissa jne. Eli auttaa mua ja yhdessä pärjäämme hyvin

 

Tein positiivisen raskaustestin viikko 20-vuotis synttäreideni jälkeen. Alkuun oli aika sokki, lähinnä siksi, ettei minun pitänyt saada luomusti lapsia. Nyt olen 22v, mies 24v ja toinen lapsi tulossa. Esikoinen on vauvan syntyessä noin 2vuotias. Hyvin ollaan pärjätty. En ole itseäni ja miestäni liian nuorina vanhempina pitänyt, nuorena jaksaa paremmin kuin vanhempana Joskus esikoisen raskausaikana sain vanhemmilta ihmisiltä hieman paheksuvia katseita, mutta jätin ne omaan arvoonsa. Nyttemmin ei ole kukaan tullut huomauttelemaan iästä, paitsi neuvolanlääkärin mielestä olen kovin nuori kahden lapsen äidiksi, jääkööt hänen mielipiteensä omaan arvoonsa..

 

Poika/esikoinen syntyi,kun olin täyttänyt 21-vuotta. Mun mielestä en ollut liian nuori. Tyttö syntyi ollessani 22-vuotta(syksyllä täytin sitten 23),ja nyt olen sitten 24,jos kaikki menee hyvin . Mielestäni en siis ole ollut liian nuori. Olen kerennyt hommaamaan itselleni ammatin ja työpaikan.

 

Olin 20 ku sain ekan ja 22 ku toka syntyi. En ollut yhtään liian nuori. Mä halusin molemmat, sain ne, ja nyt riittää. Mä olen iloinen että sain lapset nuorena ja peräkkäin. Eikä mua kauheasti väsytä yöheräilyt jne. Vaikka esikoinen varsinkin oli mahakipuinen ja nukkui huonosti. Mies on 3v mua vanhempi, tykkää olla kotona eikä kulje baareissa jne. Eli auttaa mua ja yhdessä pärjäämme hyvin

lisään vielä, että ammatti mulla oli jo, kun eka lapsi syntyi. Kerkesin tehdä töitä ennen äitiyslomaa ja kasvatin siis ä-rahaa samalla. Ekan ja tokan välillä mies oli kotona ja minä töissä. Mies sai koulun loppuun ku esikoinen oli vauva ja on nyt töissä, minä vielä äitiyslomalla.

 

olin 21 kun esikoinen synty,en tuntenut itseäni kovin nuoreksi,toinen nyt 5kk ja kesäkuussa täytän 25,välillä ihan ikäloppu fiilis....

 

Mä oli täyttänyt just 18 kun sain neitin. Ihan hyvä ikä mulle, en ole tuntenut itseäni liian nuoreksi missään vaiheessa. Muiden asenteissa sen sijaan tuntuu olevan edelleen paljon parantamisen varaa.
Peräänkuulutan silti yhä sitä parisuhdetta: ei se ikä välttämättä äitiä pahenna, mutta jos parisuhde on persiistä voi käydä niin ettei toimi se äitiyskään halutulla tavalla. Eli miettikää, millaisiin suhteisiin ja kenen kanssa niitä lapsia teette.

 

Joo - kukapa tänne niitä ikäviä kommentteja viitsisi laittaakkaan kun kaikki on niin tyytyväisiä nuoria äitejä. Itse olisin ollut alle 25-vuotiaana liian nuori. Minun piti saada kokea lapseton aikuisuus. Ja olen sitä mieltä, että suurimmalle osalle tilanne on sama. Lasten kanssa se vain ei onnistu yhtä vapaasti. Mutta jos sinulla ei tosiaan ole muita suunnitelmia vaihtoehtona (niin kuin ketjun nuorilla äideillä ei taida olla ollut) eli et halua ulkomaille vaihtoon tai harkitse opintoja pitkän kaavan mukaan niin siitä vain, mutta varmistu että lapsen isä on oikeasti sitoutunut myös.

 

mä olin just täyttäny 19v ,kun jennin ja en tuntenut itseäni kakaraksi. ainon sain 21v ja nyt 3v jälkeen päin olihan se menoa , mutta hyvää aikaa kumminkin.

 

Mie olin 20 kun esikoinen syntyi ja 22 kun toinen.Omasta mielestä olin valmis äidiksi,olin ehtinyt olla töissä ja lapset oli toivottuja.Jälkeenpäin kaduttanut ainostaan se kun olosuhteiden pakosta lähdin molemmilta töihin ennen vanhempainvapaan loppumista.

 

20v juuri täyttäneenä... Huonoja puolia ei ole muuta kun oman ajan puute... Melko paljon kun olen yksin lapsen kanssa, mutta sillon kun johonkin pääseekin niin on kiire vauvan luo kotiin :heart: