Kuka päättää pienluokalle menosta?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Adanna
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

Adanna

Uusi jäsen
03.12.2012
2
0
1
Haluaisin tietää kuka päättää meneekö lapseni koulun aloittaessaan tavalliselle luokalle vai pienluokalle.

Lapsellani ei ole mitään diagnoosia, ei tarkkaavaisuushäiriötä, käytöshäiriötä eikä oppimisvaikeuksia. Hän on vain kovin ujo ja hiljainen vieraiden seurassa. Erityislastentarhanopettaja siis oli sitä mieltä, että pienluokalle pitäisi mennä.
 
Meillä ainakin oli lausunnot psykologilta koulunvalmiustesteistä ja puheterapeutilta. Niillä haettiin pienryhmään ja millälie porukalla sielä koulussa päättävätkään, ketkä pienryhmäluokille otetaan.
 
Mun mielestä loppupeleissä te, vanhemmat. Kaverin lapsella on asperger ja suositeltiin jotain erityisluokkaa. Vanhemmat päättivät, että lapsi menee normaaliin luokkaan ja hyvin on mennyt.
 
Vanhemmat päättää. Meillä mietittiin esikoisen kanssa samaa. Ei onneksi painostettu mistään suunnasta mutta koimme sen ujolle tytölle hyväksi vaihtoehdoksi ja sitä se olikin.
 
Perusopetuslain (§ 17) mukaan erityisluokkapäätöksen tekee opetuksen järjestäjä (kunta) ja vanhempia sekä oppilasta kuullaan ennen päätöksentekoa. Käytännössä monet kunnat eivät tee päätöstä, jos vanhemmat vastustavat, mutta tämä on siis mahdollista.
 
Meillä aloitettiin tänä syksynä pienryhmässä(kokeiltiin tavallista 1-3 luokalle saakka) olin ensin todella vastaan sitä, mutta nyt olen huomannut että se oli hyvä ratkaisu meidän lapselle. Syynä oli just oman itsetunnon kohentaminen ujolle lapselle, sekä että työskentely pienemmässä ryhmässä olisi helpompaa. Ainut miinus mikä on tullut että luokka on poikavoittoinen ja eikä kavereita vielä ole :( Meille suosituksen antoi oma luokan ope ja koulupsygologi. Pienryhmiin ei haeta itse vaan ainakin meillä koulupsygologi teki testit ja toimitti asian eteenpäin.
 
Huoltajat eli useimmiten vanhemmat tekevät päätöksen hakemisesta, mutta lisäksi tarvitaan suosittavia lausuntoja esim. psykologilta ja lääkäriltä ja omalta opettajalta. Tavallisesti pienluokkapaikkoja ei riitä kaikille hakijoille, joten varsinaisen päätöksen tekee kunnan opetusviraston erityisopetuksesta vastaavat henkilöt. Ei kuitenkaan vanhempien tahdon vastaisesti, vaikka se teoriassa olisi mahdollista, kuten aiempi kirjoittaja viittasi. Eri kunnissa päätöksenteko etenee vähän eri tavoin, mutta yleensä opetusvirastolla on useampi henkilö lukemassa hakemuksia ja niihin liitettyjä lausuntoja. Yksittäisestä, lasta hoitavan henkilön sanomisesta ei kannata vielä tehdä hätiköityjä johtopäätöksiä, joskus asia otetaan esiin vanhemman kanssa, vaikka ei ole edes näitä tarvittavia tutkimuksia ja suosituksiakaan lapselle. Tärkeintä lienee silloin keskustelu, mitä pienluokalta toivotaan eli se ydinasia, mihin asiaan lapsen kehityksessä haluttaisiin apua.
 
Lapseni on käynyt puheterapiassa puhumattomuuden takia. Ja toimintaterapian aloittaminen on suunnitteilla.

Mietityttää vaan, että millainen oppimisympäristö sellainen pienluokka on, jos on paljon ongelmaisia oppilaita. Voiko saada huonoja vaikutteita? Ja oppiiko luokalla varmasti tarvittavat asiat? Huolestuttaa myös sekin, että saisiko ystäviä, kun varmaan enemmistö luokasta poikia ja miten sellaisella luokalla sitten viihtyisi. Hyviä puolia olisi varmaan, että saisi enemmän huomiota ja ymmärrystä sekä tutustuisi paremmin opettajaan.

Tavalliselle luokalle tulisi kolme tuttua tarhakaveria. En tiedä, mutta uskoisin lapseni pärjäävän tavallisella luokalla, jos opettaja vaan huomioisi ujon lapseni rajoitteet. Kyllä lapselleni aikoinaan ehdotettiin jotain erityispäiväkotiakin, mutta hyvin on pärjännyt ihan tavallisessakin.
 
Mietityttää vaan, että millainen oppimisympäristö sellainen pienluokka on, jos on paljon ongelmaisia oppilaita. Voiko saada huonoja vaikutteita? Ja oppiiko luokalla varmasti tarvittavat asiat?
Pienluokkia/erityisluokkia on monenlaisia. Oma lapseni on dysfasia opetuksessa erityisluokalla ja siellä on aika rauhallista ja hyvä luokkahenki, kavereitakin piisaa. Luokassa kaikilla on siis jotain ongelmia puheen/kielen kanssa. Sanoisin, että pienessä ryhmässä ne tarvittavat asiat oppii varmasti paremmin kuin isossa tavallisessa luokassa, jos itsellä on resursseja ne oppia. Jokaisella on oma henkilökohtainen opetussuunnitelma, osa menee normaalin mukaan, osalla on (kai?) eriytetty, missä on helpotuksia normaaliin verrattuna. Opettajalla on aikaa (samaten avustajilla) paljon enemmän oppilasta kohden. Yksi ison luokan (yli 30 oppilasta) opettaja kerran kiteytti, että hänellä on vähän päälle minuutti aikaa oppilasta kohden isossa luokassa oppitunnin aikaan ja siitäkin ajasta osan syö yhteinen opetus, että sen perusteella voi vanhemmat miettiä, miten yksilöllistä opetusta heidän lapsilleen voi antaa. Erityisluokassahan oppilaita on enintään 12.

Ilman vanhempien suostumusta erityisopetukseen ei laiteta, ihan äärimmäisessä tapauksessa se sitten onnistuu tai alkaa olla siinä vaiheessa, ettei vanhemilla ole muuta vaihtoehtoa enää. Tämäkin on nähty yhden oman lapsen luokan häirikön kohdalla, muut joutuivat pari vuotta kärsimään, kun kyseisen lapsen vanhemmat olivat siirtoa vastaan. Itse allekirjoitimme paperit jo psykologin laajan koulukypsyystutkimuksen jälkeen.

Pyydä noita laajempia koulukypsyystestejä, selvittele millaisia luokkia olisi tarjolla, aina niissä ei ole kaiken sortin ongelmaiset sekaisin.
 
Toisin kuin yleisesti luullaan, niin vanhemmat eivät ole päättävässä asemassa koskien koulun toimintaa ja lapsen opetusta - ei edes oman lapsen. Päätöksestä vastaa rehtori tai koulun johtaja. Yleensä mielipiteet otetaan huomioon erityisopettajalta, mahdollisesti kuraattorilta ja lapsen vanhemmilta. Myös lapsen omalääkärin mielipiteelle annetaan iso painoarvo, mikäli esim. psyykkisesti sairaalla lapsella sellainen on.

Pienluokkaan pääseminen on etuoikeus. Sen oppimisympäristö on rakennettu vartavasten erityistä apua tarvitseville lapsille. Monet lapset eivät tätä mahdollisuutta valitettavasti edes saa, sillä säästötoimenpiteet ovat leikanneet tätäkin rajusti. Ainoa syy yleensä vanhempien vastustukselle on se mitä ympäröivä yhteiskunta ajattelee. Kyllä, eli juuri se "mitä kaikki ajattelee, kun minun lapseni on JOUTUNUT erityisluokalle?". Sinne ei tosiaan jouduta, sinne päästään. Se on ehdottomasti lapsen oma etu oppimisen kannalta. Se ei ikinä ole mikään rangaistus tai häpeäpaalu.

Lapsen erityisluokalle menemisen vastustaminen on samassa sarjassa, kuin että vastustaa lapsensa rokottamista. Karhunpalvelus, jonka vaikutukset voi valitettavasti huomata usein vasta pitkän ajan jälkeen.
 

Yhteistyössä