Kuinka saisin äitini ymmärtämään?

["mie"]

Meillä on tulossa lähipiirissä häät. Ja minua HÄVETTÄÄ äitini ruokailutavat. Syö kyyryyn kumartuneena lautasen päällä, lappaa ruokaa suuhun niin kuin ei olis sitä koskaan saanut. Röyhtäilee. Puhuu ruoka suussa niin että esim risiä saattaa lentää suusta pöydälle.

Olen yrittänyt joskus nätisti hänelle asiasta puhua, mutta seurauksena hän on vain vetänyt megaherneet nokkaan ja suuttunut. Reagointi on tyyliä "on se kumma kun en ossoo enää ees syödä teidän mielestä". Mut miten mä saan tämän asian painamasta. Kun oikeasti on noloa ettei aikuinen ihminen hallitse alkeellisia ruokailutapoja...

 

["vieras"]

No eiköhän hääpari ja ainakin osa vieraista ole nähnyt äitisi ruokailevan aiemminkin? Syö itse kaikkien etikettien mukaisesti, ja anna äitisi porsastella.

 

[isoäiti mölykylästä]

no eiköhän se ole äitisi oma häpeä ja oma tapa, miksi sinä siitä vaahtoot. aikuisia ihmisiä olette molemmat

 

[Snoopy]

Koita vaan sulkea silmäsi siltä mässäämiseltä. Tai sanot taas suoraan ja pahoitat äitisi mielen.

Jos joku äitiäsi katsoo kieroon, niin antaa katsoa. Et sä siitä ole millään tavalla vastuussa eikä tarvitse sitä hävetä. Istut vaikka itse vieressä ja syöt "siivosti". Ties vaikka tilanne olis sellainen että äitikin ymmärtää yrittää syödä kauniisti(?).

 

["Kaisa"]

mene istumaan siten ettet näe

 

[Oma ongelmansa]

Miksi SINUA hävettää jos ÄITISI porsastelee? 10 vuotiaalle on normaalia hävetä vanhempiaan, aikuinen tietää ettei ole hänen asiansa hävetä vanhempiensa puolesta. Tuskin kukaan ajattelee, että on sinun vikasi kun et ole "kouluttanut" äitiäsi paremmin... Anna äitisi syödä niinkuin hän on ilmeisesti aina syönyt, ja keskity omiin hyviin tapoihisi (joihin kuuluu mm. se ettei puututa muiden syömätapoihin).

 

["mie"]

[QUOTE="Kaisa";24417021]mene istumaan siten ettet näe[/QUOTE]

Tämä ei valitettavasti onnistu... Kai mun on vaan taas oltava hiljaa ja hävettävä.

 

[aikuiseksi kasvanut häpeilijä]

Ymmärrän täysin häpeilysi. Vanhempani ovat hyvinkin erilaisia kuin minä; rumasti voisi sanoa että minä olen snobin ja he hieman juntteja.
Teininä ei omaa häpeilyään edes ihmetellyt; kaikki nuorethan vanhempiaan häpeilee! Aikuisiällä olen saanut uuden näkökulman asioihin ja olen (vihdoinkin) tajunnut, että minä en ole vastuussa vanhemmistani tai heidän käyttäytymisestään.
Ja niin se on, et sinäkään ole millään tavoin vastuussa siitä, millainen äitisi on tai miten hän käyttäytyy. Se on toisinpäin; äitisi on ollut vastuussa sinun kasvatuksestasi! Usko pois AP; vieraat juhlissa eivät katso äitiäsi ajatellen että onpas hänen tyttärensä huono tytär, kun ei ole äitiään oikein kasvattanut. Tsemppiä sinulle ja yritä muistaa, että et ole äitisi vartija.