Toggle sidebar

Kuinka tärkeänä pidät

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja avioliittoa?
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
A

avioliittoa?

Vieras
Kerronpa tilanteeni.
Yhdessä mieheni kanssa 13 vuotta, 2 lasta. Arki sujuu todella hyvin, ei ylimääräisiä riitoja ja talouskin kunnossa. Ainoa asia mikä risoo on että minä haluaisin naimisiin, mies ei. Eikä ole kyse mistään prinsessahäistä vaan olen ehdottanut maistraattiakin, mutta ei. Miehen mielestä avioliitolla ei ole mitään tekemistä rakkauden kanssa vaan se on vain suhteen virallistamista. Järkisyytkään eivät auta; meillä on niin hyvä keskinäinen henkivakuutus että se kyllä suojaa tulevaisuuden jos jommalle kummalle jotain sattuu.
Nyt haluaisin kuulla muilta mielipiteitä kuinka paljon avioliitossa oleminen painaa teidän vaakakupissa, kun omassa tilanteessa en haluaisi näin hyvää elämää ainakaan hajoittaa tämän asian takia.....
 
aikanaan annoit asian lykkääntyä.
Ei mies varmaan enää suostu, kun ei ole mitään optiota että se vaikuttaisi mitään. Turha kai vedota tunneseikkoihin, nehän eivät merkitse miehille mitään, tai ainakin he tietävät paremmin mikä on oikea tunneseikka ja mikä on täyttä paskaa.
Sellasii miehet on. Kolme- viisi vuotta suhteen alusta voi mies mennä naimisiin, mutta sen jälkeen vakiintuminen on tapahtunut ilmankin, joten miks turhia.

Kokeilepa vielä avioehtoa; jos mies vaikka pelkää että kynit hänet kun ero tulee. On voinut kuulla kavereilta kauhutarinoita, kuinka vaimolla häiden jälkeen leviää perse tai tulevat 40-kriisiin ja etsivät uuden ukon.
 
Ihan uteliaisuudesta: Mitä ne optiot olivat aiemmin olleet, joiden takia mies olisi mahdollisesti halunnut naimisiin?

Mieti sitä. Niitähän voi ola vaikka mitä, riippuu parisuhteesta.
Sinunhan se pitäis tietää, miksi itse menit naimisiin, mitkä oli vaihtoehtojen hyvät ja huonot puolet,eli mitä jos menee, ja jos ei mene niin mitä seuraa.
 
Minä ja avomieheni halutaan ehdottomasti naimisiin,sitten joskus.Meillä kun on tarkoitus hankkia lapsia vasta sitten kun olemme naimisissa,varsinkin miehelle se on tärkeää että pappi on ammenet sanonu ennen kuin lasta alulle laitetaan :)
 
Naimisissa oltu reilut puoli vuotta. Jotenkin vaan suhde tuntuu varmemmalta, vakaammalta ja turvallisemmalta. Ollaan mieheni kanssa molemmat sen verran ""vanhanaikaisia"", että ehdottomasti haluttiin ensin naimisiin, sitten lasta yrittelemään. :)
 
Minusta naimisiin menemisessä on vain hyviä puolia. Kunhan ihmettelin, minne ne hyvät puolet häviäisivät 3-5 vuoden seurustelun jälkeen? Mitä ovat tällaiset väliaikaiset hyödyt avioliitosta?
 
Ap;n tapauksessa hyöty voisi olla vaikkapa ap;n mielihyvä asiasta. Onhan siitä miehellekin hyötyä.
Joillekin naisille on turhauttavaa olla ""vanhapiika"", kaikki tehdään mutta naimisiin ei kelpaa. Ihan kuin mies ei arvostaisi, tai ihan kuin pitäisi itsestään selvyytenä. Hyvä syy ja riittävä.
 
Me menimme naimisiin 10 vuoden yhdessäolon jälkeen. Mies halusi, ku lapsi oli tulossa. Itse en olisi halunnut, sillä minulle avio edustaa toisen ""omistamista"" ja haluaisin edes ajatuksissani kuvitella olevani vapaa.

Myönnyn sovun säilyttämiseksi kun en keksinyt hyvää syytä miksei. 5 aviovuoden jälkeen kadun liittoa joka päivä!
 
Kiitos viesteistä ja onnea teille loppuelämälle! Esittäisin vielä yhden kysymyksen: entä jos puolisonne ei haluaisikaan/ olisi halunnut mennä naimisiin, mitä olisitte tehneet...?
 
Mitä tarkoitat, kun kirjoitat, että kadut liittoa joka päivä? Meneekö teillä huonosti?

Eikö kuitenkin lapsen takia ole hyvä olla avioliitossa?

Ihminen on aina periaatteessa vapaa. Eihän kukaan ketään omista, ei edes avioliiton kautta.

Ja jos jonakin päivänä haluaa erota, ei avoliitosta ole yhtään sen helpompi lähteä. Samat käytännön asiat siinä on edessä ja samat tunteet. Jaetaan omaisuus sitten miten tahansa, aina siinä jakamisessa on oma hommansa.

Lakimiehet aina neuvoo ihmisiä menemään naimisiin. Eron sattuessa tai puolison kuollessa asiat on huiman paljon helpompi tehdä selväksi, kun kyseessä on aviopari.

 
Mitäs siinä on tekemistä? Joko tyytyisin tilaani tai kiristäisin miehen pakolla naimisiin, uhkaamalla vaikka erolla, josta taas seuraisi se, että hän olisi onneton kanssani. Minä rakastan sen verran, että voin itsekin joustaa, enkä vain vaatia sitä toiselta.
 
Minä luulin aikoinaan, että parin vuoden seurustelun jälkeen mennään kihloihin, sitten voisi vuoden ""kokeeksi"" asua yhdessä ja sen jälkeen naimisiin. Kun kumppanilleni tällaisia aikoinaan sen parin vuoden seurustelun jälkeen esitin, hän katsoi minua ihan hölmönä: jaa mitä, naimisiin, miksi???

Pian on 20v mennyt yhdessä synnissä eläen, enkä enää edes suostuisi vihille, jos mies nyt pyytäisi. Kun ei aikoinaan kelvannut, olkoon. sukulaisetkin ovat jo menettäneet toivonsa.

Avioituminen tuskin tunteita muuttaa, mutta jotenkin se tuntuisi turvallisemmalta ja oikeammalta. Mutta ohi meni mun kohdaltani.
 
Heips,
miksi haluat naimisiin? Itse olen elänyt avoliitossa 18,5 vuotta meillä on 11 ja 7 v lapset. Kaikki on ihan hyvin. Mitä se avioliitto tekee. oletko kenties uskonnollinen. Kyllä mekin ollaan suunnitelut avioliittoa monesti, mutta se on kaatunut millon mihinkin juttuun. Rakkaus se on paras asia
 
Avioliitto on ainakin minulle ainoa yhdessäasumisen muoto. Olen oolut naimisissa jo 20 vuotta ja avona ei oltu ollenkaan minun tahdostani. Mies kunnioitti vakaumustani ja menimme naimisiin.

Eikä ole tarvinnut katua.

Kyllä avioliitto on se aikea tapa, aina.
 
Nimimerkki ""Pidän"": mieluummin katson kuin kadun... Sinulle voi vakaumuksesi olla tärkeä, mutta niin on minun vakaumukseni minullekin, joten älä tule tänne julistamaan miten jokin tapa elää on ainoa oikea ja vieläpä aina ja kaikissa tilanteissa ! p.s. Opettele kirjoittamaan !
 
Niin, ne miehet. Ei nyt ehkä APn juttua likemmin lähene, mut jotakin näkökulmaa on tässäkin. Lukekee ihmeessä niin on teillekkin vähän pohodittavvoo. En oo humalassa enkä vanaha mummo, mutta ongelmia tuntuu olevan mullakin.

Me ollaan mun poikaystävän kanssa oltu yhes reilu pari vuotta, ja jo vuosi kun oltiin seurusteltu olisin halunnut kihloihin, ei ole kuulemma vieläkään valmis siihen. En tiedä kun en ole mikään ajatusten lukia että mistä todellisuudessa on kyse, mutta ainenkin hän on perustellut sitä sillä, että vasta kun opinnot ovat lopuillaan niin vasta sen jälkeen sitten. Pittää kuulemma isot jutut harkita juuria myöten.

Nyt ne opinnot ovat siinä määrin lopuillaan että ei ennää kauaa mene valmistumiseen, saa nähä mitä tapahtuu. On vähän alkanut tuntua, että mikähän siinäkin on niin iso juttu, kihlautumisessa, mutta kuulemma pitää olla aivan sata varma ennen kuin ryhtyy mihinkään. Ollaan niin vanhanaikaisia, että haaveillaan jostakin isosta jutusta ennen kuin voidaan mihinkään ryhtyä. On se aika kumma juttu.

Mittees mieltä työ oootten siitä, että onko kihlautuminen naiselle merkittävämpi juttu kuin miehelle? Että tarkoittaako se sormus sormessa naiselle jotakin enemmän kuin miehelle? Oon sitäkin pohtinut, että onko niistä miehistä niin mukavaa kun ei tarvii sormuksia kannella, oot kun vapailla markkinoilla vielä. Ei taideta sitä naikkosta arvostaa kovin suuresti, sillä ainenkin minulle sillä olisi hyvin suuri merkitys. Käsittäisvätten miehet muutkin pysytellä poissa lähettyviltä, vai sitäks ne omat siipat toivoo mielessään, että vieraat miehet ois kuolaamassa oman akan perään.

No en tiä, ei tuo elämä kyllä ainenkaan ilman sormustakaan oo mittään niin yltiöromanttista ollut eikä mieskään oo niin seksin perään kun on niin alhainen hänen libidonsakin, vähän liikaakin, että ois tuota voinu vieraissakin juoksennella, onhan tuo mies luvankin antanut, mutta

... mutta niin, kun mie oisin vaan halunna olla sen oman ukon kans, mut kun ei herralla oo kiinnostusta niin on tässä parisuhekin jo siinä jamassa että monasti oon miettinä, että kuinkahan tuo jatko tästä lähtee. Ylleensähän se romantiikka ei ainenkaan matkan varrella liiemmin lissäänny, että hyvin on asiat täällään.

No emmie nyt näin vanhanaikainen oo vaikka sillain savolaisittain runoilenkin, mutta pistää miettimään, että mikäs se elämä on keski-iän kynnyksellä kun se tässä 20 v. on jo tämän näköstä.

PS: muuten savolaiset kuulemma sekottaa ussein pohojalaisiin , mie oon pitkän no ""pitkän ja pitkän"" ikäni asunu savossa, mut emmie tiiä miks moni kyssyy ooks mä jostakin pohojolasta vai mistä pohojanmaalta lie. Pohjonen se tais olla.

Vastailkoon ken kehtoo, mielellään savoks niin tämmönen savolainenkin ymmärtää asian ytimen.

 
Murre ei taivu, vaikka juuriltani kiero savolainen olenkin.

Enpa menisi kellekaan parikymppiselle suosittelemaan kihlausta vuoden seurustelun jalkeen. Siina mielessa miehesi on totisesti oikeassa, vaikka asia sinua korpeaisikin.

Huomasitko muuten, etta et puhunut avioliitosta halaistua sanaakaan? Jospa miehellasi on aivan erilainen kasitys kihlauksesta kuin sinulla? Sinulle se tuntuu tarkoittavan sormusta, miehelle se saattaa tarkoittaa avioliittolupausta, joten sietaa asiasta kohtuullisen varma ollakin.

Toisekseen teilla tuntuu menevan huonosti muutenkin. Silla rinkulallako ne asiat kuntoon tulisivat ja libido nousisi? Mina olen tehnyt vuosikausia poikkitieteellista taiteentutkimusta sormuksen vaikutuksesta. Lyhyena yhteenvetona vaittaisin, ettei se ainakaan kiinnostuneita lannista. Painvastoin, kun arvelevat, etten ainakaan peraan soittelisi.
 
Menin joskus kihlaamaan tyttöystäväni, koska hän sitä halusi ja luulin että se on normaali tapa ilmoittaa pitävänsä toisesta hyvin paljon. Ei käynyt mielessäkään, että se on myös lupaus naimisiinmenosta ja siitähän se riita sitten syntyi, kun alettiin kyselemään hääpäivää. Itse en halua mennä naimisiin koskaan. Mielestäni täysin vanhoollinen ja takapajuinen instituutti, jolla ei ole nykyelämässä mitään merkitystä, mutta itkua ja kyyneleitä on riittänyt...
 
Minulle avioliitolla ei ole merkitystä, enkä halua naimisiin. Avoliitossakin vähän pitkin hampain, kun olen aika paljon yksinäisyyttä kaipaava, mutta menköön nyt.. ;)

Jos lapsia olisin hankkimassa, niin silloin luultavasti haluaisin avioliittoonkin ihan käytännön syistä, mutta kun ei tuo jälkikasvun tuottaminenkaan kiinnosta.
 
""Kun on niin alhainen hänen libidonsakin, vähän liikaakin, että ois tuota voinu vieraissakin juoksennella, onhan tuo mies luvankin antanut"". Siis mies on antanut sinulle luvan juosta vieraissa? Eipä taida olla hirveän rakastunut sinuun. Eikä ihme ettei ole kovin kiinnostunut menemään kihloihin tai naimisiin...
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa