Toggle sidebar

Kuinkas te tällaiseen suhtautuisitte?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ei taas ymmärrä
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
E

ei taas ymmärrä

Vieras
Ollaan huhtikuusta saakka satunnaisesti tapailtu yhden miehen kanssa.
Tunnemme lapsuudesta mutta välissä oli 13 vuotta jona aikana emme olleet missään yhteyksissä.
Kerroin hänelle heti alussa etten ole sitten valmis mihinkään vakavampaan ainakaan siinä vaiheessa sillä erostani oli vielä melko vähän aikaa.
Nyt viimeisen parin kuukauden aikana hän on muutamaan kertaan ottanut puheeksi kuinka haluaisi kanssani vakavampaa ja pitää minusta hirveästi jne...
Sen tarkemmin emme ole asiasta keskustelleet.

Ja nyt siihen itse asiaan.

Ihmettelin kun hänestä ei viikkoon kuulunut mitään.
Viestit ei menneet perille eikä puhelin ollut päällä.
Eilen sitten sain hänet kiinni ja kysyin missä vika.
Herra totesi olleensa pois kartalta jokusen päivän ihan tarkoituksella kun oli tullut aika isoja mutkia elämässä vastaan.Kertoi niistä kyllä minulle eilen sitten.
Kertoi myös että sattuessamme faceen samaan aikaan oli hän siirtänyt itsensä offline-tilaan.

Loukkaannuin ja totesin että olemme siis vain hyvänpäiväntuttuja ja että on hyvä tietää missä mennään.Ystäviltäni odottaisin enemmän.
Totesi ettei missään nimessä halua olla vani hyvänpäiväntuttuja vaan paljon enemmän.

Mä en nyt vaan kuitenkaan pääse tän loukkaantumisen yli.
Mulle tuli tuosta oikeesti paha mieli.
 
Itse pidät miestä odottelemassa ja sitten suutut, kun hän ei heti kerro sinulle kaikkea, kuten parhaalle ystävälle. Sinua ei mies kiinnosta kuin ystävänä, koska todellinen kemia ihmisten välillä ei odota. Mies tavallaan tietää tämän ja on siitäkin suutuksissaan, mutta silti laittaa toivoa sinuun. Päästä ukko menemään.
 
Eli ukko on sulle pelkkä fuckbuddy. Mies on kertonut sulle rakastavansa ja haluavansa enemmän, mutta sä et edes reagoi miehen puheisiin mitenkään. Onko ihme, että mies ottaa etäisyyttä? Jokainen normaali itsetunnon omaava tuossa tilanteessa vetäytyis. Todellakin, jollet haluat mieheltä muuta kuin satunnaista seuraa, niin anna sen mennä. Tuo on törkeää toisen tunteilla leikkimistä.
 
Ei ap ole sanonut kyseisen miehen kanssa seksiä harrastaneensa. Ja "erosta vähän aikaa" on perinteinen tekosyy, kun ei kiinnosta. Ilmeisesti mies olisi sopivaa aviomiesmateriaalia, niin pidetään varalla roikkumassa, vaikkei sytytä.
 
Erosta vähän aikaa ei ole mikään tekosyy.
Vuosi sitten erosin ja kyse ei ollut mistään lyhyestä vaan 14 vuotta kestäneestä liitosta.
Olen miehelle sanonut että pidän hänestä mutta on niin monta muttaa.
Minulla kolme lasta hänellä ei yhtään.
Hän tottunut kulkemaan kuinka haluaa ja lapsiperheessä se ei onnistu.

Itse olen kuitenkin jakanut kipeitä asioita hänen kanssaan.
Ja kyllä,kipinä on vahva myös minun puoleltani.
Mutta on mun ajateltava lapsianikin,ei vain itseäni.

Jos lapsia ei olisi niin olisimme varmasti jo yhdessä.
 
Niin ja hän on kyllä ilmaissut haluavansa asettua aloilleen ja että kyllä hän tietää että minulla on lapsia ja elämä olisi kovin erilaista ja hänelle se on ok.
Mun on kuitenkin vaikea uskoa sen olevan totta.
Olen kertonut että mun on vaikea luottaa,edellisen liiton kolausten jälkeen.

Varsinkin kun useimmiten näemme niin että minä olen lapsivapaalla ja pidämme hauskaa kahdestaan.
Toki se arkiminä on ihan erilainen ja sitä puolta hän ei juurikaan tunne.
Lapset ja mies on tavanneet kahdesti ja tulivat kyllä hienosti juttuun puolin ja toisin.

Ehkä mä just siksi loukkaannuin niin pahasti koska olen alitajuisesti jo alkanut ajattelemaan että jospa...
 
Turha sun on tollasesta loukkaantua. Jos miehellä ollut viime aikoina jotain surua/muuta kriisiä elämässä, eikä ole halunnut olla yhteyksissä, kunnioita sitä. Voithan kertoa, että tuntui pahalta kun et saanut yhteyttä. Yritä nyt kuitenkin tukea miestä, mitä ikinä onkin sattunut.

Itselläni on sama "vika" kuin miehillä (vaikka nainen olenkin); kun tulee isompi kriisi, niin pähkäilen sitä ennemmin yksinäni kuin kauhean ystävälauman kanssa...
 
Mutta onko edelleen jatkuva, erosta johtuva kriisi oikea aika antaa ymmärtää yhtään mitään tai olla edes tekemisissä, jos ajankohta on niin väärä? Kaipaat elämäntilanteesta johtuen täyttä varmuutta siitä, että mies on oikanlainen, mutta näinhän se ei oikeassa elämässä mene. Se on myös huono alku suhteelle ja saattaa pilata kaiken, jos tulee alkuun liikaa pitkitystä, negatiivisia asioita ja vanhojen asioiden läpikäymistä.

Oletko todella valmis suhteeseen vai haluatko vain kuuntelijaa ja läheisyyttä? Vaikket sitä tahallasi teekään, niin miehelle epävarmuus ja jahkailu saattaa olla täydellistä eroakin ikävämpää. Jos hän vielä kauan tilanteessa jaksaa olla, niin todennäköisesti tunteet ovat hänellä siinä vaiheessa haalenneet ystävyydeksi. Ikävä, jos silloin sinä olisitkin valmis.
 
[QUOTE="vieras";22842058]sitä saa mitä tilaa. hän on löytänyt toisen ja sinua kiukuttaa kun koitit vedättää etkä alkanut suhteeseen. peilin eteen mars.[/QUOTE]

Mitä vedättämistä mä oon koittanut?
Olen sanonut heti alkuunsa mikä on homman nimi.
En ole luvannut mitään.
 
[QUOTE="a p";22842094]Mitä vedättämistä mä oon koittanut?
Olen sanonut heti alkuunsa mikä on homman nimi.
En ole luvannut mitään.[/QUOTE]

no miksi ihmeessä hänen tekemisensä sitten ottavat päähän? jos sulla ei ole tunteita häntä kohtaan, niin eikös se ole aivan sen ja sama mitä hän puuhaa? näin se vian menee. koitit esittää hard-to-get ja niele se.
 
Se on kuule ap nyt voivoi.
Mies on kuuliaisesti odotellut sua puoli vuotta, ainakin, ennenkuin on uskaltanut paljastaa sinulle tunteensa. Sinä et ilmeisesti juuri reagoinut tuohon, koska sanot että "sen enempää asiasta ei puhuttu". Mies siis oletti selkeästi, että sulla ei ole samanlaisia tunteita häntä kohtaan ja se varmaankin tuntui pahalta. On sittemmin halunnut selvitellä ajatuksiaa ja varmaankin miettinyt onko mitään järkeä jatkaa naisen kanssa, joka häntä ei rakasta. Ja nyt sä sitten iniset, kun mies ei olekaan täysin sun talutusnuorassasi. Sä oot aikuinen, joten käyttäydy siten. Päätä joko tai, joko te olette yhdessä ja sä kerrot miehelle myös rakastavasi, tai sitten annat miehen mennä ja löytää jonkun joka kohtelee häntäkin inhimillisesti.

Ihan saat kuule peiliin katsoa ja miettiä, mitä tapahtui.
 
[QUOTE="a p";22842094]Mitä vedättämistä mä oon koittanut?
Olen sanonut heti alkuunsa mikä on homman nimi.
En ole luvannut mitään.[/QUOTE]
Toisaalta sekin, ettei lupaa mitään, on vastuun pakoilua, jos kuitenkin siinä sivussa sen toisen kiintymys kasvaa koko ajan. Ystävyyssuhteet sellaisten ihmisten kesken ovat haitallisia, joissa toinen kuitenkin haluaa enemmän.
 
[QUOTE="a p";22842094]Mitä vedättämistä mä oon koittanut?
Olen sanonut heti alkuunsa mikä on homman nimi.
En ole luvannut mitään.[/QUOTE]

Miksi miehen sitten pitäisi olla "sitoutunut"? Varsinaista prinsessa-pissis touhua...
 
[QUOTE="vieras";22842108]no miksi ihmeessä hänen tekemisensä sitten ottavat päähän? jos sulla ei ole tunteita häntä kohtaan, niin eikös se ole aivan sen ja sama mitä hän puuhaa? näin se vian menee. koitit esittää hard-to-get ja niele se.[/QUOTE]

Kuten alussa kirjoitin hänelle sanoneeni,odotan ystäviltäni enemmän.
 
[QUOTE="a p";22842275]Kuten alussa kirjoitin hänelle sanoneeni,odotan ystäviltäni enemmän.[/QUOTE]

Ahahaaa.
Oletko oikeasti noin typerä vai esitätkö vain?

Ehkäpä mies ei halua olla sun "ystävä", vaan todellakin haluaa enemmän. Ja jos ei sitä voi saada, niin on helpompi kuin ei tarvitse leikkiä sun "bestistä".

Sä oot kyllä ihan käsittämätön minäminäminä-prinsessa.
 
[QUOTE="a p";22842275]Kuten alussa kirjoitin hänelle sanoneeni,odotan ystäviltäni enemmän.[/QUOTE]
:O Mutta mieshän ei ole sinun oikea ystäväsi, vaan ihminen, joka odottaa, että ryhtyisit hänen kanssaan suhteeseen. Ilmeisesti se 14v:n suhde on ollut sinulle ensimmäinen, kun ihan perussuhdejutut ovat noin hakusessa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja nähty on tämäkin;22842334:
Jos mies rakastaa sua oikeasti, hän jaksaa odottaa.
Click to expand...

No johan se on kohta vuoden ap:ta odotellut, eikä mitään edistymistä ole tapahtunut. Joku raja sentään tuossakin odottamisasiassa.
 
En yhtään ihmettele, että mies on ottanut etäisyyttä. Se nimittäin sattuu, kun itse on rakastunut/ihastunut, eikä saa vastakaikua, silloin on usein parempi pitää vähän hajurakoa...
 
[QUOTE="vieras";22842327]:O Mutta mieshän ei ole sinun oikea ystäväsi, vaan ihminen, joka odottaa, että ryhtyisit hänen kanssaan suhteeseen. Ilmeisesti se 14v:n suhde on ollut sinulle ensimmäinen, kun ihan perussuhdejutut ovat noin hakusessa.[/QUOTE]

No kyllä ensimmäinen oikea suhde jos ei teinivuosien ihastumisia lasketa.
Ja mulle tosiaan nää kuviot on hieman vieraita.
oletin että kun reilusti kertoo mitä tuntee niin sillä pärjää.
Ei näköjään.

Nyt musta vasta kauheelta tuntuukin jos hän kokee asian noin kuten te olette sen esittäneet.
En todellakaan ole halunnut leikkiä hänen kanssaan mitään.
Olen vaan joutunut ajattelemaan asioita enenmmän järjellä kuin tunteella sillä pelkään tosissani satuttavani itseni uudelleen.
Ja lastenkin takia haluan miettiä ratkaisujani todella tarkaan.

No voihan...=(
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa