Kuinka usein teidän lapset on mummoloissa tms. hoidossa, että vanhemmat pääsevät juhlimaan tai olemaan kahdestaan?

[QUOTE="vieraana";24342661]No ei kyllä itsellä tulis mieleenkään viedä 3v. kerran vko. yökylään. Vaikka tyrkytettäis....
Kukin tyylillään.[/QUOTE]

Monellekaan ei tulisi mieleen.
Moni ajattelee lastensa olevan olemassa heidän viihdytyksekseen tai traumanhoitoonsa ja siksi epäävät näiltä turvaverkon ja omat ihmissuhteet.

Ja sitten on toki niitäkin, jotka idunnorin tavoin rakastavat lapsiaan kylliksi toivoaksen heille parasta.

Ja vielä niitäkin, joilla turvaverkkoa ei yksinkertaisesti ole vaan lasten omien aikuisten ihmissuhteiden puute pitää vain pyrkiä kompensoimaan toisilla tavoin.

Meitä on niin moneen lähtöön...
Ensimmäisen mallin mukaan eläjiä kavahdan ja lapsiaan säälin. Kahta muuta arvostan.

 

Lapsi on mummuloissa yötä pari kertaa kuussa. Alle 1-vuotiaana en antanut yökylään, kun imetin vielä. Lapsi on kotihoidossa, menee tarhaan parin viikon päästä ja yökyläilyt tulee aika paljon vähentymään koska en muuten näkisi itse lasta paljon mitään. Lapsi on molempien isovanhempien eka ja ainoa lapsenlapsi, mummot asuu lähellä, joten innokkaita hoitajia on aina kun on tarvis ja muutenkin.

Humpalla me käydään harvoin, useimmiten lapsen ollessa yökylässä katsotaan leffa ja tehdään hyvää ruokaa, ja nukutaan piiiiiiiiitkääään

 

Monellekaan ei tulisi mieleen.
Moni ajattelee lastensa olevan olemassa heidän viihdytyksekseen tai traumanhoitoonsa ja siksi epäävät näiltä turvaverkon ja omat ihmissuhteet.

Ja sitten on toki niitäkin, jotka idunnorin tavoin rakastavat lapsiaan kylliksi toivoaksen heille parasta.

Ja vielä niitäkin, joilla turvaverkkoa ei yksinkertaisesti ole vaan lasten omien aikuisten ihmissuhteiden puute pitää vain pyrkiä kompensoimaan toisilla tavoin.

Meitä on niin moneen lähtöön...
Ensimmäisen mallin mukaan eläjiä kavahdan ja lapsiaan säälin. Kahta muuta arvostan.

Ai oikein säälit.... Just. Ja kerropas mulla MIKSI 3v. pitäisi mennä/päästä joka vko. muumolaan yökylään? Mikä on ns. tarkoitus?? Kyllä meillä ainakin riittää meille KAIKILLE se, että lapset näkee mummojaan joka vko. monta kertaa , ilman yökyliä.
Yökylässä käyvät ehkä n. joka toinen kk.

 

Max. 1x vuodessa kaikki lapset ovat yhtäaikaa hoidossa... Ennen kuin pienin oli 3, eivät lapset olleet kertaakaan yhtäaikaa hoidossa.. Me otetaan miehen kanssa yhteistä aikaa kuitenkin lähes joka päivä, kun iltaisin lapset menevät nukkumaann jo klo 20, niin sen jälkeen on monta hyvää tuntia kahdenkeskeiselle ajalle..

 

0-4krt kuukaudessa.

 

Eipä enään tartte mennä , kun molemilla isovanhemilla nyt koira ja lapsi allerginen koirille (

 

No ei nuo kovin tihiään oo. Mahdollisuus kyllä olis (isovanhemmat on innokkaita touhuamaan heidän kanssaan), mut ei me yleensä viedä, jos ei oo menoa mihinkään.

Me vanhemmat kyllä saadaan "laatuaikaa" vaikka joka ilta, ku ipanat menee aikaisin nukkumaan =)

 

Hmm.. kaksivuotias on noin 1 krt/kk yökylässä, joskus tiheämmin, joskus hieman harvemmin. Ja tätä tahtia on menty n. reilu vuosi. Ihan hyvä tahti.

 

on kolme lasta 10v, 6v ja 1v, koskaan eivät ole kaikki kolme olleet samaan aikaan yökylässä. Kaksi isointa käyvät yksin yökylässä minun äidilläni, silloin kun haluavat (äiti asuu vajaan kilometrin päässä) joskus useammin, joskus harvemmin, kaksi muuta lasta ovat sitten kotona. Pienin oli uutenavuotena äitini luona yökylässä, koska olimme juhlistamassa kahden isomman lapsen kanssa uuttavuotta ystäväperheen luona ja lähdettiin lasten kanssa katsomaan raketteja, pienin nukkui siihen aikaan, eikä vauvaa olisi tietenkään voinut jättää nukkumaan. Kyse ei tietenkään ollut ryyppyjuhlista, kun lapset olivat mukana. Toisen kerran pienin oli äitini luona yötä, kun vein esikoisen ja isin lentokentälle aikaisin aamulla, kun lähtivät turnaukseen, ettei tarvitse herättää vauvaa turhaan liian aikaisin.

 

[QUOTE="vieraana";24342661]No ei kyllä itsellä tulis mieleenkään viedä 3v. kerran vko. yökylään. Vaikka tyrkytettäis....
Kukin tyylillään.[/QUOTE]

Mulla on tytöllä ollut 3 vuotiana jo aika tiivis kaveriporukka ja yökyläilyä oli kyllä aina kerran viikossa ainakin...eri osoitteissa myös meillä. En ole koskaan katsonut, että minun pitäisi olla niin sidottu lapseen tai lapsi minuun, ettei lapsella saisi olla mitään muuta kuin oma äiti.
Tosiaan jokainen tyylillään.

 

[QUOTE="vieraana";24342661]No ei kyllä itsellä tulis mieleenkään viedä 3v. kerran vko. yökylään. Vaikka tyrkytettäis....
Kukin tyylillään.[/QUOTE]

Se on sun ongelmasi, ei mun Lapsi itse pakkaa tavaransa lähtiessään ja menee muutenkin ilolla saunomaan ym. Tekee vanhemmillekkin hyvää.

 

[QUOTE="vieraana";24342716]Ai oikein säälit.... Just. Ja kerropas mulla MIKSI 3v. pitäisi mennä/päästä joka vko. muumolaan yökylään? Mikä on ns. tarkoitus?? Kyllä meillä ainakin riittää meille KAIKILLE se, että lapset näkee mummojaan joka vko. monta kertaa , ilman yökyliä.
Yökylässä käyvät ehkä n. joka toinen kk.[/QUOTE]

Mikä on tarkoitus? Tarvitseeko olla jokin tarkoitus? Eikö riitä, että lapsi haluaa ja viihtyy?

 

Älkää unohtako, että lapsi tarvitsee lomaa myös vanhemmistaan ei aina vanhemmat lapsistaan.

 

[QUOTE="vieraana";24342661]No ei kyllä itsellä tulis mieleenkään viedä 3v. kerran vko. yökylään. Vaikka tyrkytettäis....
Kukin tyylillään.[/QUOTE]

Kyllä minä ainakin veisin jos olisi sellainen mahdollisuus
T: äiti ja isä jotka e?me ole olleet vuosiin kahdestaan yhtään missään

 

Mua vähän säälittää ne "joilla ei ole tarvetta moiseen" Ihan tosi, kaiken elämän lasten ulkopuolelta unohtanu, onkohan ne just niitä kamalan näkösiä mammoja nyrpeine naamoineen puistossa...

 

Meillä on yöhoidossa ehkä kerran parissa kuukaudessa. reilu 1v kyseessä. Päivisin on sitten muutamia kertoja kk. Mutta olemmekin hyvin onnellisia ja rentoutuneita.

 

2,5v on kerran tai pari kuukaudessa mammallaan yötä

Tyttö haluaa, mamma haluaa, joten mikä ettei. Mun lapsi ainakin tykkää isovanhemmastaan niin kovasti ja rakastaa kun pääsee sinne kylään, ihan meidän kanssa tai ilman.
Saunovat, uivat ja tekevät kaikkea kivaa. Ei mulla tulis mielenkään kieltää...

 

Monellekaan ei tulisi mieleen.
Moni ajattelee lastensa olevan olemassa heidän viihdytyksekseen tai traumanhoitoonsa ja siksi epäävät näiltä turvaverkon ja omat ihmissuhteet.

Ja sitten on toki niitäkin, jotka idunnorin tavoin rakastavat lapsiaan kylliksi toivoaksen heille parasta.

Ja vielä niitäkin, joilla turvaverkkoa ei yksinkertaisesti ole vaan lasten omien aikuisten ihmissuhteiden puute pitää vain pyrkiä kompensoimaan toisilla tavoin.

Meitä on niin moneen lähtöön...
Ensimmäisen mallin mukaan eläjiä kavahdan ja lapsiaan säälin. Kahta muuta arvostan.

Hmm, aika jyrkkää tekstiä. Yleensä olen pitänyt sua ihan viisaana, mutta tää nyt jotenkin tuhoaa sitä kuvaa.

En sano että olisi jotenkin huono vanhempi jos vie lastaan hoitoon/yökylään, mutta en kyllä usko että lapsi saa traumoja tai kokee turvattomuutta, jos ei yökyläile. Itse oon ollut kuulemma 3 vuotiaana ekaa kertaa mummolassa yökylässä ja senkin jälkeen todella harvoin. Siltikin mulla hyvä suhde molemman puolisiin isovanhempii ja luotin / luotan heihin täysin.

Myöskään omat lapseni eivät ole olleet yökylässä vielä ( ovat siis alle 3 vuotiaita), mun vanhemmilla kyläillään kyllä useamman kerran viikossa ja äitini on heitä pari tuntia joskus hoitanut. Toisen puolen mummolassa ollaaan sitten oltu useasti koko perhe yötä, kun asuvat pidemmällä.

Siltikin vaikka julmasti heiltä olen evännyt yökyläilyt yksinään, luottavat lapset isovanhempiinsa. En vain nää tarvetta viedäheitä yöksi hoitoon. Enkä ymmärrä miksi väkisin pitäisi viedä, eihän aikuisetkaan vähän väliä yövy muuala?

Jos vanhemmat jaksavat/ tahtovat olla lastensa kanssa yöt, mikä siinä on väärin? Kaikki eivät kaipaa sellaista omaa aikaa ja lapset kyllä saavat luotua niitä turvaverkkojaan ilman yökyläilyjäkin.

 

Kerran vuodessa jommassa kummassa mummolassa. Eivät kummassakaan
ole järin innokkaita ottamaan lapsia...
Onneksi pääsee yksin välillä huokasemaan.

 

Moni ajattelee lastensa olevan olemassa heidän viihdytyksekseen tai traumanhoitoonsa ja siksi epäävät näiltä turvaverkon ja omat ihmissuhteet.

Ja sitten on toki niitäkin, jotka idunnorin tavoin rakastavat lapsiaan kylliksi toivoaksen heille parasta.

Ja vielä niitäkin, joilla turvaverkkoa ei yksinkertaisesti ole vaan lasten omien aikuisten ihmissuhteiden puute pitää vain pyrkiä kompensoimaan toisilla tavoin.

Meitä on niin moneen lähtöön...
Ensimmäisen mallin mukaan eläjiä kavahdan ja lapsiaan säälin. Kahta muuta arvostan.

Mummeliisa: olen kovasti arvostanut monia näkemyksiäsi. Mutta ihmetyttää, kuinka nostat nimenomaan yön yli hoidossa olon erityiseksi lapsiensa rakastamisen mittariksi.

Meillä on iso, ihana suku, jonka luona kyläilemme usein. En väittäisi, että meiltä puuttuu turvaverkkoa. Mutta kaikki asuvat satojen kilometrien päässä. Joten meillä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin mennä perheenä. Uskon ja toivon, että parisuhteemme kestää ja lapseni pystyvät luomaan isovanhempiinsa lämpimät ja läheiset välit, vaikka joudun vastaamaan alkuperäiseen kysymyksen muotoiluun "ei koskaan".

 

Mua vähän säälittää ne "joilla ei ole tarvetta moiseen" Ihan tosi, kaiken elämän lasten ulkopuolelta unohtanu, onkohan ne just niitä kamalan näkösiä mammoja nyrpeine naamoineen puistossa...

En mä ole mitään unohtanut, mutta mun elämä on lasten kanssa. Tämä on nyt tälläinen elämänvaihe ja nautin joka hetkestä.
Jos haluan omaa aikaa, saan sitä myös päivällä ( mies voi hoitaa lapsia, samoin mummo). Yön yli en tarvitse omaa aikaa, koska mitä silloin tekisin? En halua baareihin yms. Ja muuta voin tehdä kotona, lasten nukkuessa.

En pidä lapsia erillisenä osana elämääni, sellaisina jotka häiritsevät mun tekemisiä. Melkein kaikkea mitä haluan voi tehdä myös lasten kanssa ja lapset saavat myös kokea erillaisia asioita

En ole nyrpeä kaamean näköinen mamma, puistossa. Vaan nuori hyvännäköinen nainen, iloinen ja sellainen joka nauttii ajastaan lasten kanssa eikä koe heitä taakkana/esteenä.

 

Mua vähän säälittää ne "joilla ei ole tarvetta moiseen" Ihan tosi, kaiken elämän lasten ulkopuolelta unohtanu, onkohan ne just niitä kamalan näkösiä mammoja nyrpeine naamoineen puistossa...

Meillä ei ole tarvetta eikä kyllä mahdollisuuttakaan. Minä luulen, että naamamme olisivat huomattavasti nyrpeämpiä, jos olisi tarvetta muttei mahdollisuutta.

 

Ehkä 1,5kk:n välein, silloin jos meillä on jotain menoa, "aikuisten"juhlat, remonttia tms... Nyt syksyllä ovat sitten kertalaakista 5 yötä kun me itsekkäät vanhemmat lähdetään kahdestaan reissuun. Isovanhempia nähdään muutenkin vähintään pari kertaa viikossa ja siellä ollaan kyllä kaikki kuin kotonamme. Nytkin vaari haki 5-vuotiaan heti aamusta heille kun serkkukin on siellä. Palautuu sitten illalla jollei halua jäädä yöksi.

 

meillä ei ole ketään kuka voisi ottaa lapsia hoitoon, omia vanhempiani ei kiinnosta eivätkä ole edes nuorinta nähneetkään, ja ovat valinneet itsekkään elämän (matkustelua, luksusta) joihin heillä sinällään on toki oikeus.
Appivanhemmat hoitavat vain oman tyttären lapsia ja ovat suoraan sanoneet sen minulle että miniän lasten hoito ei sitten heille kuulu, hoitakoon miniän oma äiti lapsenlapsensa. No se minun oma äitini ei siis suostu hoitamaan, sanoi suoraan että en hoida ja hyvin on lupaus pitänyt jo useita vuosia.

Eli siis sitten esikoisen syntymän yhteistä aikaa ei ole ollut koskaan (viiteen vuoteen) eikä tule olemaankaan kun ei ole hoitajia. MLL tytöt ovat täällä 15v joten sellaiselle en pieniä lapsia uskalla jättää. Mutta näillä mennään - en todellakaan ole onnellinen ja tyytyväinen.

PS. minuakin loukkaa se, että joskus ihmetellään ja päivitellään minulle suoraan miten "itsekäs" äiti olen kun lapseni eivät ole olleet koskaan yökylässä tai hoidossa. Sitten kun selitän mistä tämä johtuu (=isovanhemmat eivät osallistu elämäämme) niin minua syytetään ja sanotaan että "mitä SINÄ oikein olet tehnyt että olet saanut välit pilattua isovanhempiin". No, vastaus on en mitään... isovanhemmat ovat ihan itse valinneet asenteensa. Ja kyllä, olen KATKERA.

 

Moni ajattelee lastensa olevan olemassa heidän viihdytyksekseen tai traumanhoitoonsa ja siksi epäävät näiltä turvaverkon ja omat ihmissuhteet.

Eikö turvaverkko tai ihmissuhde voi kehittyä ilman yökyläilyä?