Heips. Minua ei henkilökohtaisesti ole ikinä baarit sun muu juominen kiinnostaneet ennen lapsen saantia, eikä sen jälkeenkään. Olen tällä hetkellä 23-vuotias ja lapseni on reilun vuoden. Ihan teini en siis enää ollut lapsen saannin aikoihinkaan. Mutta kahden tuttavani kanssa on käynyt toisin. Toinen sai lapsensa 19-vuotiaana, ja hän lopetti entisen raikuli-elämänsä siihen paikkaan. Melkein kolme vuotta hän jaksoi olla raittiina, kunnes sai opiskelupaikan, missä viikonloppujuhlinnat kuuluvat kuvioon. Sen jälkeen lapsi on ollut hoidossa monta kertaa kuukaudessa, kun äiti on ollut viihteellä. Ehkä olisi hänenkin pitänyt hieman enemmän lastenhankintaa miettiä, kun tiesi että menojalkaa vielä vipattaa. Toinen, kenet tunnen, jatkoi biletystä joka viikonloppu ennen ja jälkeen lapsensaannin. Ajatelkaa millaisen kuvan lapsi tällaisesta äidistä saa! Lapselle kertyy kuva, että vanhemmat voivat tuosta vain jättää lapsensa jopa ventovieraiden hoitoon, joiden kanssa lapsella ei välttämättä ole minkäänlaista kiintymyssuhdetta. Tai isovanhemmille, jotka päivittelevät, kuinka äiti vain jaksaa mennä eikä halua lapsestaan huolehtia. Tällöinhän ovat ÄIDIN OMAT TARPEET etusijalla. Niin ei saisi olla, kun lapsen saa. Lapseen pitää sitoutua täydellisesti, vaikkei ainaista itkua tai kiukuttelua jaksisikaan. Silloin pitää hakea apua, mutta juominen ei ole avun hankintaa. En yleistä, enkä hauku tällä ketään, sillä tiedän, kuinka rankkaa lapsen saaminen todella voi olla. Jokaisen tekisi mieli joskus tehdä myös jotakin omaa puuhaa, mutta miksei se oma puuha voisi olla vaikka netissä roikkumista tai kahvilla käymistä tuttavien kanssa, miksi joillekin se on vain ainaista juhlintaa?