ii
Kun vauva on tyytyväinen (kuivat vaipat ja syötetty) ja hereillä, niin tarvitseeko sitä koko ajan pitää sylissä vai voiko sen jättää joksikin aikaa köllöttelemään sänkyynsä??
mamma
Neljän lapsen äitinä olen sitä mieltä että ei tarvitse juuri ollenkaan seuraa. Se riittää että on hereillä jonkun verran lattialla esim. olohuoneessa tai sitterissä muun perheen seurassa.
Kippuravarvas
No mä olen sitä mieltä että vastasyntynyt kuuluu äidin tai isän syliin ja siksi olenkin kantanut kokoajan liinassa.
vieras
Ihmislapsi syntyy aivan keskentekoisena, useimpiin muihin nisäkkäisiin verrattuna avuttomana ja riippuvaisena vanhempien hoivasta. Amerikkalainen lastenlääkäri William Sears (kuuluisan The Baby Bookin kirjoittaja) sanookin: "Ihmisen sikiöaika kestää oikeastaan 18 kuukautta: yhdeksän kuukautta kohdussa ja yhdeksän kohdun ulkopuolella kannettuna".
Meidän kulttuurissamme vallitsee käsittämätön vimma jättää pieni vauva yksin - sänkyyn, vaunuihin, sitteriin, kantokoppaan, lattialle, ja viihdykkeeksi hänelle tarjotaan mobilea tai värikkäitä leluja joita heilutellaan vauvan kasvojen edessä... Vauvan kannalta tämä on luonnotota ja julmaa. Ihmisvauva suorastaan huutaa (ihan kirjaimellisestikin joutuu usein huutamaan) kosketusta, liikettä, mahdollisuutta seurata ihmistovereidensa normaalia, arkista elämää turvallisesti vanhemman liikkeiden rytmissä mukana keikkuen.
Ihmisellä on poikasen oikeaan hoitoon ohjaava vaisto aivan kuten eläimilläkin, meidän vain on sitä vaikeampi kuunnella kaiken älyllisen ja kulttuurillisen tietotulvan joukossa. Joillekin meistä vauvan vaatima läheisyys voi olla omista lapsuudenkokemuuksista johtuen vaikeampaa kuin toisille, mutta useimmat vanhemmat haluavat kuitenkin pitää lasta paljon sylissä ja lähellä. Silloinkin, kun Virallinen Lastenhoitokulttuuri käski olla "totuttamatta lasta syliin", neuvon noudattaminen oli useimmille vanhemmille tuskallista, ja tyhmä neuvo se olikin, ajattele nyt: "älä totuta häntä rakkauteen", "älä totuta häntä ravintoon", "älä totuta häntä turvallisuuteen".
Kantoliina ei ole itsetarkoitus, vaan väline joka auttaa äitiä, isää ja muita lapsen rakkaita toteuttamaan hoivavaistoaan.
Yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista syytä pitää lapsi lähelläsi
1)kantaminen on se, mitä lapsi synnyttyään odottaa. hän on juuri hytkynyt äidin liikkeessä mukana yhdeksän kuukautta. lapsella on liikkeessä ja liinan puristuksessa tuttu ja turvallinen olo.
2)lastaan kantava äiti on vapaa liikkumaan, toimimaan, seurustelemaan. kantaminen ehkäisee yksin jäämistä, turhautumista ja masennusta.
3)kannetun lapsen aivot kehittyvät paremmin, tietty määrä liikestimulaatiota on jopa välttämätöntä aivojen normaalille kehittymiselle.
4)kantaminen edistää sitoutumista (bonding) aikuisen ja lapsen välillä, ja näin on sekä hyväksi lapsen psyykkiselle kehitykselle, että auttaa aikuista kosketukseen vaistojensa kanssa.
5)kantoliinassa lapsi ei jää muiden ihmisten elämästä syrjään, vaan on koko ajan keskipisteessä mutta EI keskipisteenä - mikä voi ahdistaa lasta kovasti
6) kun lapsi on lähellä, äiti voi vastata hänen tarpeisiinsa nopeasti ja oppii myös lukemaan lapsen viestejä paremmin, esimerkiksi imetyksen onnistumiselle tämä voi olla merkittävä tekijä
7)kannettu lapsi itkee selvästi vähemmän kuin sitteri-, sänky- ja lattialapsi
8)kannettu lapsi nukkuu liinassa helposti ja aina halutessaan
9)kannettu lapsi kehittyy fyysisesti ja motorisesti nopeammin kuin lapsi, joka jätetään omilleen
10)kannettu lapsi ei tarvitse leluja ja erityisiä vauvavirikkeitä - maailma on hänen mobilensa
Meidän kulttuurissamme vallitsee käsittämätön vimma jättää pieni vauva yksin - sänkyyn, vaunuihin, sitteriin, kantokoppaan, lattialle, ja viihdykkeeksi hänelle tarjotaan mobilea tai värikkäitä leluja joita heilutellaan vauvan kasvojen edessä... Vauvan kannalta tämä on luonnotota ja julmaa. Ihmisvauva suorastaan huutaa (ihan kirjaimellisestikin joutuu usein huutamaan) kosketusta, liikettä, mahdollisuutta seurata ihmistovereidensa normaalia, arkista elämää turvallisesti vanhemman liikkeiden rytmissä mukana keikkuen.
Ihmisellä on poikasen oikeaan hoitoon ohjaava vaisto aivan kuten eläimilläkin, meidän vain on sitä vaikeampi kuunnella kaiken älyllisen ja kulttuurillisen tietotulvan joukossa. Joillekin meistä vauvan vaatima läheisyys voi olla omista lapsuudenkokemuuksista johtuen vaikeampaa kuin toisille, mutta useimmat vanhemmat haluavat kuitenkin pitää lasta paljon sylissä ja lähellä. Silloinkin, kun Virallinen Lastenhoitokulttuuri käski olla "totuttamatta lasta syliin", neuvon noudattaminen oli useimmille vanhemmille tuskallista, ja tyhmä neuvo se olikin, ajattele nyt: "älä totuta häntä rakkauteen", "älä totuta häntä ravintoon", "älä totuta häntä turvallisuuteen".
Kantoliina ei ole itsetarkoitus, vaan väline joka auttaa äitiä, isää ja muita lapsen rakkaita toteuttamaan hoivavaistoaan.
Yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista syytä pitää lapsi lähelläsi
1)kantaminen on se, mitä lapsi synnyttyään odottaa. hän on juuri hytkynyt äidin liikkeessä mukana yhdeksän kuukautta. lapsella on liikkeessä ja liinan puristuksessa tuttu ja turvallinen olo.
2)lastaan kantava äiti on vapaa liikkumaan, toimimaan, seurustelemaan. kantaminen ehkäisee yksin jäämistä, turhautumista ja masennusta.
3)kannetun lapsen aivot kehittyvät paremmin, tietty määrä liikestimulaatiota on jopa välttämätöntä aivojen normaalille kehittymiselle.
4)kantaminen edistää sitoutumista (bonding) aikuisen ja lapsen välillä, ja näin on sekä hyväksi lapsen psyykkiselle kehitykselle, että auttaa aikuista kosketukseen vaistojensa kanssa.
5)kantoliinassa lapsi ei jää muiden ihmisten elämästä syrjään, vaan on koko ajan keskipisteessä mutta EI keskipisteenä - mikä voi ahdistaa lasta kovasti
6) kun lapsi on lähellä, äiti voi vastata hänen tarpeisiinsa nopeasti ja oppii myös lukemaan lapsen viestejä paremmin, esimerkiksi imetyksen onnistumiselle tämä voi olla merkittävä tekijä
7)kannettu lapsi itkee selvästi vähemmän kuin sitteri-, sänky- ja lattialapsi
8)kannettu lapsi nukkuu liinassa helposti ja aina halutessaan
9)kannettu lapsi kehittyy fyysisesti ja motorisesti nopeammin kuin lapsi, joka jätetään omilleen
10)kannettu lapsi ei tarvitse leluja ja erityisiä vauvavirikkeitä - maailma on hänen mobilensa
Imetystyyny jäi meillä aika vähälle käytölle. Tai no, mies tykkäsi että se on kiva tyyny ja omi sen sitten itselleen, myöhemmin siirtyi koiralle.... 
Mutta siis vauvasta riippuen tuo seurustelun tarve. Meillä esikoinen oli sellainen paljon nukkuva ja tyytyväinen vauva. Tietty sitä esikoisena kanssa häsäsi paljon turhaa, nyt jos miettii miten helppoa tuollaisen vauvan kanssa olisi...
Kuopus taas oli kaikkea muuta kuin tyytyväinen ja en tiedä miten olisin selvinnyt esikoisen hoidosta ja kotitöistä ilman kantoliinaa. Siinä sai sitten nukkuakin hyviä pätkiä. Nautin kyllä joka hetkestä kun sain hänen sänyyn tyytyväisenä köllöttelemään.
Meillä nuo vauvat on olleet "vaikeita" kanniskeltavia joten kotitöiden tekeminen ym lapsi kainalossa on ollut todella haastavaa. Onneksi on sitten ollut sitteri käytössä, koira, leluja ja kuopuksella sisarus sekä musiikkia tarjolla.
Mutta siis vauvasta riippuen tuo seurustelun tarve. Meillä esikoinen oli sellainen paljon nukkuva ja tyytyväinen vauva. Tietty sitä esikoisena kanssa häsäsi paljon turhaa, nyt jos miettii miten helppoa tuollaisen vauvan kanssa olisi...
Kuopus taas oli kaikkea muuta kuin tyytyväinen ja en tiedä miten olisin selvinnyt esikoisen hoidosta ja kotitöistä ilman kantoliinaa. Siinä sai sitten nukkuakin hyviä pätkiä. Nautin kyllä joka hetkestä kun sain hänen sänyyn tyytyväisenä köllöttelemään.
Meillä nuo vauvat on olleet "vaikeita" kanniskeltavia joten kotitöiden tekeminen ym lapsi kainalossa on ollut todella haastavaa. Onneksi on sitten ollut sitteri käytössä, koira, leluja ja kuopuksella sisarus sekä musiikkia tarjolla.
jackson
Jacksonin mukaan moni synnytyksenjälkeinen masennus tai äidin kriisi vältettäisiin, jos jo synnytyssairaalassa tuettaisiin äidin ja lapsen luonnollista läheisyyttä ja annettaisiin lapsen nukkua yhdessä äidin kanssa. Kun äidin ja lapsen side on vahva, molemmilla on helpompaa. Mutta Jacksonin parjaamassa sairaalasynnytyskulttuurissa äidin ja lapsen siteelle ei anneta tilaa muodostua.
En tiedä, törmääkö meillä enää kätilöihin, jotka eivät kannustaisi äidin ja lapsen läheisyyttä, myös öisin. Joka tapauksessa Jackson siirtyy pohtimaan, mistä kaikki nuo "hyvää tarkoittavat neuvot" opettaa lapsi heti vastasyntyneenä olemaan yksikseen tulevat. Hän käy tavallisimpia ennakkoluuloja läpi luvussa, jonka nimi on "He yrittävät vain auttaa". Neuvojen takaa löytyy paitsi muinaisia käsityksiä hygieniasta ja lasten kasvattamisesta, koko valtaisa lastentarvikebisnes. Ja ne ovat ison rahan markkinat. Lastensänkyjen, sängynkeikuttimien, viihdyttävien musiikkilaitteiden, soivien pehmolelujen ja soittorasioiden... joiden myynti romahtaisi, jos lasten ei tarvitsisi nukkua yksin.
Jackson kehottaa siis unohtamaan ulkopuolelta tulevat neuvot. Hän kirjoittaa: "Vauvat tarvitsevat meidän rakkauttamme ja lämpöämme päivin ja öin. Kun vanhemmat saavat olla rauhassa, useimmat heistä pystyvät näitä lapsilleen antamaan. Mitkään hyväätarkoittavat neuvot eivät saisi tulla väliin."
Läheisyys ja ihokosketus on lapselle elintärkeää, ja Jacksonin siteeraaman asiantuntijan mukaan vauva tarvitsee äidin läheisyyttä vielä enemmän yöllä kuin päivällä; enemmän pimeässä kuin valoisan aikaan. Kosketuksen kautta vauva saa ensimmäiset havaintonsa maailmasta - pienen lapsen näköaisti on vielä rajoittunut. Kun vauva hakeutuu nukkumaan sängyn laitaa vasten, se ei suinkaan ajaudu sinne vahingossa: se hakee kosketusta, tuntumaa kehostaan. Kosketuksen kautta vauva hakee kaikkinaista tunnetta olemassaolosta. Rakastetuksi tulemisen tunnetta: "Voidaan sanoa, että jos vauvan vartalo on ilon ja mielihyvän lähde äidin sylissä, sama vartalo tulee olemaan ilon ja mielihyvän lähde vauvalle itselleen myöhemmin elämässä."
Kaikki vanhemmat tietävät, miten sairas lapsi rauhoittuu heijaamisesta, hyssyttelystä, kantamisesta. Mutta kosketus on elintärkeää myös terveelle lapselle. Normaalit hoitotoimenpiteet ja pikasuukot eivät riitä täyttämään vauvan läheisyyden tarvetta - vauvan, joka vielä hetki sitten oli kokonaan kohdun ympäröimä. "Hellä kosketus on tärkeää kaikelle henkiselle hyvinvoinnille", Jackson siteeraa
lisää täältä: http://www.babyidea.fi/aidille/aptutuksi/apjackson.html
En tiedä, törmääkö meillä enää kätilöihin, jotka eivät kannustaisi äidin ja lapsen läheisyyttä, myös öisin. Joka tapauksessa Jackson siirtyy pohtimaan, mistä kaikki nuo "hyvää tarkoittavat neuvot" opettaa lapsi heti vastasyntyneenä olemaan yksikseen tulevat. Hän käy tavallisimpia ennakkoluuloja läpi luvussa, jonka nimi on "He yrittävät vain auttaa". Neuvojen takaa löytyy paitsi muinaisia käsityksiä hygieniasta ja lasten kasvattamisesta, koko valtaisa lastentarvikebisnes. Ja ne ovat ison rahan markkinat. Lastensänkyjen, sängynkeikuttimien, viihdyttävien musiikkilaitteiden, soivien pehmolelujen ja soittorasioiden... joiden myynti romahtaisi, jos lasten ei tarvitsisi nukkua yksin.
Jackson kehottaa siis unohtamaan ulkopuolelta tulevat neuvot. Hän kirjoittaa: "Vauvat tarvitsevat meidän rakkauttamme ja lämpöämme päivin ja öin. Kun vanhemmat saavat olla rauhassa, useimmat heistä pystyvät näitä lapsilleen antamaan. Mitkään hyväätarkoittavat neuvot eivät saisi tulla väliin."
Läheisyys ja ihokosketus on lapselle elintärkeää, ja Jacksonin siteeraaman asiantuntijan mukaan vauva tarvitsee äidin läheisyyttä vielä enemmän yöllä kuin päivällä; enemmän pimeässä kuin valoisan aikaan. Kosketuksen kautta vauva saa ensimmäiset havaintonsa maailmasta - pienen lapsen näköaisti on vielä rajoittunut. Kun vauva hakeutuu nukkumaan sängyn laitaa vasten, se ei suinkaan ajaudu sinne vahingossa: se hakee kosketusta, tuntumaa kehostaan. Kosketuksen kautta vauva hakee kaikkinaista tunnetta olemassaolosta. Rakastetuksi tulemisen tunnetta: "Voidaan sanoa, että jos vauvan vartalo on ilon ja mielihyvän lähde äidin sylissä, sama vartalo tulee olemaan ilon ja mielihyvän lähde vauvalle itselleen myöhemmin elämässä."
Kaikki vanhemmat tietävät, miten sairas lapsi rauhoittuu heijaamisesta, hyssyttelystä, kantamisesta. Mutta kosketus on elintärkeää myös terveelle lapselle. Normaalit hoitotoimenpiteet ja pikasuukot eivät riitä täyttämään vauvan läheisyyden tarvetta - vauvan, joka vielä hetki sitten oli kokonaan kohdun ympäröimä. "Hellä kosketus on tärkeää kaikelle henkiselle hyvinvoinnille", Jackson siteeraa
lisää täältä: http://www.babyidea.fi/aidille/aptutuksi/apjackson.html
vastasyntyneet
muutaman kuukauden ikäiset on yleensä hyviä saamaan huomion itseensä, ovat suloisia katseltavia, itku raastaa sydäntä paatuneimmaltakin... En malttasi pientä olla ihailematta, ovat hereilläkin niin lyhyen aikaa ihan pieninä.
AP
Kantoliina onkin mulla jo hankinnassa. vauva on TODELLA tyytyväinen ja helppo tapaus, toistaiseksi vain katselee maailmaa tyytyväisenä ellei ole nälkä tai vaippa läpimärkä. ihmettelen ihan että miten voi olla noin helppo lapsi!
yksi vaan
Onnea sinulle, Ap! Kiva lukea täällä välillä, että ns. helppojakin vauvoja on!Alkuperäinen kirjoittaja AP:
naikkonen
Jossa sanottiin että lapsen kanssa seurustelu ja sylissä pitäminen lisää maidontuotantoa.
Joten se on kai hyvä "syy" pitää lasta lähellä..
Mutta mitä itte oon omia lapsia hoidellut niin kyllä se hanakasti kertoo kun yksinolo on liikaa.
Omat lapset on viihtynyt vauva-aikana myös itsekseen pedissään -katselee itsekseen ja naureskelee pehmoleluille (olen monesti väijynyt).
Jatkuvaa kanniskelua ja sylissäpitoa en suosittele, siitä voi olla hankala opettaa lasta ulos.
Kantoliina on omassakin käytössä ollut, kotona en ole sitä tarttenut: lapsi makaa vaikka sitterissä seuraamassa mitä ihmettä äiti tekee.
Joten se on kai hyvä "syy" pitää lasta lähellä..
Mutta mitä itte oon omia lapsia hoidellut niin kyllä se hanakasti kertoo kun yksinolo on liikaa.
Omat lapset on viihtynyt vauva-aikana myös itsekseen pedissään -katselee itsekseen ja naureskelee pehmoleluille (olen monesti väijynyt).
Jatkuvaa kanniskelua ja sylissäpitoa en suosittele, siitä voi olla hankala opettaa lasta ulos.
Kantoliina on omassakin käytössä ollut, kotona en ole sitä tarttenut: lapsi makaa vaikka sitterissä seuraamassa mitä ihmettä äiti tekee.
No joo, sanokaa mitä sanotte, mutta jos lapsi tosiaan viihtyy hetken yksinään, niin tosi hyvä homma! Mun esikoinen oli tätä sarjaa, että ei hetkeäkään yksin, ei lattialle, ei minnekään muualle kuin äidin syliin. JA äidin piti olla liikkeellä: istumista paikallaan ei neiti suvainnut lainkaan. Onneksi kuopus oli toisenlainen, tai sitten olin itse ehtinyt paatua. Joten jos mulla olisi tuollainen vauva, niin tyynen rauhallisesti laittaisin hänet välillä potkuttelemaan lattialle. Sitäpaitsi lattialla (tietty peiton päällä) potkuttelu tekee hyvää liikkumaan opettelussa.
Kaupallinen yhteistyö: Storytel