Kuinka paljon rahaa saatte sukulaisilta tai vanhemmiltanne?

["sipsi"]

No en ole saanut kotoa rahaa sen koommin kun täysi-ikäiseksi tulin, ja töihin (opiskelujen ohessa) menin. En mitään odotakaan, olen ikionnellinen, että käyttävät rahaa itseensä kun vielä jaksavat matkustaa ja mennä.

En oikein käsitä aikuisia, jotka odottavat saavansa kotoa rahaa, varsinkaan sen jälkeen kun on oma perhe jo perustettuna. Enkä kyllä muutenkaan. Akuutti hätätila on eri asia. Silloin vanhemmilta voi lainata rahaa.

 

[.....]

Mä en odota saavani mitään, enkä ole ikinä pyytänyt, mutta olen ottanut vastaan. Rahaa on kyllä omasta takaakin, mutta vanhempani haluavat antaa minulle ja sisaruksilleni rahaa jo nyt - he ajattelevat niin, että meille se kuitenkin on tulossa. Ja käyttävät kyllä rahaa itseensäkin, esim. matkustelevat paljon, sisustavat, vaihtavat autoa usein.

 

[saunatonttu-sandra]

mun vanhemmilla ei ole kummemmin varoja, mutta ostavat lapsille jotain pientä. miehen äiti avusti tila-auton ostamisessa, ja kun sanoin et pesukoneenkorjaaja tulee kohta vaihtaa täyttöletkun liittimineen niin käski laittaa laskun hänelle. lapsille ostaa jotain pientä aika ajoin. niin ja mun ei tartte huolehtii lapasista ja villasukista, mun äiti kutoo niit ihan onnessaan jokaiselle seitsemälle lapsenlapselleen

 

["moi"]

en saa muuta kuin tyttö saa n.20e synttärilahjaksi ja joululahjaksi antavat yhen paketin, viimeksi tuli satukirja. en odotakkaan mitään rahavuorta meille mutta tiukalla taloudella ollaan oltu kun mies oli työtön 3 vuotta ja sai vakkarityön, kerkes olla 1,5v töisstä, mutta sitten sai potkut kun vähennettiin porukkaa. kuten sanoin että en nyt mitään varsinaisesti vaadi mutta aikoinaan ovat itse saaneet elämän alkuun mökkimaata ym jotka sitten menettivät pakkohuutokaupassa yli 20v sitten. sen takia olen kuitenkin jonkun verran katkera että meille ei liikene mitään. itse ainakin varmistan että tyttö saa aikanaan helpomman alun

 

["näin on"]

Mun vanhemmat ovat varakkaita. Nyt eläkeläisinä reissaavat melkoisesti, mutta muuten heidän rahankäyttönsä on hyvin säästeliästä. Vertailevat kilohintoja, kyttäävät tarjouksia jne. vaikkei rahan puolesta tarvitsisi. Äitini ostaa lapsellemme paljon vaatteita kirppareilta, soittaa aina että nyt olisi sitä ja tuota hankittu. Alennusmyynnistä löysi vk-haalarin, soitti että tarvitseeko tämmöistä ja kun sanoin että kyllä niin osti pois kuleksimasta. Lisäksi antavat mulle ja veljilleni rahaa "ennakkoperintönä", tonni silloin toinen tällöin. Koskaan en ole pyytänyt, ja joka kerta muistutan että käyttäkää nyt rahanne itseenne ja joka kerta lopputulos on kuitenkin se että rahat kilahtaa tilille.

Appiukko sujauttaa miehen käteen seteleitä ja voittoarpoja usein kun siellä käydään. "No kiitos, ei kyllä oikeasti tarvitsisi" kaikuu kuuroille korville.

Minä en tosiaan oleta enkä odota että taloutemme olisi missään vaiheessa riippuvainen vanhempiemme taloudellisesta tuesta. Mutta kaikesta toppuuttelusta huolimatta sitä rahaa halutaan tarjota, ja jossain määrin voin kuvitella että jos itse olen joskus tilanteessa jossa talot ja mökit on aikapäivää sitten maksettu, rahaa on säästössä tileillä ja sijoutuksissa ja eläkekin on enemmän kuin tarpeeksi niin kyllä sitä omille lapsilleen mielellään antaa ylimääräistä.

 

[vierass]

peesaan tätä.
Nykynuoret on vissiin kuitenkin opetettu siihen että pappa betalar vielä sittenkin kun on menty naimisiin ja saatu omia lapsia. Eletään yli varojen ja kun rahat loppuu niin isi maksaa loput.

Eiköhän tässä suurin osa ole kertonut, että vanhemmat ihan OMASTA HALUSTAAN auttavat (lähinnä lapsenlapsiaan). Minä ainakin laitoin, että tarvetta apuun ei olisi, mutta vanhemmat auttavat silti. Minkäs minä sille voin, että olen syntynyt rikkaaseen perheeseen? Pitäisikö mun nyt kieltäytyä "periaatteesta" lahjoista, jotka tulevat LAPSILLE ei MINULLE?

Suomalainen kateus...

 

[oiipo]

eivät anna rahaa, eivätkä ostele tavaroita, paitsi joulu- ja synttärilahjat. en viitsi mitään pyytääkään, koska ostavat aina sen halpaversion, joka on ihan paska ja ruma, eikä koskaan alkuperäistä tai laadukasta. tämä koskee kaikkea, leluja,vaatteit, kodinkoneita, kosmetiikkaa jne, samoin itselleensä kelpaa aina se paskempi Tokmanni-versio.

 

["vieras"]

Joskus ostavat lapsille ulkovaatetta tai polkupyörän syntymäpäivälahjaksi. Minä saatan saada uudet kengät synttärilahjaksi.<3

 

[Cöccö]

Miksi saisin rahaa heiltä?

 

[tottakai]

Tässä kuussa olen saanut n. 600. Vanhemmat eivät ole erityisen varakkaita mutta haluavat auttaa ja antaa muutenkin. Yllättävän monen vanhemmat ei anna juuri mitään. Kyllä mielelläni antaisin omillenikin tulevaisuudessa, vaikka olisivat aikuisia ja omillaan toimeentulevia. Kukapa ei omille lapsilleen mitään haluaisi antaa? No, näitäkin vanhempia näköjään on...

 

[lucifer]

no ei todellakaan yhtään.

 

["vieras"]

Omat vanhemmat ostelee silloin tällöin lapselle jotain pientä, ja synttäreillä/jouluna sit enempi.

Miehen vanhemmat ja suku on vähän väliä syytämässä rahaa... ovat maksaneet mm. vauvan vaunut, osan kaukalosta, vaatteita pinon, ruokaa, lähes kaikki vaipat.. Joskus appi maksaa meidän kauppakassin. Jouluna ja synttäreillä saadaan usein rahaa kuoressa.

Kyllä me pärjätään omillamme, mutta he nyt haluaa sponssata. Alussa olin hämmentynyt, mutta toisaalta, miksi on ihan ok ottaa vanhempien rahat ja omaisuus niiden kuoltua ja mällätä ne, mutta niiden eläessä - jos he itse haluaa jotain antaa - niin se on niin kovin väärin ja toisten rahoilla elämistä...

 

[No ei]

ei saada rahaa. omilla rahoilla mennään.

 

["Vieras"]

Ei olla mitään vanhempien elättejä, mutta vapaasta tahdostaan avustavat. Pärjättäisiin hyvin ilmankin, mutta silloin elettäs joltain osin vaatimattomammin.

Omat vanhempani ovat siis ns. hyvin toimeentulevia, "rikkaita" jopa. Elävät itse ihan normielämää, eivät leveile rahoillaan. Meille ovat mm. antaneet 3000€ rempparahaa, kun ostettiin talo, taanneet asuntolainan, ostaneet mulle auton (ei siis mitään ökypirssiä, vaan ihan tavallisen, 12v vanhan Volkkarin), maksavat osan lasten harrastuksista, äitini ostelee suht usein lapsille vaatteita (ihan vaan kun kiertelee siskonsa kans aleja ja kirppareita, niin sieltä ostelee sopivan kokoisia), synttärilahjaksi saan aina, joka vuosi 500€ jonka äiti käskee käyttää just niin kuin ITSE haluan, samoin antaa miehelleni samoin ohjeistuksein saman summan hänen syntymäpäivänään. Lasten synttäri- ja joululahjat ovat n. 250€ luokkaa eli mun mielestä kalliita. Esim. puhelin, Reimatecin toppahaalari ym.

Jotkut sanoo, että olen lellipentu. En koe olevani. Osaan toki arvostaa saamaani apua ja tukea, mutta kuten sanottua, en laske koskaan mitään sen varaan. Pärjättäisiin ilmankin. Lähinnä ehkä lasten harrastukset on se, mihin ei ois itsellä varaa. Esim. tyttöjen ratsastusharrastus olisi todella paljon vähäisempää, jos äitini ei olisi sitä sponssaamassa. Esim. osti molemmille tytöille nimpparilahjaksi 20x ratsastuskortit.

 

[IhanaValo]

Miehen vanhemmat eivät oikeestaan anna yhtään, anoppi joskus heidän lastensa vanhoja, pieneksi menneitä vaatteita, etenkin kun lapset oli pieniä. Miehen nuorin sisko on 3v. meijän esikkoa vanhempi ettei ne nyt ihan ikivanhoja ole ollu.
Omat vanhempani antaa joskus 20e, tai ostavat ruokakassin, ja äiti tykkää kirpparilta ja joskus kaupastakin ostaa lapsille vaatetta ja muuta.

 

[Empuuu]

0 e.

 

[hyväksikäyttöä]

En yhtään enemminkin me autetaan vanhempiamme.

Täytyy sanoa että joskus todellakin ihmettelen yhtä tuttavaani. He molemmat ovat töissä ja silti lapsen mummo joutuu ostamaan lapsenlapselleen niin talvihaalarit kuin pipot kuin kegät aina suksista lähtien kuin taasen kesällä kesävaatteet polkupyörät ja kaikki.
Tämä kyseinen äiti siis pyytää ihan suoraan että osta mummo kun meillä ei ole varaa.
Toki en voi tietää onko velkoja mutta kyllähän se aika säälittävää on kun kyseinen äiti aina vinoillee minulle kun lapsellani on jotakin uutta vaatetta ja minä siihen yleensä vastaan että ihan alennuksesta kaikki nuo meille ostetaan,
jolloin tämä toteaa ettei hänellä ole aikaa juosta kaupoissa kun käyn sentään töissä
(niin kai tämä on jotakin vinoilua siihen kun itse olen "vaan" kotona kuten hän sanoo,
mielenkiintoista että minulla vaan kotona on kuitenkin varaa olla javaatettaa lapseni
kuin he käyvät töissä eikä varaa vaatettaa omaa lastaan)
Ja taas kerjäämään mummolta muksulle ihan kirjaimellisesti kaikki.

Ja ei en ole kateellinen kuten joku voi kuvitella.
En usko että kukaan muukaan voisi olla kateellinen, viimeistään silloin nekin rippeet katoaa kun olet paikalla kuuntelemassa kyseisen äidin ja mummon keskustelua kuinka äiti pyytää suoraan että nyt tarvitaan uudet (esimerkkinä) sukset ja sinä ostat ne. Mummo koettaa kertoa että olisi omiakin menoja ja eikö vanhemmat itse, vaan sitten vanhemmat toteaa (äiti) että saa lapsi jäädä ilman suksia, tietäähän sen, viikko menee ja on lapsella sukset kun mummo osti.

 

["vieras"]

Varsinaisesti en rahaa saa, kuin ehkä joululahjana muutaman kympin ja sekin on aina tarkoitettu mulle itselleni vaaterahaksi, mutta vanhemmat auttavat muuten, ei suuresti, mutta maksavat jotain pieniä juttuja aina välillä. Meillä on enemminkin sellainen yhteistyö ja avunanto-sopimus elikkä autetaan toisia tarvittaessa. Olen itse pienipalkkainen yh, joten rahaa ei todellakaan ole liiemmin, mutta laskut olen pystynyt kyllä itse maksamaan, mutta meillä on sellainen sopimus, että jos oikein tiukka paikka tulee, niin apua voin pyytää.

 

["Vieras"]

Ei ikinä rahaa, lapset saa joulu-ja synttärilahjat. Nekin yleensä ostettu kimpassa muiden sukulaisten kanssa. Ja mun vanhemmat on varakkaita. Joskus vähän ihmetyttää, mutta vaikka olisi mikä ahdinko, niin heiltä en pyytäisi penniäkään.