Kuka muu ei usko onnellisiin liittoihin?

minä en jaksa uskoa! naiset toki sanovat olevansa onnellisessa liitossa, koska he HALUAVAT olla ... mutta eiköhän siellä ole ne samat kuviot; ärsyttää miehen ylityöt ja kaverimenot, ärsyttää likaiset kalsarit ja vessanpöntön kannet, ärsyttää tuo vatupassiasento... miestä ärsyttää naisen pihtaaminen (siitä en tiedä mitään, mutta olen kuullut B) ), miestä kyllästyttää jokapäiväinen lapsiperhe-elämä (siksi perheenisät tekevät tilastojen mukaan eniten ylitöitä; töihin on kivempi jäädä, kuin mennä työpäivän jälkeen seuraavaan työhön), mies hakee seikkailuja netistä, chatistä, ravintolasta; viimeistään tilaisuuden tullen kilteinkin perheenisä pettää.. ja keskusteluja seuranneena kaikkiin näihin pettämisjuttuihin on selvänä viestinä: jätä se sika!

joten en, en usko onnellisiin liittoihin.
 
Eri syyt, mutta en minäkään mihinkään kovin ihmeellisiin liittoihin usko, en vaikka olisin aikoinaan saanut hänet, jota ihan hulluna rakastin :/ kai se tuo onnellisuus on siinä miten itse suhtautuu asioihin eikä siinä miten asiat ovat...
 
No siis ei kai satuihin kukaan usko mutta jos liitto on enimmäkseen onnellinen niin kyllä nuo mainitsemasi arjen kurjuudet kestää.
Kyse on ihmisistä joten jatkuvaa onnea tuskin voidaan edes vaatia, ellei sitten käytä jotain aineita... ja sekin loppuu aikanaan.
 
hei
Luuletko siis, että onnellinen liitto on sama kuin ainainen ruusuilla tanssi?

Ei se sitä tarkoita, onnellisessakin liitossa on "ryppyjä". Mutta satunnaisella hermojen kiristymisellä ei ole mitään tekemistä kokonaisonnellisuuden kanssa.

Älä sekoita puuroja ja vellejä. ;)

Ja kyllä, meillä on onnellinen liitto. Molempien mielestä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja hei:
Luuletko siis, että onnellinen liitto on sama kuin ainainen ruusuilla tanssi?

Ei se sitä tarkoita, onnellisessakin liitossa on "ryppyjä". Mutta satunnaisella hermojen kiristymisellä ei ole mitään tekemistä kokonaisonnellisuuden kanssa.

Älä sekoita puuroja ja vellejä. ;)

Ja kyllä, meillä on onnellinen liitto. Molempien mielestä.
Näinpä. Eli peesiä.
 
elämää ei sen enempää
Alkuperäinen kirjoittaja Aamukahvi:
minä en jaksa uskoa! naiset toki sanovat olevansa onnellisessa liitossa, koska he HALUAVAT olla ... mutta eiköhän siellä ole ne samat kuviot; ärsyttää miehen ylityöt ja kaverimenot, ärsyttää likaiset kalsarit ja vessanpöntön kannet, ärsyttää tuo vatupassiasento... miestä ärsyttää naisen pihtaaminen (siitä en tiedä mitään, mutta olen kuullut B) ), miestä kyllästyttää jokapäiväinen lapsiperhe-elämä (siksi perheenisät tekevät tilastojen mukaan eniten ylitöitä; töihin on kivempi jäädä, kuin mennä työpäivän jälkeen seuraavaan työhön), mies hakee seikkailuja netistä, chatistä, ravintolasta; viimeistään tilaisuuden tullen kilteinkin perheenisä pettää.. ja keskusteluja seuranneena kaikkiin näihin pettämisjuttuihin on selvänä viestinä: jätä se sika!

joten en, en usko onnellisiin liittoihin.
Tuskin on yhtään parisuhdetta jossa ei välillä olisi harmeja.
Mutta ei muutamat likaiset kalsarit ainakaan meidän onnea vähennä. Ihmisiä tässä ollaan. Hermostutaan ja ja tiuskitaan. Elämää se on vaan.
-Silti väitän meidän olevan onnellisia. Tavallisia tuntevia ihmisiä.
Onnea voi olla sekin että uskaltaa kertoa ärsytyksen aiheen.
 
kysyin kuka EI usko..

ja lisään vielä, että inhoan parisuhteessa mustasukkaisuutta. en voi vihata mitään muuta niin paljon, kuin sitä että toista vahditaan ja epäillään ja syytellään... ei hyvä.

ja palstaa lukeneena moni nainen itse tekee tuota.. onnellinen?
 
Alkuperäinen kirjoittaja hei:
Luuletko siis, että onnellinen liitto on sama kuin ainainen ruusuilla tanssi?

Ei se sitä tarkoita, onnellisessakin liitossa on "ryppyjä". Mutta satunnaisella hermojen kiristymisellä ei ole mitään tekemistä kokonaisonnellisuuden kanssa.

Älä sekoita puuroja ja vellejä. ;)

Ja kyllä, meillä on onnellinen liitto. Molempien mielestä.
Tuota mieltä minäkin. Kyllä meilläkin toisen tavat ärsyttää, välillä hermot kiristyy tosissaan ja riidellään. Tuntuu ajoittain ettei toinen ymmärrä mitään...

Mutta rakastetaan toisiamme ja yleensä menee ihan hyvin, ollaan onnellisia.
 
En kai sais vastata tähän ketjuun kun mua ei ärsytä miehen ylityöt eikä likaiset kalsaritkaan(pyykkikorissa kun yleensä ovat), vessanpöntöstä nyt puhumattakaan (en oo koskaan tajunnu mikä oikeus naisilla on vaatia pytyn olevan aina vain heitävarten käyttövalmiina), mies ei harrasta baareilua eikä chattailyä ja kaverimenotkin on ihan kohtuullisia.

Seksiä ei 7 vkoisen vaavin vuoksi ole pahemmin ollut viimeaikoina, mutta mies kuitenkin tuntuu nauttivan perhe-elämästä ja hoitaa mielellään lapsiaan vaikka jokapäivä.

Uskon siis onnellisiin liittoihin, vaikkakaan en yllä mainituista syistä, omaa liittoani ei likaiset kalsarit tai väärässä asennossa olevat pytynkannet saa pilalle... =)
 
MinniManni
Jos onnellisuus on on noista pöntön kansista ja kalsareista kiinni niin on kyllä aika pinnallista elämä. Eihän ketään sellaista ihmistä ole olemassa jolla ei olisi jotain sellaista (pientäkin) tapaa, joka ärsyttää (mm. tuo pöntön kansi). Kyllä onnellisuus on kuule jotain ihan muuta. Sitä ei voi selittää, se on jotain niin syvällistä, sen voi vain sydämessään tuntea. Vaikuttaa siltä kun et olisi koskaan sellaista tuntenut, kun noin kirjoitit.
 
huom. sanoit sen itsekin.
Alkuperäinen kirjoittaja Aamukahvi:
kysyin kuka EI usko..

ja lisään vielä, että inhoan parisuhteessa mustasukkaisuutta. en voi vihata mitään muuta niin paljon, kuin sitä että toista vahditaan ja epäillään ja syytellään... ei hyvä.

ja palstaa lukeneena moni nainen itse tekee tuota.. onnellinen?
Moni ei ole sama kuin kaikki.
 
k&j
Alkuperäinen kirjoittaja Hapsukka:
En kai sais vastata tähän ketjuun kun mua ei ärsytä miehen ylityöt eikä likaiset kalsaritkaan(pyykkikorissa kun yleensä ovat), vessanpöntöstä nyt puhumattakaan (en oo koskaan tajunnu mikä oikeus naisilla on vaatia pytyn olevan aina vain heitävarten käyttövalmiina), mies ei harrasta baareilua eikä chattailyä ja kaverimenotkin on ihan kohtuullisia.

Seksiä ei 7 vkoisen vaavin vuoksi ole pahemmin ollut viimeaikoina, mutta mies kuitenkin tuntuu nauttivan perhe-elämästä ja hoitaa mielellään lapsiaan vaikka jokapäivä.

Uskon siis onnellisiin liittoihin, vaikkakaan en yllä mainituista syistä, omaa liittoani ei likaiset kalsarit tai väärässä asennossa olevat pytynkannet saa pilalle... =)
Sua on helppo peesia.
Meillä vaan lapset isompia.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Provo:
Eri syyt, mutta en minäkään mihinkään kovin ihmeellisiin liittoihin usko, en vaikka olisin aikoinaan saanut hänet, jota ihan hulluna rakastin :/ kai se tuo onnellisuus on siinä miten itse suhtautuu asioihin eikä siinä miten asiat ovat...
änkeen tänne peesaamaan vaikken ite edes liitossa elelekkään.nyt yritän rakentaa onnellista liittoa ittenni kanssa,saas nähä kuin käy...
 
Gloria Mundi
Niin kuin joku viisas sanoi jo kauan sitten etta 'elamassa ei kande tarkertua lillukan varsiin'. Sama patee varmasti avioliittoihinkin - kylla se onnellisuus / onnettomuus jossain muualla asustaa kuin likasissa kalsareissa, vaarin puristetuissa hammastahnoissa ja ylos/alas olevissa pytyn kansissa.

Eli - uskon onnellisiin avioliittoihin.
 
Asenteella ja peruspositiivisella mielellä pääsee melko pitkälle. Ihan vaan vinkkinä.

Toisekseen melkoista yleistämistä. Nuo mainitsemasi asiat miehistä, mikään niistä ei osu minun mieheeni. Ja toisekseen noin pikkuasioista, kuten likanen pöntön reuna ym, turha sellasista ressata. Sen kun siivoaa pois. Ei niihin koko päivää mene

Juu ja tosiaan. Meillä on onnellinen liitto :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Valaja:
Alkuperäinen kirjoittaja hei:
Luuletko siis, että onnellinen liitto on sama kuin ainainen ruusuilla tanssi?

Ei se sitä tarkoita, onnellisessakin liitossa on "ryppyjä". Mutta satunnaisella hermojen kiristymisellä ei ole mitään tekemistä kokonaisonnellisuuden kanssa.

Älä sekoita puuroja ja vellejä. ;)

Ja kyllä, meillä on onnellinen liitto. Molempien mielestä.
Näinpä. Eli peesiä.

Näin juuri. Hyvin sanottu.
:flower:

Avioliittohan on tahdonasia. Sitähän kysytäänkin että tahdotko rakastaa jne. Vaikka eihän se pelkkä tahtokaan aina auta, mutta sitä pitää kyllä olla mukana. Tulihan nyt varmasti mahd. vaikeasti selitettyä? :whistle: ;)
 
Tungen tähän, vaikka uskonkin onnellisiin liittoihin. Vanhemmillani oli onnellinen liitto, joka kesti 44 vuotta ennen kuin isä kuoli.

Oma liittoni solmittiin 26 vuotta sitten, ja olemme onnellisia. Tyttö, silloin 18 v, itki myttyyn mennyttä seurusteluaan ja sanoi, ettei hän varmaan koskaan löydä ketään, jonka kanssa voisi tulla niin onnelliseksi, kuin mitä minä ja isä olemme.
 
no ehkä siinä tapauksessa onnellinen, että talutushihnan tulee olla tarpeeksi löysä, jotta siinä olisi mukava kulkea.. todellisuus usein on kyllä jotain muuta.. pari luulee omistavansa toisensa ja siitä seuraa vain mielipahaa ja mustasukkaisuutta.
 
No mulla on kans aikalailla vaikeuksia uskoa liittojen onnellisuuteen, noin pitemmällä aikavälillä. Lähipiirissä on sen verran monta esimerkkiä pitkistäkin liitoista, jotka on päättyneet eroon (esim. vanhempieni liitto). Varmaan aika paljon on kiinni puolisoitten asenteesta ja valmiudesta tehdä kompromisseja, että miten liitto kestää. Ei aina voi olla onnellinen liitossaan, joskus on vaan tyydyttävä vähempään ja odotettava parempia aikoja...
 

Yhteistyössä