Kuka on oikea isä?

Ei ole kaunoja. Ollaan alusta asti sovittu että minä hoida lapsen yksin. Kun löysin uuden kumppanin oli bioisälle tämä ok.. Nyt sitten vuosien päästä alkaakin kaihertaa ja mennään laukomaan lapselle että tuo toinen ei oo sun isäs...

ihmiset muuttavat mieltään, sinäkin muutat joskus ihan varmasti.
Mitenköhän tää ketju menisi, jos äitipuoli kirjoittelisi, että lapsen pitää kutsua häntä äidikseen? Jos bioäiti olisi vaikka mt-häiriön vuoksi ollut estynyt tapaamasta kovin usein aiemmin, mutta nykyisin kuitenkin tapaisi joka toinen vkl?
Voihan mammoista kuka tahansa pimahtaa, ja mies ottaa eron, niin että muutamassa vuodessa sen äidin nimityksen voisi mammoiltakin poistaa?

 

Totaaa... Mites meinasitte sitten sitä 8-vuotiasta komentaa muuttamaan ajatuksiaan siitä, kuka hänen isänsä on?

Joo, toki koskee bio-isään, mutta kumman etu nyt yleensä pitikään pistää edelle, vanhemman vai lapsen?

 

Tuntuu se kuinka pahalta tahansa, mutta lapsella voi olla vain yksi isä. Lapsen biologinen isä on ymmärrettävästi pahastunut kertomastanne sadusta, että "kaikilla muilla on vain yksi isä, mutta sinulla on kaksi". Lapselle voi selittää, että miestäsi voi kutsua isiksi ja että se on ihan ok. Mutta kyllä silti totuus pitää kertoa ja sanoa, että kyseessä on oikeasti isäpuoli.

 

Lapselle on kerrottu kuinka asia on.

 

Lapsella on vain yksi oikea isä, eli biologinen isä. Muut voivat olla esim. äidin poikaystäviä tai isäpuolia. Asiaan ei vaikuta millään tavalla se kuinka huono tai hyvä isä on.

 

Totaaa... Mites meinasitte sitten sitä 8-vuotiasta komentaa muuttamaan ajatuksiaan siitä, kuka hänen isänsä on?

Joo, toki koskee bio-isään, mutta kumman etu nyt yleensä pitikään pistää edelle, vanhemman vai lapsen?

Jos lapsi on uskonut joulupukkiin 8-vuotta, niin väistämättä illuusio särkyy joskus vaikka vanhemmat kuinka valehtelisivat että on se pukki olemassa...

 

ihmiset muuttavat mieltään, sinäkin muutat joskus ihan varmasti.
Mitenköhän tää ketju menisi, jos äitipuoli kirjoittelisi, että lapsen pitää kutsua häntä äidikseen? Jos bioäiti olisi vaikka mt-häiriön vuoksi ollut estynyt tapaamasta kovin usein aiemmin, mutta nykyisin kuitenkin tapaisi joka toinen vkl?
Voihan mammoista kuka tahansa pimahtaa, ja mies ottaa eron, niin että muutamassa vuodessa sen äidin nimityksen voisi mammoiltakin poistaa?

Esität täysin erilaista tilannetta. Kukaan ei ole vaatinut tätä lasta kutsumaan ketää isäksi tai äidiksi, vaan biologinen isä on kieltänyt lasta kutsumasta isäksi tuntemaansa vanhempaa isäksi. Miten voit olla sokea tälle erolle?

Olen melko varma, että jos ap:n lapsi nyt lähenisi kovasti biologisen isän kanssa ja tutustuisi sitä kautta rakkaaseen äitipuoleen, saisi lapsi kutsua tätäkin naista äidikseen. Kukaan ei pakottaisi kutsumaan eikä kieltäisi kutsumasta. Saattaisihan se vähän sydämestä kirpaista, että toinenkin nainen saa tuon äiti-tittelin, mutta ei siitä silti aleta lapselle raivoamaan tai hänen tunteitaan kieltämään.

Mielensä saa toki muuttaa, mutta ei sen varjolla voi käyttäytyä kuin itsekäs sika.

 

Esität täysin erilaista tilannetta. Kukaan ei ole vaatinut tätä lasta kutsumaan ketää isäksi tai äidiksi, vaan biologinen isä on kieltänyt lasta kutsumasta isäksi tuntemaansa vanhempaa isäksi. Miten voit olla sokea tälle erolle?

Olen melko varma, että jos ap:n lapsi nyt lähenisi kovasti biologisen isän kanssa ja tutustuisi sitä kautta rakkaaseen äitipuoleen, saisi lapsi kutsua tätäkin naista äidikseen. Kukaan ei pakottaisi kutsumaan eikä kieltäisi kutsumasta. Saattaisihan se vähän sydämestä kirpaista, että toinenkin nainen saa tuon äiti-tittelin, mutta ei siitä silti aleta lapselle raivoamaan tai hänen tunteitaan kieltämään.

Mielensä saa toki muuttaa, mutta ei sen varjolla voi käyttäytyä kuin itsekäs sika.

epäilen vähän, että ap tuskin sulattaisi äitipuolen kutsumista äidiksi. Ja äitihän tässä näyttää raivoavan, vaikka olisi voinut vain lapselle sanoa, että virallisesti bioisä on se isä (näinhän se menee, isäpuolella ei ole velvollisuuksia eikä oikeuksia esim. äidin kuollessa, ja lapsi myös on bioisän perillinen. Siis lain silmissä hän on isä, ja sillä hyvä), ja että hänen luonaan kannattaa toivetta nimityksestä kunnioittaa, ja jättää kertomatta millä nimellä isäpuolta kutsuu.

 

Jos biologisella isällä olisi suhde ja lapsi haluaisi kutsua tätä naista äidiksi niin ok. Tiedän itse mikä lapselleni olen ja sitä ei toisten tittelit horjuta. Olisi mukavaa minunkin kannalta jos siellä olisi joku nainen joka vaikka laittais ruokaa (nyt syövät lättypitsaa, mutta ei siihenkään kuole kun harvoin käy) ja tekisivät vaikka muksuja niin olisi sisaruksia ja varmasti senkin takia mielekkäämpi vierailla isän luona. Jos ois fiksu uus puoliso niin pitäisivät lasta siellä koko viikonlopun eikä kuskattas mummolaan jo lauantai aamuna. Olen itsekkin eroperheestä jossa isällä oli uusi puoliso ja kutsuimme isän puolisoa vara-äidiksi ja se oli kaikille ok.

Kyse ei ole siitä miksi kutakin kutsuu, vaan siitä jos kusee itse välit omaan lapseen on turha tulla itkemään ja komentamaan titteleistä kun tunneside on luotu toiseen mieheen. Ja lapsi kyllä tietää että biologinen isä on "oikea isä" kun terveydenhoitajalle varasin ajan kun en osannut itse tuon ikäiselle biologiaa selittää niin etten järkyttäisi liikaa.. Puhuttiin siemenistä ja raskaudesta.. Mutta lapsi ajattelee asian tunnetasolla toisin ja en aio kyllä pakottaa muistamaan biologisen isän luona miksi ketäkin siellä saa kutsua... Nykyinen mieheni on alkanut jo puhuman itsekkin että menet nyt sinne Mikko-isän luo. Eli täältä päästä koitetaan tukea suhdetta, mutta ei näy toisinpäin toimivan...:kieh:

 

epäilen vähän, että ap tuskin sulattaisi äitipuolen kutsumista äidiksi. Ja äitihän tässä näyttää raivoavan, vaikka olisi voinut vain lapselle sanoa, että virallisesti bioisä on se isä (näinhän se menee, isäpuolella ei ole velvollisuuksia eikä oikeuksia esim. äidin kuollessa, ja lapsi myös on bioisän perillinen. Siis lain silmissä hän on isä, ja sillä hyvä), ja että hänen luonaan kannattaa toivetta nimityksestä kunnioittaa, ja jättää kertomatta millä nimellä isäpuolta kutsuu.

No olisin minäkin vihainen lapsen puolesta, jos joku tulisi hänelle sanomaan, ettei hänen isänsä ole "oikea isä". VMP. Olisiko tässä tapauksessa se lapselle noin sanonut aikuinen kuitenkin vähemmän oikeutettu suuttumiseen, kuin lapsen tunteita puolustava äiti?

Ja sinun oletuksesi muiden sulattamisista eivät merkitse mitään.

 

No eihän sun tarvitse "pakottaa" muistamaan, kunhan selität lapselle, että se tuntuu isästä pahalta. Jos lapsi ei tahallaan halua kuittailla, niin eiköhän tuo sen oppine jossain vaiheessa.
Mutta tuo muistuttelu, että "itse on tyrinyt" tuntuu kyllä väärältä siinä mielessä, että voihan sen laskea ohimeneväksi mielenhäiriöksi.
Sitä en sitten tiedä, että voiko kukaan puuttua asiaan, jos vie lapsen mummolaan, ja lapsikin olisi mieluummin kotona. Voiko lapsi esim. myöhemmin kieltäytyä tapaamasta vanhempaa?
Ehkä sun pitäisi käydä lastenvalvojalla juttelemassa, ja sinuna tosiaan hakisin ne normaalit elarit nyt ainakin.
Mutta tämä asiahan nyt on ihan erillinen tuosta, että miksi ketäkin sanotaan.
Ja ok, jos sulle passaa, että äitipuolta sanoisi äidiksi, veikkaan että useimmat äidit repisivät pelihousunsa totaalisesti.

 

No eihän sun tarvitse "pakottaa" muistamaan, kunhan selität lapselle, että se tuntuu isästä pahalta. Jos lapsi ei tahallaan halua kuittailla, niin eiköhän tuo sen oppine jossain vaiheessa.
Mutta tuo muistuttelu, että "itse on tyrinyt" tuntuu kyllä väärältä siinä mielessä, että voihan sen laskea ohimeneväksi mielenhäiriöksi.
Sitä en sitten tiedä, että voiko kukaan puuttua asiaan, jos vie lapsen mummolaan, ja lapsikin olisi mieluummin kotona. Voiko lapsi esim. myöhemmin kieltäytyä tapaamasta vanhempaa?
Ehkä sun pitäisi käydä lastenvalvojalla juttelemassa, ja sinuna tosiaan hakisin ne normaalit elarit nyt ainakin.
Mutta tämä asiahan nyt on ihan erillinen tuosta, että miksi ketäkin sanotaan.
Ja ok, jos sulle passaa, että äitipuolta sanoisi äidiksi, veikkaan että useimmat äidit repisivät pelihousunsa totaalisesti.

Paskaa. Useimmista varmaan tuntuisi pahalta, mutta he eivät asiasta lapsilleen raivoaisi. Useimmat äidit eivät ole myöskään lapsiaan hylänneet ja keksineet leikkiä kiinnostunutta vuosien jälkeen ja alkaneet urputtamaan lasta vuosikausia hoitaneen naisen äitiydestä.

 

No olisin minäkin vihainen lapsen puolesta, jos joku tulisi hänelle sanomaan, ettei hänen isänsä ole "oikea isä". VMP. Olisiko tässä tapauksessa se lapselle noin sanonut aikuinen kuitenkin vähemmän oikeutettu suuttumiseen, kuin lapsen tunteita puolustava äiti?

Ja sinun oletuksesi muiden sulattamisista eivät merkitse mitään.

ja sinunko oletukset merkitsevät enemmän kuin minun? Ahaa. Oletan että tunnet nyt sitten ap:n, mutta turha sun on tulla minun mielipidettäni ja oletuksia haukkumaan sen huonommiksi kuin sinunkaan.
Kaikki me täällä yleensä muodostamme mielipiteemme sillä perusteella mitä tietoja on käytettävissä, muistaen että käytössä on vain toisen osapuolen näkemys. Ja siihen vielä vaikuttaa aiempi kokemus, aiemmat keskustelut vastaavista aiheista, jne.
Moni voisi ihan hyvin tähän vetäista vaikkapa sellaisen mielipiteen, että ehkä kirjoittaja on tahallaan jättänyt ehkäisyn pois saadakseen miehen kiikkiin, tai varmasti monen mielestä myös abortti olisi ollut viisain, jos ei halua "väärää miestä" lapsensa isäksi.
Ehkäpä mies todella on tullut isäksi siinä tilanteessa, ettei ole mikään ihme, että hän on hyväksynyt asian vasta myöhemmin.

 

ja sinunko oletukset merkitsevät enemmän kuin minun? Ahaa. Oletan että tunnet nyt sitten ap:n, mutta turha sun on tulla minun mielipidettäni ja oletuksia haukkumaan sen huonommiksi kuin sinunkaan.
Kaikki me täällä yleensä muodostamme mielipiteemme sillä perusteella mitä tietoja on käytettävissä, muistaen että käytössä on vain toisen osapuolen näkemys. Ja siihen vielä vaikuttaa aiempi kokemus, aiemmat keskustelut vastaavista aiheista, jne.
Moni voisi ihan hyvin tähän vetäista vaikkapa sellaisen mielipiteen, että ehkä kirjoittaja on tahallaan jättänyt ehkäisyn pois saadakseen miehen kiikkiin, tai varmasti monen mielestä myös abortti olisi ollut viisain, jos ei halua "väärää miestä" lapsensa isäksi.
Ehkäpä mies todella on tullut isäksi siinä tilanteessa, ettei ole mikään ihme, että hän on hyväksynyt asian vasta myöhemmin.

Ei tässä kenenkään oletukset mitään paina, minä en vain tuomitse ap:ta tässä oletuksieni perusteella.

 

Paskaa. Useimmista varmaan tuntuisi pahalta, mutta he eivät asiasta lapsilleen raivoaisi. Useimmat äidit eivät ole myöskään lapsiaan hylänneet ja keksineet leikkiä kiinnostunutta vuosien jälkeen ja alkaneet urputtamaan lasta vuosikausia hoitaneen naisen äitiydestä.

no mun mielestä sun oletuksesi on nyt paskaa, mutta ihan sama, mulle on ihan yhdentekevää, miten joku vieras mamma lapsineen kiukuttelee ja tappelee isän tapaamisista, ja saako lapsi kenties joku päivä selkäänsä jos ei osaa varoa suutaan. Niitä tapaamisia kun ei noin vain estetä. Joskus valitettavasti, joskus onneksi, sillä lähivanhemmista löytyy sellaisia piruja, että etävanhemmalle käy todella vaikeaksi joskus luoda se läheinen suhde lapseen.
Mutta se, että lasta nyt vain ei huvita, on aika huono syy antaa lapsen vieraantua.

 

no mun mielestä sun oletuksesi on nyt paskaa, mutta ihan sama, mulle on ihan yhdentekevää, miten joku vieras mamma lapsineen kiukuttelee ja tappelee isän tapaamisista, ja saako lapsi kenties joku päivä selkäänsä jos ei osaa varoa suutaan. Niitä tapaamisia kun ei noin vain estetä. Joskus valitettavasti, joskus onneksi, sillä lähivanhemmista löytyy sellaisia piruja, että etävanhemmalle käy todella vaikeaksi joskus luoda se läheinen suhde lapseen.
Mutta se, että lasta nyt vain ei huvita, on aika huono syy antaa lapsen vieraantua.

Mitähän ihmettä sinä sössötät taas? Sinua ei kiinnosta vaikka biologinen isä hakkaisi lasta? Ihailtavaa. Ja lasta ei huvita mikä? Mitä lapsen huvittamisella on taas ollut minkään kanssa tekemistä? Lopettaisit inttämisen, jos ei enää löydy mitään perusteita.

 

Lapsi viihtyy siellä mummolassa ja mummo haluaa lapsen sinne. Mummo auttoi vauva aikana ja on lapsen kanssa läheinen. Joskus vaan tulee mieleen halusiko mummo tapaamiset ja houkutteli poikansa hakemaan oikeutta jokatoinen viikonloppu..

 

Mitähän ihmettä sinä sössötät taas? Sinua ei kiinnosta vaikka biologinen isä hakkaisi lasta? Ihailtavaa. Ja lasta ei huvita mikä? Mitä lapsen huvittamisella on taas ollut minkään kanssa tekemistä? Lopettaisit inttämisen, jos ei enää löydy mitään perusteita.

lopeta ite. Mähän vain oon yrittänyt sanoa, että kannattaa sovussa yrittää olla, ja ärsyttämättä suotta isää sillä että "kuka tässä on oikea isä", kun bio se sitä papereiden mukaan on. Ja koska se (mielipiteeni) ei kelvannut (sulle) niin sanoin että ihan samahan se on, jos jonkun lapsen elämä on helvettiä siinä vanhempien (ja kenties myös lapsen) tapellessa ketä sanoo isäkseen.
Ja ap:han toi selvästi ilmi, että häntä tympii tilanne, ja lapsi haluaisi vain yhden isän, ja olla tapaamatta biovanhempaa.
Ja ap, joo, voihan se hyvinkin olla, että mummo se kaiken takana on. Mutta koska lapsi tykkää, niin mikäs siinä sitten, onhan se kiva että sieltä puolelta löytyy joku jonka kanssa on kiva pitää suhdetta yllä.

 

lopeta ite. Mähän vain oon yrittänyt sanoa, että kannattaa sovussa yrittää olla, ja ärsyttämättä suotta isää sillä että "kuka tässä on oikea isä", kun bio se sitä papereiden mukaan on.

Anteeksi nyt vaan, mutta et todellakaan jättänyt sanomisiasi tuohon, vaan ulisit siitä, kuinka ap pakottaa lapsensa sanomaan uutta miestään isäksi ja kuinka kaikki naisetkin olisivat suuttuneet, mikäli lapsi kutsuisi äitipuolea äitiksi. Missään vaiheessa en ottanut kantaa sinun "neuvoihisi" vaan noihin haukkumisiin ja oletuksiin vain.

Ja koska se (mielipiteeni) ei kelvannut (sulle) niin sanoin että ihan samahan se on, jos jonkun lapsen elämä on helvettiä siinä vanhempien (ja kenties myös lapsen) tapellessa ketä sanoo isäkseen.

Näetkö itsekään tässä mitään järkeä? Koska en arvostanut sinun "mielipidettäsi" (eli tapaasi haukkua ap:ta) niin on ihan sama, vaikka lapsen elämä menisi pilalle?

Ja ap:han toi selvästi ilmi, että häntä tympii tilanne, ja lapsi haluaisi vain yhden isän, ja olla tapaamatta biovanhempaa.

Niin, eikö tätä olisi saanut sanoa? Mielestäni ap ei missään välissä kuitenkaan ollut tapaamisia kieltämässä tai biologista isää lapselle mollaamassa. Teeskennelläkö pitäisi, että viddu kun kaikilla on kivaa?

Ja ap, joo, voihan se hyvinkin olla, että mummo se kaiken takana on. Mutta koska lapsi tykkää, niin mikäs siinä sitten, onhan se kiva että sieltä puolelta löytyy joku jonka kanssa on kiva pitää suhdetta yllä.

Tästä olen samaa mieltä, että biologinen mummo on rikkaus. Saa se silti ärsyttää, jos sama mummo väkisillä vaatii pojalleen oikeuksia, joita tämä ei edes halua, ja tästä syystä vanhempien välille tulee turhaa skismaa.

Mielestäni ap tässä haki nyt vähän purkukanavaa ärsytykselleen ja vertaistukea. Ilmeisesti ei kuitenkaan saisi ärsyttää koska sinä tiedät, että ap:n lapsella on paskat oltavat ja biologinen isä on ihan oikeassa. Vai mikä se pointti oli?

 

lopeta ite. Mähän vain oon yrittänyt sanoa, että kannattaa sovussa yrittää olla, ja ärsyttämättä suotta isää sillä että "kuka tässä on oikea isä", kun bio se sitä papereiden mukaan on. Ja koska se (mielipiteeni) ei kelvannut (sulle) niin sanoin että ihan samahan se on, jos jonkun lapsen elämä on helvettiä siinä vanhempien (ja kenties myös lapsen) tapellessa ketä sanoo isäkseen.
Ja ap:han toi selvästi ilmi, että häntä tympii tilanne, ja lapsi haluaisi vain yhden isän, ja olla tapaamatta biovanhempaa.
Ja ap, joo, voihan se hyvinkin olla, että mummo se kaiken takana on. Mutta koska lapsi tykkää, niin mikäs siinä sitten, onhan se kiva että sieltä puolelta löytyy joku jonka kanssa on kiva pitää suhdetta yllä.

Ap on kyllä yrittänyt tukea bioisän isyyttä ja oikeutta lapsen tapaamiseen. On kannustanut isää tapaamaan useamminkin jotta välit lapsen kanssa lähenisivät.
Sinun kirjoituksistasi saa sellaisen käsityksen , että bioisä-raukkaa vedätetään eikä anneta tavata lastaan.
Sille ei voi mitään, että lapsella on läheiset välit mieheen joka asuu samassa taloudessa, joka kantaa vastuun lapsen hyvinvoinnista, huolehtii, elättää ja rakastaa lasta.
Biologinen vanhemmuus ei ole se tärkein asia maailmassa. Se että antaa kasan geenejään eteenpäin ei vielä tee ketään oikeaksi isäksi tai äidiksi. Oikea vanhemmuus on välittämistä, huolehtimista ja rakastamista. Se syntyy lapsen ja aikusien välille vuosien saatossa, useimmiten täysin luonnollisesti.
Ajattelepa asiaa siltäkin kantilta, että onko adoptiovanhemmat lastensa oikeita vanhempia? Voisitko sanoa adoptioäidille, ettei tämä ole oikea äiti lapselleen?

 

Mää: Voisitko ajatella asiaa tältä kannalta.
Oletetaan, että olet nyt n. 25 vuotias. Kun olit 13-vuotias sinun elämääsi ilmestyi mies, jonka sait yllättäen tietää olevan biologinen isäsi. Koko sen astisen elämäsi olt tuntenut isänäsi jonkun muun miehen joka on siis kuulunut perheeseesi, huolehtinut sinusta, kohdellut kuin omaa lastaan ja rakastanut sinua ja jota olet sanonut isäksesi.

Nyt olet tavannut tätä biologista isääsi pari kertaa kuukaudessa yli kymmenen vuotta ja kutsut häntä Martiksi. Kuitenkin ydinperheeseesi kuuluu edelleen tämä mies joka on sinut kasvattanut ja jota pidät isänäsi, hän on edelleen äitisi aviomies ja pikkusisarustesi isä. Yhtenä päivänä Martti sanoo sinulle, että kuule, minä olen sinun ainoa isäsi ja se toinen tyyppi, joka sinut on kasvattanut, ei oikeastaan ole sinulle isä ollenkaan. Että voisitko lakata sanomasta sitä toista miestä isäksesi ja kutsua vain ja ainoastaan minua isäksi, koska muuten minä pahoitan mieleni. Miten helppoa se sinusta olisi? Noin puoleen sinun elämästäsi tämä biologinen isä ei olisi kuulunut lainkaan ja siihen toiseen puoleen loppuviimein vähän satunnaisesti, ainakin verrattuna siihen kasvatti-isään.

Minun ymmärtääkseni tässä ainoa joka on esittänyt mitään vaatimuksia titteleistä ja kutsumisista on tuo biologinen isä, joka on, kuten asian jossain kohtaa ilmaisit, vaan herännyt isyyteen vähän myöhemmin. Eihän siinä mitään, hieno juttu että näin on käynyt. Sillä välin kuitenkin joku muu on herännyt isyyteen vähän aikaisemmin, kantanut vastuun isyydestä, antanut lapselle isän mallin ja hoitanut lasta kuin isä.

Sillä aikaa kun tuo biologinen isä on herätellyt isyyttään, lapsella on jo ollut isä, jonka ei ole tarvinnut vaatia kutsumanimeksi isää, koska lapsi on sen luonnostaan hänelle antanut. Minusta olisi ihan järjetöntä lapsen syyllistämistä sanoa hänelle, että sinun vastuullasi on tuon biologisen isän mielen pahoittaminen, jos hänen aikanaan kutsut isäksi sitä miestä joka on sinun mielessäsi isäsi.

Ja kyllä sama pätee toisin päin. Jos lapsen äiti on lapsen elämästä ensimmäiset neljä vuotta lähes täysin poissa kuvioista ja sen jälkeen muutaman vuoden ajan tapaa lasta pari kertaa kuukaudessa, kun taas lapsen biologisen isän vaimo ja sisarusten äiti kuuluu perheeseen koko tämän ajan, niin kyllä minusta äiti on se, joka lapsen on kasvattanut kuin omansa, ei se kenen pimpistä se lapsi on putkahtanut. Toki jos lapsi itse haluaa, hän voi kutsua äidikseen vaikka molempia, mutta biologisella äidillä ei olisi tuossa tilanteessa mitään oikeutta vaatia ainoan äidin titteliä.

..mutta tämähän on vain minun mielipiteeni...

 

Tuntuisi aika epäreilulta se että jos sisaruskin kutsuu miestä (joka heidät on yhtälailla kasvattanut) isäksi niin miksi se toinen ei saisi?!

 

Ettäs kehtaat maksattaa miehelläsi mukulasi!

 

Mää: Voisitko ajatella asiaa tältä kannalta.
Oletetaan, että olet nyt n. 25 vuotias. Kun olit 13-vuotias sinun elämääsi ilmestyi mies, jonka sait yllättäen tietää olevan biologinen isäsi. Koko sen astisen elämäsi olt tuntenut isänäsi jonkun muun miehen joka on siis kuulunut perheeseesi, huolehtinut sinusta, kohdellut kuin omaa lastaan ja rakastanut sinua ja jota olet sanonut isäksesi.

Nyt olet tavannut tätä biologista isääsi pari kertaa kuukaudessa yli kymmenen vuotta ja kutsut häntä Martiksi. Kuitenkin ydinperheeseesi kuuluu edelleen tämä mies joka on sinut kasvattanut ja jota pidät isänäsi, hän on edelleen äitisi aviomies ja pikkusisarustesi isä. Yhtenä päivänä Martti sanoo sinulle, että kuule, minä olen sinun ainoa isäsi ja se toinen tyyppi, joka sinut on kasvattanut, ei oikeastaan ole sinulle isä ollenkaan. Että voisitko lakata sanomasta sitä toista miestä isäksesi ja kutsua vain ja ainoastaan minua isäksi, koska muuten minä pahoitan mieleni. Miten helppoa se sinusta olisi? Noin puoleen sinun elämästäsi tämä biologinen isä ei olisi kuulunut lainkaan ja siihen toiseen puoleen loppuviimein vähän satunnaisesti, ainakin verrattuna siihen kasvatti-isään.

Minun ymmärtääkseni tässä ainoa joka on esittänyt mitään vaatimuksia titteleistä ja kutsumisista on tuo biologinen isä, joka on, kuten asian jossain kohtaa ilmaisit, vaan herännyt isyyteen vähän myöhemmin. Eihän siinä mitään, hieno juttu että näin on käynyt. Sillä välin kuitenkin joku muu on herännyt isyyteen vähän aikaisemmin, kantanut vastuun isyydestä, antanut lapselle isän mallin ja hoitanut lasta kuin isä.

Sillä aikaa kun tuo biologinen isä on herätellyt isyyttään, lapsella on jo ollut isä, jonka ei ole tarvinnut vaatia kutsumanimeksi isää, koska lapsi on sen luonnostaan hänelle antanut. Minusta olisi ihan järjetöntä lapsen syyllistämistä sanoa hänelle, että sinun vastuullasi on tuon biologisen isän mielen pahoittaminen, jos hänen aikanaan kutsut isäksi sitä miestä joka on sinun mielessäsi isäsi.

Ja kyllä sama pätee toisin päin. Jos lapsen äiti on lapsen elämästä ensimmäiset neljä vuotta lähes täysin poissa kuvioista ja sen jälkeen muutaman vuoden ajan tapaa lasta pari kertaa kuukaudessa, kun taas lapsen biologisen isän vaimo ja sisarusten äiti kuuluu perheeseen koko tämän ajan, niin kyllä minusta äiti on se, joka lapsen on kasvattanut kuin omansa, ei se kenen pimpistä se lapsi on putkahtanut. Toki jos lapsi itse haluaa, hän voi kutsua äidikseen vaikka molempia, mutta biologisella äidillä ei olisi tuossa tilanteessa mitään oikeutta vaatia ainoan äidin titteliä.

..mutta tämähän on vain minun mielipiteeni...

vastaan: kyllä, jos olisin puolet elämästäni tavannut säännöllisesti tätä bioisää, niin kyllä hänkin tuntuisi isältä jossain määrin. Ja varmasti voisin välttää ristiriitoja niin että pitäisin omana tietonani, jos kutsun isäpuolta kotona isäksi. Minulla ei ole mitään tarvetta osoittaa hänelle paikkaansa, eikä saada näyttää, kuinka itse on isyytensä tyrinyt.
Onhan se tavallaan lapsen ohjaamista valehteluun, mutta sekin taito tässä elämässä joskus on viisaampi, kuin pahoittaa toisen mieli totuudella. Ihan samoin lapsen on syytä oppia toimimaan, jos kaverinsa sanoo itseään tyhmäksi ja rumaksi. Eikös valhe ole silloinkin sallittu?
Tuliko selväksi?
Minä en vain voi vastata teille, että joo, bioisä ansaitsee sen, ettei häntä kutsuta isäksi, vaikka onkin selvästi yrittänyt luoda suhdetta lapseen, ja että hän ansaitsee tapaamisissa kuunnella, kuinka lapsi selittää, että "isä teki sitä ja isä teki tätä". Minä en vaan voi sanoa niin, anteeksi.

 

Ettäs kehtaat maksattaa miehelläsi mukulasi!

tuokin on totta. Ap:na vaatisin ne elarit, ehkäpä se isä hermostuisi niin että häipyisi, ja ongelma poistuisi itsekseen.