Kuka on oikea isä?

Lyhyt katsaus menneeseen: Tunsin miehen 4kk, tulin raskaaksi. Mies sanoi, pidä lapsi jos haluat, hän maksaa elarit, mutta ei hoida lasta. Pidin lapsen. Mies kävi katsomassa lasta noin 2-3kk välein pari tuntia (minun ollessa paikalla). Tapasin nykyisen mieheni vauvan ollessa 10kk. Kun bio-isää ei näkynyt eikä kuulunut alkoi tuntua luontevalta että nykyinen on lapselle isä. Saimme yhteisen lapsen.

Ensimmäisen lapseni ollessa 4v bioisä haluaa tapaamiset joka toinen viikonloppu ja suostuin (alkuun päivätapaamiset tutustumista varten). Lapsi nyt 8v ja käynyt isällään jokatoinen viikonloppu. Isä on lapsen kanssa perjantain ja vie joka kerta mummolaan la-su väliseksi ajaksi ja menee itse muualle (ei siis jää itsekkin mummolaan).

Bio isä ei osta mitään, ei maksa elareitakaan enää kuin 70€/kk (en pakota, maksaa mitä maksaa, tai olkoon maksamatta), ei jaksa olla ison lapsen kanssa edes kahta yötä putkeen.. Nykyinen mieheni on lapsen kanssa joka päivä. Maksaa harrastukset, vaatteet jne.. (itse opisklen ja olen ihan pa). Nykyinen mies vie lasta harrastuksiin, istuu sen kanssa päivystyksessä kipeän korvan takia, jää töistä pois kun lapsi oksentaa, on valvonut öitä ja vaihtanut vaippoja..Laittaa ruokaa, huolehtii suihkuun ja koulutavarat jne jne jne..samallalailla kuin minäkin.

Nyt tää bioisi keksi kertoa tytölle että nykyiseni ei ole isä ollenkaan (ollaan sanottu tytölle et sulla on kaks isää, biologinen ja tämä myöhemmin tullut isä) vaan hän on ainut isä jota tytöllä on.. VITTU!!! Oikeesti, miten se ees kehtaa.. En todellakaan ole sitä mieltä että kasa spermaa ja sama dna tekee kenestäkään vanhempaa..:kieh:

 

lapsi saa pitää isänään ketä haluaa. ei se siemenen antaminen viel kestää isää tee. nojoo biologisesti kyl mut isyys syntyy välittämisestä ja huolenpidosta

 

No kyllä mä sen isänkin kannan ymmärrän. Sun miehesi on kuitenkin isäPUOLI, eikä tuollainen "kaksi isää" ole mikään järkevä tapa edes opettaa lapselle.
Nauraahan sille joku vielä, kun lapsi yrittää selittää, että hänellä on kaksi isää, ja joku tiukkaa, että kumpi on "oikea". Ja biologinenhan se on se oikea.
Hemmetti, jos joku exän akka menisi mun lapsille sepostamaan olevansa näiden toinen äiti, mä kävisin kyllä vetään turpaan justiinsa.
Tosin isän sisko on kyllä joskus itseään varaäidiksi nimittänytkin, ja törkeää on mielestäni.

 

lapsi saa pitää isänään ketä haluaa. ei se siemenen antaminen viel kestää isää tee. nojoo biologisesti kyl mut isyys syntyy välittämisestä ja huolenpidosta

lasta on tässä todella törkeää laittaa valitsemaan tai inttämään isälleen. Fiksu aikuinen selittää lapselle asian, ja mielestäni juuri tältä isäpuoli-kantilta, sanoo kenties, että kotona saa isäpuolta sanoa isäksi, mutta ei ole pakko. Ja antaa mahdollisuus kutsua vaikka etunimeltä (onko ap käskenyt sanoa isäksi?)
Ja että bioisän tunteita ei tarvitse loukata kertomalla hänelle, että hänellä on toinen isi.
Ja ap:nä sanoisin sille isälle, että kerta olet isä, niin maksat asianmukaiset elarit. Ja viet asian eteenpäin, se on lapsen oikeus.

 

Isä on oikeassa. Hän on lapsen ISÄ, se ainoa ja oikea.

 

No oikea isähän on se, joka lapsen on tähän maailmaan saattanut.

Sehän taas ei kerro mitään siitä, kuka on lapselle tärkeä.
Äidin uusi mies ja lapsen kasvattaja voi helpostikin olla paljon tärkeämpi, kuin lapsen isä.
Ja jos lapsi haluaa kutsua molempia isöikseen, tai kokee ylipäätään niin, miksi ei saisi niin tehdä?
Lapsihan sen päättää, kuka hänelle on tärkeä ja ketä miksikin kutsuu.
Ei isyys tai äitiys ole mikään pyhä asia, joka ei voisi jakaantua useammalle.

 

No oikea isähän on se, joka lapsen on tähän maailmaan saattanut.

Sehän taas ei kerro mitään siitä, kuka on lapselle tärkeä.
Äidin uusi mies ja lapsen kasvattaja voi helpostikin olla paljon tärkeämpi, kuin lapsen isä.
Ja jos lapsi haluaa kutsua molempia isöikseen, tai kokee ylipäätään niin, miksi ei saisi niin tehdä?
Lapsihan sen päättää, kuka hänelle on tärkeä ja ketä miksikin kutsuu.
Ei isyys tai äitiys ole mikään pyhä asia, joka ei voisi jakaantua useammalle.

Muuten samaa mieltä mutta kyllä äitiys ja isyys on "pyhiä asioita", eikä niitä voi jakaa miten tahansa. Joko sitä on isä tai sitten ei ole.

Lapsi voi pitää toista "isänä", muttei se tee kenestäkään aitoa ja oikeaa isää.

 

Mun mielestä lapsi saa sanoa isäksi molempia miehiä, tai vain sitä, kenen kanssa asuu ja joka huolehtii ja vaikka etunimeltä sitä toista, joka on lapsen alulle laittanut.

Ja tuon lasta hoitavan isän vanhemmat on lapselle isovanhempia siinä missä bioisänkin vanhemmat. Miks tehdä noin iso asia siitä, millä nimellä lapsi vanhempiaan kutsuu? Lapsi itte kokee, että läsnäoleva isä on se oikea, eikä siitä pitäisi mitään ongelmaa tehdä.

Näinä aikoina aika monella on kaksi isää ja kaksi äitiä kun on isä- ja äitipuolia ja perheitä, joissa elää kaksi äitiä lapsen kanssa ja samalla lapsella voi olla kaksi isää, jotka asuvat yhdessä.

Ei lapset toisiaan kiusaa, ellei niitä kiusaamisen elementtejä anneta kotoa.

 

Eräs tuttu lapsi on sellainen kenen isyyttä ei koskaan vahvistettu. Biologinen isä näki lasta 2 tai 3 kertaa ekan elinvuoden aikana, muuta kontaktia heillä ei ole ollut ja lapsi nyt jo murrosikäinen. Äiti tapasi uuden miehen lapsen ollessa hyvin pieni, he saivat pari lasta lisää ja menivät naimisiin jolloin mies adoptoi myös tuon esikoisen. Tässä näkisin että lapsella on yksi oikea isä, tuo adoptioisänsä, ja sen lisäksi biologinen isä jossain.

Muuten en näkisi perintotekijöiden vielä tekevän isyyttä niin pyhäksi ettei lapsi saisi kutsua ja pitää isänään sitä isäpuolta joka hänestä on aina huolehtinut, vaikkei tämä virallisesti isä olekaan. Toki lapselle kannattaa selittää ettei isän luona kutsuisi isäpuolta isäksi.

 

Lapsi itse on 1,5veestä asti kutsunut miestäni sanalla "isi" ja biologinen isä on mennyt etunimellään. Itse puhuttelin molemmista etunimillä mutta toisen lapsen syntymän jälkeen on vaan alkanut että kutsutaan nykyistä isäksi. Lapsi itse sanoi (ei edes kauaa aikaa sitten), että miks pitää olla kaks isää? Haluis vaan yhen. Sanonut että "Mikko" ei tunnu isältä (biologinen isä) ja ei ymmärrä miksi siellä pitää käydä kun on aina kotiin ikävä.. Parhaani mukaan yhdessä kouluterkan kanssa kerrotiin miten homma menee biologisesti ja miksi jollain lapsella on kaksi isää. Terkkari puhui kasvatti-isästä ja biologisesta isästä lapselle.

Eniten riepoo kun lapsen ollessa 2v juttelin biologisen isän kanssa et nyt kun mulla uus mies ja näin niin mitä on mieltä,.Sanoi itse ettei haittaa jos kutsuu isäksi. Biologinen isä ei halunnut huoltajuutta, vaan sanoi et helpompi jos se mulla yksin.. Ookoo, oltiin nuoria ja biologinen isä varmaan kasvoi ajatukseen lapsesta vähän myöhemmin, mutta ei vitussa tarvi tulla lyttäämään miestä joka hoiti isän roolin sillä aikaa kun hän mietti 4-vuotta suhtautumistaan isyyteensä...

 

Muuten en näkisi perintotekijöiden vielä tekevän isyyttä niin pyhäksi ettei lapsi saisi kutsua ja pitää isänään sitä isäpuolta joka hänestä on aina huolehtinut, vaikkei tämä virallisesti isä olekaan. Toki lapselle kannattaa selittää ettei isän luona kutsuisi isäpuolta isäksi.

Muuten samaa mieltä, mutta minusta lapsen pitää saada kutsua isäänsä, sitä isäpuolta, isäksi ihan joka paikassa. Bioisn kuuluu kestää se. Hänen toimintansa takiahan se lapsi kutsuu isäksi toista mieltä eikä siittäjää.

 

Ymmärrän edelleen lapsen oikeaa isää. Tätä riekkumista täällä, sitä en ymmärrä.

 

Uskon, että harmittaa, erityisesti sun miehes puolesta.

Mä varmaan selittäisin lapselle mahdollisimman lapsentajuisesti, että isä tai äiti voi olla myös sellainen, joka ei ole sitä biologisesti. Että vanhemmuus määräytyy ensisijaisesti sen mukaan, kuka lapsesta pitää huolta. Ottais esimerkiksi vaikka adoption.

Ja sit sanois lapselle, että välttää puhumasta isänsä/isovanhempiensa aikana isästä (ei biol.), koska he eivät näe asiaa samalla tavalla.

 

[QUOTE="vieras";28218554]Muuten samaa mieltä, mutta minusta lapsen pitää saada kutsua isäänsä, sitä isäpuolta, isäksi ihan joka paikassa. Bioisn kuuluu kestää se. Hänen toimintansa takiahan se lapsi kutsuu isäksi toista mieltä eikä siittäjää.[/QUOTE]

Olenkin samaa mieltä, mutta tykkään että tämäntyylisiä ikäviä tilanteita voitaisiin välttää jos lapsi ei kutsuisi isäpuolta isäksi bioisänsä seurassa. Jotkut miehet kun ovat niin pönttöjä etteivät näe tuossa tilanteessa vikaa siinä omassa isyydessään vaan alkavat syyttää isäpuolta ja äitiä...

Vaikka se isä näin aikuisen silmin olisi lähinnä itsekäs typerys niin ehkä voisi lapselle markkinoida sen niin että (bio)isäsi rakastaa ja välittää sinusta niin paljon että hänelle voi tulla paha mieli jos kuulee sinun puhuvan Matista isinä tms.

 

[QUOTE="vieras";28218554]Muuten samaa mieltä, mutta minusta lapsen pitää saada kutsua isäänsä, sitä isäpuolta, isäksi ihan joka paikassa. Bioisn kuuluu kestää se. Hänen toimintansa takiahan se lapsi kutsuu isäksi toista mieltä eikä siittäjää.[/QUOTE]
miten niin hänen toimintansa takia? Onhan se 4 vuotta tavannut joka toinen viikonloppu? Ja lapsen alulle saattamisessa väärässä suhteessa ap on ihan yhtä osallinen.
Joka toinen vkl on enemmän kuin minä tapaan lapsiani. Pitäisikö minultakin viedä äidin arvo kokonaan.
Sen isäksi tai äidiksi sanotun "uuden vanhemman" on kyllä syytä sitten myös adoptoida lapsi, jotta biovanhempi pääsee irti velvollisuuksistaan. Eihän ole oikein, että loukataan sanomalla, ettet ole isä, ja kuitenkin lapsi on saamassa elarit ja perinnönjaossa mukana. (ja sitä ap ei voi estää, vaikka on nyt ne elarit jättänyt vaatimatta)

 

Mä tiedän nyt jo nuoren aikuisen, joka on paljonkin tekemisissä biologisen isänsä kanssa, mutta kutsuu tätä etunimeltä ja kasvattajaa (ja äitinsä miestä&sisaruksiensa isää) isäksi.

Ei tuon kaverin biologinen isä tuosta hermostu, kun tajuaa fiksuna ihmisenä sen, että se on hänen oma valintansa, ettei ole ikinä "isäistynyt" lapselleen.
Jos hän olisi ollut paljon ja aidosti läsnä jo lapsen ollessa pieni, voisi hän ollakin lapselle "isä", mutta koska hän ei ollut, niin hän on vain "Markku" - ja silti läheinen aikuinen lapselleen nykyään.

Silti tuo nuori nainen kertoo ulkopuolisille ihmisille isäkseen tuon "Markun", mutta mainitsee kasvaneensa äitinsä miehen kanssa, joka on hänelle "oikea" isä.
Kyllähän lapsi sen tajuaa, että kuka on se hänen biologinen isänsä, mutta muut eivät voi sanoa lapselle, kuka on hänen psykologinen isänsä, eikä välttämättä edes sosiaalista isää voi muut määrittää.

 

Oliko ap estämässä perintöjä, joita tässä nyt hieman ennenaikaisesti ollaan jo jakelemassa?

Se, että lapsi kutsuu isäpuoltaan isäksi ei ole mitään pois tuolta isältä, joka ei ei kumminkaan ensimmäiseen 4 vuoteen vaivautunut pitäämään yhteyttä yllä. Eikä lapsi ole käsittääkseni sanonut, ettet sinä Yrjö minun isäni ole vaan äitini nykyinen puoliso Väinö on se, jota isänäni pidän.

 

[QUOTE="Voielämä";28218631]Eihän ole oikein, että loukataan sanomalla, ettet ole isä, ja kuitenkin lapsi on saamassa elarit ja perinnönjaossa mukana. (ja sitä ap ei voi estää, vaikka on nyt ne elarit jättänyt vaatimatta)[/QUOTE]

Ei tässä kukaan ole näin toiminutkaan.

 

Biologisella isällä on omaisuutta eikä minulla ole aavistustakaan minne ne menevät aikanaan, eikä mitään mielenkiintoa asiaa kohtaan. Sen sijaan nykyinen mieheni on tehnyt testamentin jossa hänen omaisuutensa jaetaan tasan oman biologisen lapsensa ja minun lapsen kesken. Eli siis jakaa perinnön molempien lastensa kanssa tasan riippumatta siitä kenen kasseista ovat alkunsa saaneet. Ihan jo senkin vuoksi ettei lapsi aikuisena tunne oloaan vähemmäksi mieheni silmissä kun omaisuutta joskus jaetaan.

 

Lapsi itse on 1,5veestä asti kutsunut miestäni sanalla "isi" ja biologinen isä on mennyt etunimellään. Itse puhuttelin molemmista etunimillä mutta toisen lapsen syntymän jälkeen on vaan alkanut että kutsutaan nykyistä isäksi. Lapsi itse sanoi (ei edes kauaa aikaa sitten), että miks pitää olla kaks isää? Haluis vaan yhen. Sanonut että "Mikko" ei tunnu isältä (biologinen isä) ja ei ymmärrä miksi siellä pitää käydä kun on aina kotiin ikävä.. Parhaani mukaan yhdessä kouluterkan kanssa kerrotiin miten homma menee biologisesti ja miksi jollain lapsella on kaksi isää. Terkkari puhui kasvatti-isästä ja biologisesta isästä lapselle.

Niin, ehkäpä bioisä löytää kivan vaimon, asuu kivassa asunnossa yms, ja yhtäkkiä lapsi alkaakin viihtyä siellä paljon paremmin, jopa niin hyvin, että haluaa muuttaakin isänsä luo. Hän alkaa kutsua äidikseen tuota äitipuolta, jne.
Lapsethan saattavat muuttaa mieltään hyvinkin äkkiä, esim. perheessä asetettujen rajojen vuoksi.
Sinä sitten varmaankin tyydyt tilanteeseen, sehän on lapsen tahto. Kuten nytkin tunnut tahtovan, ettei lapsen tarvitsisi edes tavata bioisää, kun ei haluaisi.
Sinun velvollisuutesi on tukea lapsen ja toisen vanhemman välejä, ei kostaa sitä ettei hän ollut valmis vanhemmaksi kuin vasta n. 3 vuotta myöhemmin, kun itse tulit vahingossa raskaaksi muutaman kuukauden kestäneessä tapailusuhteessa.

 

Sinun velvollisuutesi on tukea lapsen ja toisen vanhemman välejä, ei kostaa sitä ettei hän ollut valmis vanhemmaksi kuin vasta n. 3 vuotta myöhemmin, kun itse tulit vahingossa raskaaksi muutaman kuukauden kestäneessä tapailusuhteessa.


Voi kuule ollaanko tuettu tapaamisia! jatkuvaa tsemppausta että menet nyt, on siellä kivaa ja annettu jopa rahaa mukaan että menisivät uimahalliin tai tekisivät jotain muuta mukavaa. Yhtään kertaa en ole nalkuttanut jos on perunut viikonloppunsa ja olen ehdottanut että ikäväkin helpottais jos näkisivät useammin vaikka kävisivät viikolla kahvilassa tms.. Mutta ei biologinen mies ehdi kun on kovasti töitä ja harrastuksia ja kavereita ja ja ja kaikkea muuta paitsi olla isä. Hänen pitää saada olla ISÄ, häntä pitää kutsua isäksi, kukaan muu ei saa olla ja mitään ei kuitenkaan tee asian eteen että hänen ja lapsen välit lähenisi..

 

[QUOTE="vieras";28218664]Oliko ap estämässä perintöjä, joita tässä nyt hieman ennenaikaisesti ollaan jo jakelemassa?

Se, että lapsi kutsuu isäpuoltaan isäksi ei ole mitään pois tuolta isältä, joka ei ei kumminkaan ensimmäiseen 4 vuoteen vaivautunut pitäämään yhteyttä yllä. Eikä lapsi ole käsittääkseni sanonut, ettet sinä Yrjö minun isäni ole vaan äitini nykyinen puoliso Väinö on se, jota isänäni pidän.[/QUOTE]
no minä kyllä olettaisin, miksi muuten isä olisi sanonut olevansa ainoa isä. Ja miksi ap yleensä teki aloituksen haluten mielipiteitä "kumpi on oikea isä"...
Ja kyllä se on isältä pois, jos lapsi kutsuu isäkseen toista. Jotkut kypsyvät vanhemmaksi myöhemmin, ap:kin voisi kypsyä vanhojen kaunojen yläpuolelle.

 

Ei ole kaunoja. Ollaan alusta asti sovittu että minä hoida lapsen yksin. Kun löysin uuden kumppanin oli bioisälle tämä ok.. Nyt sitten vuosien päästä alkaakin kaihertaa ja mennään laukomaan lapselle että tuo toinen ei oo sun isäs...

 

Lapsella on oikeus valita vanhempansa tälläisissä tilanteissa. Jos hän kokee kasvatti-isänsä isäkseen, ja kasvatti-iä kokee itsensä lapsen isäksi, niin se on sillä selvä sitten. Asia saattaa käydä bio-isän ylpeden päälle, muttei silti ole häneltä pois.

Mulla on yhteensä kolme faijaa. En näe asiassa ongelmaa.

Lapsen isä on ollut typerä ättiessään lasta aiheesta.

 

No niin, hyvä että olet noin toiminut, ja jatkat tietysti samaan malliin. Mutta selität lapselle, että varoo puhumasta siellä toisesta isästä, koska se ihan tasan varmasti tuntuu pahalta. Bio sentään yrittää, niillä rahkeilla mitä hänellä on. Ja on siitä varmaan hyötynsä, että lapsella on vertailukohta, osaa toivottavasti sitten arvostaa miestäsikin. Ehkä siitä on apua murrosiässä.
Ja toivottavasti myös omaa perhettä suunnitellessa...