aloittaja.
En ole koskaan väittänyt, että jokaisen elämäntilanteeseen sopisi omistuasunnon osto. Lue aloitukseni uudestaan, jos et huomannut pointtiani.Aloittajan matematiikka ei oikein toimi. Joo, jos ajatellaan että se vuokranantajan tuotto-odotus pääomalleen olisi 4 %, 25 vuoden laina-ajalla saisi saman summan maksettua. Mutta entäs ne korot sitten? Vaikka tällä hetkellä korkotaso on matala, niin ei se suinkaan ole mikään merkityksetön juttu sekään ja kuka uskaltaa luottaa että korkotaso pysyisi samanlaisena seuraavat 25 vuotta? Aloittaja ei ilmeisesti myöskään ole tietoinen pankkien nykyisestä luottopolitiikasta kun puhuu jostain 30 vuoden laina-ajoista. Ei sellaista saa enää mistään, edes 25 vuoden lainoja ei kaikki pankit myönnä. Meidänkin pankilla maksimilaina-aika oli 23 vuotta.
Lisäksi maailmankuva on melko suppea, jos kuvittelee että oma tapa on ainut oikea ja järkevä. Me ollaan pitkälti yli 3-kymppisiä eikä olla vielä asuntoa ostettu (paitsi 10% osuus osaomistusasunnosta). Vaikka ollaan maksettu siis vuokraa koko ajan, säästöön on jäänyt sen verran että oltaisiin saatu tämä rivarikolmio lunastettua velkaa ottamatta. Haluttiin kuitenkin vähän enemmän tilaa ja laatua asumiseen, joten ei sitä tehdä vaan rakennetaan parhaillaan omakotitaloa, jonka budjetti on n. 400 000 . Mahtoi nyt aloittaja pyörtyä järkytyksestä, kun 300 000 ensiasuntokin oli kauhistelun aihe.
Järkevä ihminen ei jätä huomiomatta erilaisia asumisen tai asuntosäästämisen tukimuotoja eikä verotuksellisia kannusteita. Me ei ostettu omaa pienempää asuntoa aiemmin, koska ensinnäkin vähänkään epävarmassa tilanteessa ei yhtä turvallisen mielin maksa lainanlyhennyksiä kuin vuokraa. Vaikka ei edes mitään asumisen tukia olla saatu kymmeneen vuoteen (opiskelun alkuvuosina viimeksi asumislisää), niin ainahan tilanne voi muuttua jos asema työelämässä ei ole vakiintunut. Toisekseen ensiasunnonostajan vapautuksen varainsiirtoverosta säästää mieluummin arvokkaamaan asuntoon/ok-taloon, kuin käyttää sen pieneen ja halpaan kerrostaloyksiöön. Ja kolmanneksi ratkaisuumme vaikutti se, että pystyimme säästöt sijoittamaan ASP-tileille ja saamme niille siten nykytilanteessa huipputuoton (5 %). ASP-säästäminen ei ole enää mahdollista, kun on jo yhden asunnon ostanut.
Minustakin asunnon ostaminen on järkevämpää kuin vuokralla asuminen koko ikäänsä. Mutta vain siinä tapauksessa, että taloudellinen tilanne on vakaa ja vuokra-asumisen aikana on pystynyt säästämään sopivan pesämunan omaan asuntoon. Sillä todellakaan kohtuullisella laina-ajalla ei vuokran hinnalla pysty lyhentämään lainaa ja maksamaan muita asumisen kuluja, vaan kyllä ne kulut normaalisti aluksi nousee, varsinkin jos ei ole laittaa omaa rahaa merkittävää osuutta.
Korot eivät tule pysymään samana seuraavia 25 vuotta. Olenko koskaan sellaista väittänyt?
Ihan mielenkiinnosta, kuinka te harrastitte ASP-säästämistä? Paljonko tiellä on omaa rahaa tuohon 400 000e budjettiin?
Miten kukaan voi sanoa, että asema työelämässä on vakiintunut? Eihän edes vakituinen työ estä mitenkään työttömyyttä, varsinkin kun joka alalla tapahtuu näitä fuusioita ja kilpailutetaan koko ajan.