kuinka paljon voi odottaa mieheltä joka ei ole lasten isä...?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ihmettelijä
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
I

ihmettelijä

Vieras
mähän en oikeasti mistään mitään tiedä, mutta pisti miettimään kun käytiin tänään mun kaverilla jolla kaksi lasta edellisestä liitosta, 6 ja 4-vuotiaat. ollut uuden miehensä kanssa lähes 4vuotta eli melkein koko kuopuksen eliniän.
lasten biologinen isä on paljon kuvioissa, ottaa lapsia jokatoinen viikonloppu ja toisinaan iltaisin + lomilla.
mun tarkoitus ei nyt todellakaan ole arvostella kenenkään perhe-elämää, itsellä kun on "ehjä perhe", mutta muutama asia särähti korvaan tän päiväisen vierailun yhteydessä...
tämä isäpuoli on ehkä 1 illan viikossa kotona, harrastaa ja näkee kavereitaan, tulee ja menee mitään ilmoittamatta eikä pyytämättä hoida lapsia.
okei, eihän ne ole sen biologisia, mutta mun mielestä kun tietää et ottaa koko paketin, niin pitäis pystyä elämään sen mukaan..?
tää nainen on kamalan väsynyt kun aamusta tekee aamupalat lapsille, vie ne hoitoon, hakee hoidosta, hoitaa illat, hoitaa ruuat, hoitaa kodin, laittaa lapset pesulle ja nukkumaan, menee itse nukkumaan jne ja tää mies menee mitään ilmoittelematta eikä osallistu perhe-elämään...
musta se vaan tuntui tosi hassulta...
millaisia käsityksiä ja kokemuksia teillä on et paljonko voi vaatia isäpuolelta?
ja ihan hyvällä kysyn oikeasti, en hae mitään riitaa ja myönnän et itsellä ei ole mitään kosketuspinta-alaa moisiin juttuihin..
 
mun kaverilla o 3 lasta 2+1 eli noilla 2 eri isä ku tol yhdel ja sen nykynen ukko kotona eikä silti tee mitää!kaveri käy töis,kaupas ym ym ym eli kaikki ja mua suorastaa vituttaa et äijä nukkuu päivät ja valvoo yöt(pelaa faces)jne!
 
Mun mie osallistuu mun lapseni elämään paljon. En ole pakottanut vaan se tulee hänelle luonnostaan. Vie harkkoihin ostaa kengät jos niitä just tarvitaan ja olen töissä. Vei eskariin, haki sieltä. Tekee ruokaa, käy ulkona, laskemassa mäkeä. Jne. En kyllä pystyis välttis oleen sellasen miehen kanssa joka ei saa minkäänlaista sidettä solmittua lasteni kanssa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja fs:
Mun mie osallistuu mun lapseni elämään paljon. En ole pakottanut vaan se tulee hänelle luonnostaan. Vie harkkoihin ostaa kengät jos niitä just tarvitaan ja olen töissä. Vei eskariin, haki sieltä. Tekee ruokaa, käy ulkona, laskemassa mäkeä. Jne. En kyllä pystyis välttis oleen sellasen miehen kanssa joka ei saa minkäänlaista sidettä solmittua lasteni kanssa.

kai niillä ihan jonkinlainen side on kun mies asunut lasten kanssa jo 3vuotta, mutta... en tiedä, tuntu vaan aika "hurjalta" et toinen on kun kotiorja...
sellainen fiilis jäi..
 
mies ollut aivan ihana pojalleni,tuli meidän elämään kun poika oli 2½v. Lapsen oma isä on aina mennyt kuin vapaa sinkkumies,lastansa tapaa muutaman kerran vuodessa.Pitää ottaa lapset huomioon vaikkei olekkaan biologinen isä,kun perheessä elää,tästä meidän ei ikinä tarvinnut edes keskustella.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ihmettelijä:
Alkuperäinen kirjoittaja fs:
Mun mie osallistuu mun lapseni elämään paljon. En ole pakottanut vaan se tulee hänelle luonnostaan. Vie harkkoihin ostaa kengät jos niitä just tarvitaan ja olen töissä. Vei eskariin, haki sieltä. Tekee ruokaa, käy ulkona, laskemassa mäkeä. Jne. En kyllä pystyis välttis oleen sellasen miehen kanssa joka ei saa minkäänlaista sidettä solmittua lasteni kanssa.

kai niillä ihan jonkinlainen side on kun mies asunut lasten kanssa jo 3vuotta, mutta... en tiedä, tuntu vaan aika "hurjalta" et toinen on kun kotiorja...
sellainen fiilis jäi..

No tuo kyllä kuulosti, ettei olis :) Jos siis äijällä koko aika omat menot sun muut!
 
Alkuperäinen kirjoittaja ihmettelijä:
tämä isäpuoli on ehkä 1 illan viikossa kotona, harrastaa ja näkee kavereitaan, tulee ja menee mitään ilmoittamatta eikä pyytämättä hoida lapsia.
okei, eihän ne ole sen biologisia, mutta mun mielestä kun tietää et ottaa koko paketin, niin pitäis pystyä elämään sen mukaan..?
tää nainen on kamalan väsynyt kun aamusta tekee aamupalat lapsille, vie ne hoitoon, hakee hoidosta, hoitaa illat, hoitaa ruuat, hoitaa kodin, laittaa lapset pesulle ja nukkumaan, menee itse nukkumaan jne ja tää mies menee mitään ilmoittelematta eikä osallistu perhe-elämään...
musta se vaan tuntui tosi hassulta...
millaisia käsityksiä ja kokemuksia teillä on et paljonko voi vaatia isäpuolelta?
ja ihan hyvällä kysyn oikeasti, en hae mitään riitaa ja myönnän et itsellä ei ole mitään kosketuspinta-alaa moisiin juttuihin..

Tota samaa oon iteki joskus ohimennen miettinyt, kun olen vuoden verran seurustellut mieheni kanssa... Ei pahemmin lapseeni kiinnitä huomiota. Pari kertaa on kyllä odottanut täällä mun luona, kun olen käynyt yksin kaupassa tosi pikaseen. Mut ei tulis mieleenikään pyytää häntä olemaan lapseni kanssa, kun kävisin jossain kahvilla esim. En tiedä, miksi se vaan on tähän ajautunut, vaikka kavereidensa lapsille mies on ollut vahtina. Mutta ei minun lapselleni.

Meillä tosin on sekin ero, etten asu avoliitossa mieheni kanssa. Hänellä on paljon muutakin elämää, johon en kuulu. Kaverit, työt, omat lapset kerran vkossa... Seurustelun alussa otti kyllä lastani enemmän huomioon, mutta se taisi olla jotain itsensä pönkittämistä. Nyt ei näköjään enää tarvi näyttää niitä puolia, joihin sillon aikanaan ihastuin...
 
Ei musta ole mitään velvollisuutta toisen miehen lapsia kohtaan, ellei sitten suhdetta solmiessa ole antanut ymmärtää, että tulee osallistumaan heidän hoitoonsa kuin olisivat omiansa.

Jos vaatimuksena yh:n kanssa seurusteluun olis se, että on samalla valmis ryhtymään täyspainoiseksi isäksi (tai äidiksi) tämän lapsille, voisi aika paljon vaikeutua monen seuransaanti. Itse ainakin etsisin vaan miestä itselleni, plussaa, jos siitä jotain hyötyä olisi lasten hoidossa.

Yhteisten kotitöiden (omat pyykit, oma ruoka, omien sotkujen siivous) teko on sitten eri asia, se kuuluu molemmille, oli lapsia tai ei.

Jos lapset on yhteisiä, sitten tilanne on ihan eri.
 
Kyllä se niin on että jos paketin ottaa niin sitten makaa kuin petaa. Meillä äijä on pojalle läheinen, leikkii, painii, tekee leivät jos pyydetään. Kerran on tosin kakkapyllyn pyyhkiny ja kerran neljän vuoden aikana käyny pojan kanssa pihalla. Mutta sanoin äijälle alussa etten hänelt mitään vaadi, tekee jos tekee.
 
En mä kattelis tollasta ukkoa. Kyllä se niin on, että jos koko paketin ottaa, niin vois edes yrittää elää sen mukaan. Tosin onhan monissa ydinperheissäkin sellasta, että ukko menee miten tykkää, ja äiti hoitaa lapset yksin.
Mun esikoinen oli 3v, kun mieheni tuli kuvioihin. On kyllä pojalle aina ollut kuin isä, ja vaikka meillä on myös yhteinen lapsi, kohtelee molempia tasavertaisesti. Miehelläni on myös lapsi, joka käy meillä vähintään jokatoinen viikonloppu. Mä kohtelen myös häntä kuin omiani ja vaikkei oma olekkaan, niin rakas minulle.
 
Mikä sopii toiselle ei sovi toiselle.Lapset on mun mielestä ensisijaisesti vanhempiensa vastuulla,toki puolison lapsista saa ottaa vastuuta jos haluaa,mutta pakottaa ei voi.Jokainen varmaan itse määrittelee minkälaisen puolison itselleen haluaa,ehkä tämä äiti ei edes kaipaa mieheltä apua?

 
Voit odottaa vain sen verran mitä mies itse on valmis lasten eteen tekemään, ei yhtään enempää. Jotkut miehet ei välitä tippaakaan toisen lapsista, jotkut ottaa kuin omikseen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja v:
Voit odottaa vain sen verran mitä mies itse on valmis lasten eteen tekemään, ei yhtään enempää. Jotkut miehet ei välitä tippaakaan toisen lapsista, jotkut ottaa kuin omikseen.

Niinpä...jos olettaa miehen hoitavan lasta kuin omaansa kaikin biologisen isän velvollisuuksin, kannattaa tehdä se selväksi jo tapailuvaiheessa silläkin uhalla, että jää ilman miestä. Epäreilua alkaa syyttelemään miestä jälkikäteen siitä, että hän ei tee tarpeeksi, jos puhe on ollut vain yhdessä seurustelusta, ei miksikään keinoisäksi ryhtymisestä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja v:
Voit odottaa vain sen verran mitä mies itse on valmis lasten eteen tekemään, ei yhtään enempää. Jotkut miehet ei välitä tippaakaan toisen lapsista, jotkut ottaa kuin omikseen.

Niinpä...jos olettaa miehen hoitavan lasta kuin omaansa kaikin biologisen isän velvollisuuksin, kannattaa tehdä se selväksi jo tapailuvaiheessa silläkin uhalla, että jää ilman miestä. Epäreilua alkaa syyttelemään miestä jälkikäteen siitä, että hän ei tee tarpeeksi, jos puhe on ollut vain yhdessä seurustelusta, ei miksikään keinoisäksi ryhtymisestä.

Sori nyt vaan mutta vain seurustelu ei tosiaankaan onnistu silloin kun mukana on lapsia!! Keinoisäksi joutuu tahtomattaan koska sitä elää arkea samassa kodissa lasten kanssa.Ei voi välttyä olemasta roolimallina...

Se on sitten taas ihan toinen juttu että minkälaisen roolimallin kanssa se äiti haluaa elämänsä viettää....
 
Mä en kattelis tollasta miestä kauaa. Mun mies on alusta asti osallistunut lasten- ja kodinhoitoon, vaikka ei kahden vanhimman isä olekaan. Jopa silloin osallistui, kun ei vielä edes asunut meidän kanssa! :heart: Päästi mua harrastamaan ja hoiti lapsia näiden ollessa sairaana. Itse kävin tuolloin töissä ja mies vielä opiskeli. Siinä vaiheessa, kun muutti meille, alkoi viedä lapset hoitoon aamuisin. Mun ja lasten ei enää tarvinnut nousta niin aikaisin ylös kuin ennen. Lapset saivat nukkua jopa 2 tuntia pidempään :)
 

Yhteistyössä