Kuinka usein näette omia kavereitanne?

eipä ole annettu vaihtoehtoja ku se yks, pärjättävä on. Ja onhan mulla mies, se on mun paras ystävä. Mutta nuorena ku itse halus lapsia, niin silloiset ystävät jätti. Sit vielä muutto vieraaseen paikkaan ja avot, ei tuttuja ja ujon ihmisen hyvin vaikea alkaa tehdä tuttavuutta. Mutta pärjää sitä näinkin vaikka joskus kaipaa juttuseuraa.

Yritä vaan aktiivisesti luoda kontakteja.. Uudella paikkakunnalla se on siinä mielessä helpompaa, että kaikki ymmärtää ystävystymisen tarpeen, jos ei ennestään tunne ketään. Kyllä sieltä joku sullekin löytyy!
Muistan kun viime keväänä olin asunut vasta hetken Helsingissä ja meillä oli ensimmäinen harrastusporukan miitti (en siis tuntenut heitä kuin netistä.) Kiipesin tapaamispaikan kuppilan portaat ylös, seisoin siinä hetken, jänistin ja luimin kotiin . Seuraavaan miittiin pakotin itseni menemään, ja nyt noista ihmisistä on pikkuhiljaa tulossa läheisiä.

 

Mie näen todella harvoin koska matkaa on välillä 700km, iteppäs läksin... :/ Mutta olen saanut uusiakin kamuja ja yritetään nähdä viikottain. =)

 

Mun paras ystävä on mun mies

 

Kerran kaks viikossa. Ja sitten kauempana oleviin pid'n yhteyttä puhelimella ja netillä...

 

Mulla se kavereiden näkeminen on hiukan "kausiluontoista"... Välillä näen jonkun lähes joka päivä, välillä voi mennä kaksikin viikkoa niin etten näe oikeastaan ketään.

 

Joka viikko useita. Harrastuksissa, käyvät kyläilemässä, kahvilla. Kauempana asuvien kanssa ollaan yhteydessä tekstarein, sähköpostilla tai puhutaan puhelimessa.

 

Kyllä mä ainakin viikottain yleensä näen. Nyt kyllä tuntuu, etten oo nähny ikuisuuksiin, kun ollaan oltu oman perheen kesken reilu viikko uuden vauvan kanssa

 

Pari kertaa viikolla ja sitten joka toinen viikonloppu vietän aikaa oikein urakalla kavereiden kanssa =)

 

Mitä kavereita?

Ihan sama kävi mielessä!
Sattumalta näin keilaamassa likan kummisedän ja sovittiin et pidetään nykysin enempi yhteyksiä.. ollaan tunnettu toisemme jo 10 vuotta..

 

Muutaman kerran viikossa, sitten soitellaan ja viestitellään useammin. Su näin hyvän ystäväni, eilen kävin kaverilla, pe meille tulee pari kaveria ja lauantaina näen kaksi hyvää ystävää.

 

Muutaman kerran viikossa. Päivisin kun oon pojan kanssa kotona niin pari kertaa viikossa tapaan kavereita, mutta iltaisin ja viikonloppuisin sitten käyn lenkillä ja salilla kavereiden kanssa ja viikonloppuisin sitten välillä kyläillään tai istutaan iltaa perheiden kesken.

 

Illalla just mies kysyi, että eikö miulla hajoo pää, kun päivät(suurimman osan) pyörin vaan kotona lasten kans ja sitten joskus illasta mennään istumaan iltaa jomman kumman vanhempien tai isovanhempien luo..mut kun ei oo kuin pari kaveria, niin ei niidenkään perässä pysy, kun on ainut "lapsellinen". Näihin netin äitiporukoihin ei tule ikinä lähdettyä, kun ne tapaamiset on aina niin kaukana ja toisekseen kun on niin ujo etten tiedä uskaltaisinko lähteäkään. Tuon ujouden takia en oikeen näitten naapuruston äitienkään kans oo kaverustunut, vaikka tässä on jo kolmisen vuotta asuttu..tosin on naapuritkin vaihtuneet siinä ajassa.
Mutta, viimeks eilen käytiin kaverin luona, hänen miehellään oli synttärit. Muuten sitten vaihtelevasti muutaman(1-2) kerran kuussa ehkä näen noita kavereitani.

 

Ööö... no en kovin usein. Ainakaan silleen yksikseni (tai jonkun kaverin kans että oltais kahdestaan). Aina on vähintään vauva mukana tai sitten tavataan "pariskunnittain" ... Niin ja ei minulla kyllä kauheasti noita omia kavereita edes ole...

 

toisia päivittäin/viikoittain, toisia sitten harvemmin

 

Mäkin voisin alottaa, että "mitä kavereita?"
No mutta, onhan noita vielä pari jäljellä. Kerran tai pari kuussa nähdään.

Ja ihan hyvin pärjään silti. Mies on onneksi se mun paras kaverini ja vietetäänkin tosi paljon aikaa koko perheen voimin. Myös äiskän kanssa vietetään paljon aikaa yhdessä kun ukko on töissä.
Ukon paras kaveri on muksun kummisetä ja se käy kyllä useemman kerran viikossa. Kai sekin lasketaan, onhan se läheinen mullekin (vaikkei varsinaisesti OMA kaverini olekaan)..

Ihan tyytyväinen olen tilanteeseen. En jaksais sitä et meillä aina olis joku tai jatkuvasti olis ite jossain menossa.

 

Liian harvoin sitä ehtii nähdä!Parasta ystävääni näen noin joka toinen viikko nykyään elämäntilanteiden vuoksi.Joka viikko kuitenkin tapaan joitakin ystäviäni.Rakkaita ovat! :heart:

 

Mitä kavereita?

Peesaan

 

Liian harvoin Sitten kun olisi aikaa ystävien tapaamiseen ei enää energiat riitä, niin se vaan on

 

Illalla just mies kysyi, että eikö miulla hajoo pää, kun päivät(suurimman osan) pyörin vaan kotona lasten kans ja sitten joskus illasta mennään istumaan iltaa jomman kumman vanhempien tai isovanhempien luo..mut kun ei oo kuin pari kaveria, niin ei niidenkään perässä pysy, kun on ainut "lapsellinen". Näihin netin äitiporukoihin ei tule ikinä lähdettyä, kun ne tapaamiset on aina niin kaukana ja toisekseen kun on niin ujo etten tiedä uskaltaisinko lähteäkään. Tuon ujouden takia en oikeen näitten naapuruston äitienkään kans oo kaverustunut, vaikka tässä on jo kolmisen vuotta asuttu..tosin on naapuritkin vaihtuneet siinä ajassa.
Mutta, viimeks eilen käytiin kaverin luona, hänen miehellään oli synttärit. Muuten sitten vaihtelevasti muutaman(1-2) kerran kuussa ehkä näen noita kavereitani.

Noista netin äitiporukoista tuli mieleen, että oon joskus miettiny menisinkö. Tässä yksi iso kaupunki ihan lähellä. Mutta, mutta...oon ihan armottoman huono isommassa porukassatuomaan itseäni esiin. Luulen että siinä kävisi sitten niin, että kukaan ei edes muistaisi, että mäkin oon ollu mukana

 

Lähes päivittäin tulee nähtyä

Peesiä

 

Joskus aiemminkin oon näissä ystävägallupeissa miettinyt, kun aina yksi tai useampi vastaa, että "mitä kavereita?". Ootteko te tosissanne...? Jos, niin miten ihminen pärjää ilman ystäviä?

Tähän on jo tottunut. Minulla viimeinen kaverisuhde katkesi muutama vuosi sitten. Sen jälkeen ei ole ollut ketään kaveria. Siis EI KETÄÄN, edes niitä hyvänpäivän tuttuja.

Viihdyn hyvin yksinkin, mutta joskus olisi kiva, kun olisi ystävä, joka ymmärtää sinua puolesta sanasta. kelle voit kertoa MITÄ VAAN, tarviimatta huolehtia siitä, että huomenna asuiasta tietää puoli kylää.
Mutta minä tuskin koskaan luotan enää niin paljon johonkin ihmiseen, että kertoisin sille itsestäni kaiken. 2 todella hyvää kaverisuhdetta (toinen kesti yli 10 vuotta ) päättyivät aikanaa katkeraan riitaan ja jos en mitään muuta niistä oppinut, niin ainakin sen, että ÄLÄ koskaan luota keneenkään....

 

niitä vähäsiäki mitä on

 

n pari kertaa kk:ssa..enkä aina silloinkaan..

Sitten erästä rakasta ystävää nään aivan liian harvoin,onneksi on sähköpostit ja tekstarit keksitty..

 

Pari kertaa viikossa.

 

Kavereita tapaan muutaman kerran viikossa, keskimäärin ehkä 4 tai 5.