Kuinka paljon "kasvatatte" taaperoita?

[Raffeli]

Esikoinen on nyt vasta vähän alle puolivuotias, mutta mulla on jo tarkka näkemys siitä, mitä meillä saa tehdä ja mitä ei. Kaikki edellämainitsemasi asiat (sängyllä hyppiminen, pöydässä leikkiminen etc) on meillä kiellety! Ulkona riehutaan, sisällä leikitään nätisti. Sängyt on nukkumista varten, ruokapöytä syömistä varten. Mä en voi sietää lapsia, jotka on "yli-energisiä", hallitsemattomia ja huono käytöksisiä. Tietysti kaikki lapset on joskus sellasia, mutta mä ainakin yritän parhaani mukaan pitää kuria ja järjestystä.

Ja tiedän.. Se ei tule olemaan helppoa.

Ootahan kun... tekis mieli sanoa . Monen lapsen äitinä sanon, että hyviä tapoja voi opettaa kaikille, mutta toisten kohdalla se on huomattavasti haasteellisempaa kuin toisten. Saman perheen lapsista yksi saattaa olla "ylienerginen", liikunnallinen ja levoton, olematta silti ADHD tms. hänelle vain saattaa olla huomattavasti vaikeampaa esim. pysyä paikoillaan, keskittyä, olla liikkumatta ja touhuamatta ja puhumatta kuin jollekulle toiselle. Sitten on taaperoita, jotka istuvat tyytyväisinä ja puhumatta kuin tatit paikoillaan, oli sitten ympärillä millainen vilske tahansa. Omasta pesueestani löytyy kumpiakin . Eikä kasvatuksella ole juuri osaa tai arpaa temperamenttiin tai vilkkauteen. Toki kaikilla on samat säännöt eli nuo sängyllä pomppimiset jne. on meilläkin kiellettyjä, mutta esim. vieraassa ympäristössä, missä on paljon lapsia ja toimintaa nuo ominaisuudet korostuvat (esim. jotain esitystä seuratessa).

Arvasinhan mä että joku tulee sanomaan että "odotahan vain..."
Mähän sanoin, että AINAKIN PARHAANI YRITÄN!

Ite oon isosta isosta perheestä. Meillä käyttäydyttiin hyvin, eikä eletty kun siat pellossa sillä verukkeella että meitä oli monta lasta. Kyllä temperamenttisen ja vilkkaankin lapsen saa oppimaan perussäännöt jos vaan viitsii yrittää. Temperamenti on luonnepiirre ja sitä ei voi poistaa, mutta kyllä siihen voi vaikuttaa.

 

[vieras]

Esikoinen on nyt vasta vähän alle puolivuotias, mutta mulla on jo tarkka näkemys siitä, mitä meillä saa tehdä ja mitä ei. Kaikki edellämainitsemasi asiat (sängyllä hyppiminen, pöydässä leikkiminen etc) on meillä kiellety! Ulkona riehutaan, sisällä leikitään nätisti. Sängyt on nukkumista varten, ruokapöytä syömistä varten. Mä en voi sietää lapsia, jotka on "yli-energisiä", hallitsemattomia ja huono käytöksisiä. Tietysti kaikki lapset on joskus sellasia, mutta mä ainakin yritän parhaani mukaan pitää kuria ja järjestystä.

Ja tiedän.. Se ei tule olemaan helppoa.

Ootahan kun... tekis mieli sanoa . Monen lapsen äitinä sanon, että hyviä tapoja voi opettaa kaikille, mutta toisten kohdalla se on huomattavasti haasteellisempaa kuin toisten. Saman perheen lapsista yksi saattaa olla "ylienerginen", liikunnallinen ja levoton, olematta silti ADHD tms. hänelle vain saattaa olla huomattavasti vaikeampaa esim. pysyä paikoillaan, keskittyä, olla liikkumatta ja touhuamatta ja puhumatta kuin jollekulle toiselle. Sitten on taaperoita, jotka istuvat tyytyväisinä ja puhumatta kuin tatit paikoillaan, oli sitten ympärillä millainen vilske tahansa. Omasta pesueestani löytyy kumpiakin . Eikä kasvatuksella ole juuri osaa tai arpaa temperamenttiin tai vilkkauteen. Toki kaikilla on samat säännöt eli nuo sängyllä pomppimiset jne. on meilläkin kiellettyjä, mutta esim. vieraassa ympäristössä, missä on paljon lapsia ja toimintaa nuo ominaisuudet korostuvat (esim. jotain esitystä seuratessa).

Arvasinhan mä että joku tulee sanomaan että "odotahan vain..."
Mähän sanoin, että AINAKIN PARHAANI YRITÄN!

Ite oon isosta isosta perheestä. Meillä käyttäydyttiin hyvin, eikä eletty kun siat pellossa sillä verukkeella että meitä oli monta lasta. Kyllä temperamenttisen ja vilkkaankin lapsen saa oppimaan perussäännöt jos vaan viitsii yrittää. Temperamenti on luonnepiirre ja sitä ei voi poistaa, mutta kyllä siihen voi vaikuttaa.

Vitsillähän mä sen sanoin . Kyllä, niinhän mä sanoin, että perussäännöt voi oppia, mutta toisten kohdalla se on haastavampaa kuin toisten ja joidenkin kohdalla tietyt asiat on jossain ikävaiheessa aivan mahdottomia. Nimenomaan vilkasta TAAPEROA olen kantanut pois kirkosta ja koulun juhlasalista, siksi että hän ei vain ole millään pysynyt paikallaan ja hiljaa, vaan on häirinnyt muiden keskittymistä. Ei siinä mitkään keinot auta, jos lapsi on sen ikäinen ettei puhe vielä mene perille (ja väkivaltaa meillä ei käytetä ). Toisten lasten kanssa on menty juhlat ja kirkot ja muut tapahtumat alusta asti vaikeuksitta. Yksi vain opettelee vieläkin sitä, miten kuunnellaan tietyissä tilanteissa ja opettelua varmasti riittää malttamisessa ja monessa muussa asiassa vielä pitkään...

 

[vieras]

No meillä saa pomppia sohvalla ja sängyllä kotona, mutta kylässä komennan aina pois koska häpeäisin jo itse silmät päästä salliessani toisten asunnossa moista käytöstä. Vaikka se olisi talon väelle ihan ok, saattaisivat he kummastella että onpa röyhkeitä apinoita kylässä.

Kotona ruokapöydässä joudun usein kieltämään kaatamasta mm. maitoa pöydälle tai sorkkimasta käsin ruokaa, ja teen selväksi että syödään mitä on ja muuta ei tule. Esimerkiksi jos lapset haluaakin juoda mieluummin mehua tai vettä. Sama kylässä, en anna sotkea enkä komennella.
Kädet pestään, kylässä automaattisesti ettei lapset sotke vahingossakaan toisten sohvia tai seiniä, kotona olen laiskempi mutta enimmät aina pyyhin.

Kai mä sitten kunnioitan toisia kanssaihmisiä sen verran, etten anna omien lasteni kävellä heidän ylitseen vaan haluan, että omat lapseni toimivat toisten kodin säännöillä. Jos joku sääntö mielestäni oisi älytön ja naurettava, ehkäpä ottaisin sen puheeksi asunnon omistajan kanssa..

Mutta nämä täällä luetellut on ihan normaaleja mun mielestä, joihin ainakin minä haluan opettaa omani. Sekin että kyläpaikassa ei mennä penkomaan toisten laatikoita, ei edes 2 vuotias, eikä kiskota kaikkea hyllystä alas. Tosin joissain tapauksessa saatan huomauttaa isännälle tai emännälle, että eikö voisi jotakin vähän korkeammalle hetkeksi nostaa.

Mun mielestä se on vaan vanhemman mukavuudenhalua, antaa lasten tehdä mitä tekee... Vähemmän vaivaa siitä on, kun ei kiellä ja lapset ei uhmaa vastaan, ei tarvitse kasvattaa ja lapsilla on kivaa. mutta mun mielestä se vaan on pitemmälle ajalle kerääntyvä taakka, jossain vaiheessa se tulee eteen kahta kauheammin ja joskus ne asiat on kohdattava. Eikä tuo ole peruste että "kunhan tulee järkeä" en tiedä oletko huomannut muta esim 1,5-2v on hyvinkin järkevä ja muistaa paljon asioita jo

 

[Vieras]

No meillä saa pomppia sohvalla ja sängyllä kotona, mutta kylässä komennan aina pois koska häpeäisin jo itse silmät päästä salliessani toisten asunnossa moista käytöstä. Vaikka se olisi talon väelle ihan ok, saattaisivat he kummastella että onpa röyhkeitä apinoita kylässä.

Kotona ruokapöydässä joudun usein kieltämään kaatamasta mm. maitoa pöydälle tai sorkkimasta käsin ruokaa, ja teen selväksi että syödään mitä on ja muuta ei tule. Esimerkiksi jos lapset haluaakin juoda mieluummin mehua tai vettä. Sama kylässä, en anna sotkea enkä komennella.
Kädet pestään, kylässä automaattisesti ettei lapset sotke vahingossakaan toisten sohvia tai seiniä, kotona olen laiskempi mutta enimmät aina pyyhin.

Kai mä sitten kunnioitan toisia kanssaihmisiä sen verran, etten anna omien lasteni kävellä heidän ylitseen vaan haluan, että omat lapseni toimivat toisten kodin säännöillä. Jos joku sääntö mielestäni oisi älytön ja naurettava, ehkäpä ottaisin sen puheeksi asunnon omistajan kanssa..

Mutta nämä täällä luetellut on ihan normaaleja mun mielestä, joihin ainakin minä haluan opettaa omani. Sekin että kyläpaikassa ei mennä penkomaan toisten laatikoita, ei edes 2 vuotias, eikä kiskota kaikkea hyllystä alas. Tosin joissain tapauksessa saatan huomauttaa isännälle tai emännälle, että eikö voisi jotakin vähän korkeammalle hetkeksi nostaa.

Mun mielestä se on vaan vanhemman mukavuudenhalua, antaa lasten tehdä mitä tekee... Vähemmän vaivaa siitä on, kun ei kiellä ja lapset ei uhmaa vastaan, ei tarvitse kasvattaa ja lapsilla on kivaa. mutta mun mielestä se vaan on pitemmälle ajalle kerääntyvä taakka, jossain vaiheessa se tulee eteen kahta kauheammin ja joskus ne asiat on kohdattava. Eikä tuo ole peruste että "kunhan tulee järkeä" en tiedä oletko huomannut muta esim 1,5-2v on hyvinkin järkevä ja muistaa paljon asioita jo

ja lisään että omalla 2 vuotiaallani on temperamenttia ja lisäksi kova uhma, nuorempi on vielä ainakin kuuliainen ja uskoo Mutta otan vastaan ne uhmat ja kiukut nyt, ei mua yks uhmakohtaus pelota! Uskallan sanoa heille ei. Se on sitä rakkautta, heidän parasta mä ajattelen, helpompi heidän on elää tässä yhteiskunnassa kun on yhteiset säännöt ja osaa toimia ihmisten kanssa toisetkin huomioon ottaen, sillä tämä maailma ei ole vielä pyörinyt kenenkään ympärillä... eli se minkä taakseen jättää sen edestään löytää.

 

[sdfsff]

Meillä ollaan kuulemma tiukkiksia. Ihan miten vaan mutta meillä on myös aikuisen sanaa uskova, vaikkakin vilkas, pieni poika . Meillä saa hyppiä sängyillä (vain kotona!), pehmoleluja heitellä (vain omassa huoneessa) jne. mutta ruokapöydässä syödään nätisti ja huutaminen on kielletty muutenkin. Kun saadaan jotain, sanotaan "kiitos". Olohuoneeseen ei ole asiaa kuin Muumeja katsoessa (2-3 kertaa viikossa), silloin istutaan nätisti sohvalla ja keskitytään ohjelmaan. Kaikki ruokailu tapahtuu keittiön pöydän ääressä, syödään samaan aikaan jne. Natisemalla ei saa mitään, huutaminen kielletty. Jäähylle kahden varoituksen jälkeen, jäähyn aika on ikävuodet minuutteina (= 2). Sen jälkeen pyydetään käytöstä anteeksi ja halataan.

 

[inttimimmi]

Meillä ollaan kuulemma tiukkiksia. Ihan miten vaan mutta meillä on myös aikuisen sanaa uskova, vaikkakin vilkas, pieni poika . Meillä saa hyppiä sängyillä (vain kotona!), pehmoleluja heitellä (vain omassa huoneessa) jne. mutta ruokapöydässä syödään nätisti ja huutaminen on kielletty muutenkin. Kun saadaan jotain, sanotaan "kiitos". Olohuoneeseen ei ole asiaa kuin Muumeja katsoessa (2-3 kertaa viikossa), silloin istutaan nätisti sohvalla ja keskitytään ohjelmaan. Kaikki ruokailu tapahtuu keittiön pöydän ääressä, syödään samaan aikaan jne. Natisemalla ei saa mitään, huutaminen kielletty. Jäähylle kahden varoituksen jälkeen, jäähyn aika on ikävuodet minuutteina (= 2). Sen jälkeen pyydetään käytöstä anteeksi ja halataan.

"Olohuoneeseen ei ole asiaa kuin 2-3 x viikossa" Onnea vaan. Ainakin lapsi pääsee intissä helpommalla kuin kotona. Olen syvästi järkyttynyt.

 

[NeitiNasu]

Ihanaa, mä en ole ainoa!!

Mä olen todennut olevani melkoisen erikoislaatuinen kasvattaja, kun nostelen kirjat hyllyn alimmilta hyllyiltä suojaan sen sijaan, että alkaisin kymmenkuiselle opettamaa että on väärin repiä niistä sivuja ja heitellä lattialle.. :xmas:
Meillä on lastenkin huoneet, mutta sen lisäksi 2v ja tämä tuleva taapero 10 kk on valloittaneet leikkeihinsä kaikki tasot, hyllyt, lipastot joille yltävät myös olohuoneessa. Liekö sillä vaikutusta asiaan, mutta eivät tunne mielenkiintoa enää keittiön kaappeihin jne, kun saavat pitää suurta reviiriä noin muuten. Jos keittiön kaapit alkavat häiritsevissä määrin kiinnostamaa, nostelen kaiken vaarallisen pois ja jätän muut tongittaviksi.
Telkkari ja muu laitteista on tarkoituksella ylhäällä, ettei nämä pienimmät niihin yllä.
Ja elämä on melkoisen ohjeistusvapaata täällä kotona. :saint:

 

[Juu]

Mä en ymmärrä miten normaalien käytöstapojen opettaminen lapselle voi olla jonkun vanhemman mielestä hankalaa. Edellyttäen nyt että lapsella ei ole mitään pahaa ADHDtä tai vastaavaa sairautta. Meillä jo 1 vuotias tiesi varsin hyvin ettei telkkariin jne kosketa, kaukosäätimet ei ole leluja, ruoka syödään nätisti pöydässä ym. Riehumiset on erikseen, mutta silloinkan ei hajoteta paikkoja tai satuteta ketään. ja se tehdään turvallisissa oloissa, eikä sohvalla tai sängyllä pomppien. Kaikki tavarat on saaneet olla paikoillaan, jos ottaa jotain kiellettyä niin riittää että sanotaan tuohan se varovasti äidille. Eipä ole sitten ollut ongelmia ihmisten ilmoillakaan, ja hyväntuulinen sosiaalinen lapsi tuo 2 v on.

 

[Ap]

No meillä saa pomppia sohvalla ja sängyllä kotona, mutta kylässä komennan aina pois koska häpeäisin jo itse silmät päästä salliessani toisten asunnossa moista käytöstä. Vaikka se olisi talon väelle ihan ok, saattaisivat he kummastella että onpa röyhkeitä apinoita kylässä.

Kotona ruokapöydässä joudun usein kieltämään kaatamasta mm. maitoa pöydälle tai sorkkimasta käsin ruokaa, ja teen selväksi että syödään mitä on ja muuta ei tule. Esimerkiksi jos lapset haluaakin juoda mieluummin mehua tai vettä. Sama kylässä, en anna sotkea enkä komennella.
Kädet pestään, kylässä automaattisesti ettei lapset sotke vahingossakaan toisten sohvia tai seiniä, kotona olen laiskempi mutta enimmät aina pyyhin.

Kai mä sitten kunnioitan toisia kanssaihmisiä sen verran, etten anna omien lasteni kävellä heidän ylitseen vaan haluan, että omat lapseni toimivat toisten kodin säännöillä. Jos joku sääntö mielestäni oisi älytön ja naurettava, ehkäpä ottaisin sen puheeksi asunnon omistajan kanssa..

Mutta nämä täällä luetellut on ihan normaaleja mun mielestä, joihin ainakin minä haluan opettaa omani. Sekin että kyläpaikassa ei mennä penkomaan toisten laatikoita, ei edes 2 vuotias, eikä kiskota kaikkea hyllystä alas. Tosin joissain tapauksessa saatan huomauttaa isännälle tai emännälle, että eikö voisi jotakin vähän korkeammalle hetkeksi nostaa.

Mun mielestä se on vaan vanhemman mukavuudenhalua, antaa lasten tehdä mitä tekee... Vähemmän vaivaa siitä on, kun ei kiellä ja lapset ei uhmaa vastaan, ei tarvitse kasvattaa ja lapsilla on kivaa. mutta mun mielestä se vaan on pitemmälle ajalle kerääntyvä taakka, jossain vaiheessa se tulee eteen kahta kauheammin ja joskus ne asiat on kohdattava. Eikä tuo ole peruste että "kunhan tulee järkeä" en tiedä oletko huomannut muta esim 1,5-2v on hyvinkin järkevä ja muistaa paljon asioita jo

Teillä siis toimitaan hyvin paljon samalla lailla mitä meillä. Kyläilypaikoissa on ehdottomasti heidän säännöt, eikä kaappeja tongiata etc. Mutta kotona ollaan rennommin.

Pointtini oli ennen kaikkea se, että kotona saa olla rennommin. Ja en tarkoittanut ruokapöydässä leikkimisellä tahallista lautasten ja mukien kaatelua, vaan esim sitä, että voi olla joku pieni lelu mukana tms. Meillä käytetään myös sanaa ei tietyistä asioista, mutta tarviiko niitä kiellyttäjä asioita olla niin tavattoman paljon mitä monella tuntuu olevan...??? Sitä järkeä löytyy mm. siinä, että meillä tajutaan, joidenkin asioiden olevan kiellettyjä ja myös siinä, että kylässä ei voi tehdä samoja asioita mitä kotona. Ja vielä kerran, en ole vapaan kasvatuksen kannattaja, mutta lasten tulee mielestäni saada olla lapsia, jopa jossain määrin hölmöilyineenkin.

 

[satu]

Meillä saa olla aika vapaasti, pomppia sängyillä ja kuljettaa leluja joka paikkaan jne. Mutta useamman lapsen kanssa arjen on sujuttava aika sutjakasti, ja siksi ei esim. pöydässä leikitä. Keskitytään ruokailuun ja syödään kun on ruoka-aika, leikkiminen vain venyttäisi ruokailua vaikka kuinka. Samasta syystä pöydästä ei myöskään käydä missään (paitsi vessassa jos on kova hätä ) kesken ruokailun, vaan istutaan paikoillaan niin kauan kuin syö.

Ja sotkua tulee muutenkin aivan älyttömästi, joten ruokailun jälkeen pestään ehdottomasti kädet jos ovat sotkussa. Niin ja sänkytyynyt eivät kuulu lattialle, joten sängystä pois niitä ei saa heitellä.

tuo teksti on kuin minun näppikseltä =)

 

[vieras]

Esikoinen on nyt vasta vähän alle puolivuotias, mutta mulla on jo tarkka näkemys siitä, mitä meillä saa tehdä ja mitä ei. Kaikki edellämainitsemasi asiat (sängyllä hyppiminen, pöydässä leikkiminen etc) on meillä kiellety! Ulkona riehutaan, sisällä leikitään nätisti. Sängyt on nukkumista varten, ruokapöytä syömistä varten. Mä en voi sietää lapsia, jotka on "yli-energisiä", hallitsemattomia ja huono käytöksisiä. Tietysti kaikki lapset on joskus sellasia, mutta mä ainakin yritän parhaani mukaan pitää kuria ja järjestystä.

Ja tiedän.. Se ei tule olemaan helppoa.

Buhahhahhaa.. Saanen nauraa. Tuu sitten vuoden päästä kertomaan kommentit uudelleen.

 

[vieras]

Esikoinen on nyt vasta vähän alle puolivuotias, mutta mulla on jo tarkka näkemys siitä, mitä meillä saa tehdä ja mitä ei. Kaikki edellämainitsemasi asiat (sängyllä hyppiminen, pöydässä leikkiminen etc) on meillä kiellety! Ulkona riehutaan, sisällä leikitään nätisti. Sängyt on nukkumista varten, ruokapöytä syömistä varten. Mä en voi sietää lapsia, jotka on "yli-energisiä", hallitsemattomia ja huono käytöksisiä. Tietysti kaikki lapset on joskus sellasia, mutta mä ainakin yritän parhaani mukaan pitää kuria ja järjestystä.

Ja tiedän.. Se ei tule olemaan helppoa.

Tää oli kyllä päivän hupaisin kirjoitus. Hyvä se on kalkkiviivoilta huudella kun on maraton vielä juoksematta

 

[vieras]

Tässä olen nyt 1,5 vuoden äitikokemuksella seurannut lapsia paljon kerhoissa ja kaveripiirissä ja voin sanoa vain sen, että lapset ovat hyvin erilaisia. Toiset vain istuskelevat hiljaa paikallaan ja toiset reuhoavat minkä kerkeävät. Silti tietenkin perheessä pitää olla yhteiset säännöt ja kyläpaikassa kyläpaikan säännöt, mutta ymmärrän nykyään paremmin toisia äitejä. Vaikka sen sanominen lienee vierasta tällä palstalla. Ja huom!: äiditkin ovat erilaisia ja erilaisilla lahjoilla ja hermoilla ja voimilla varustettuja.

 

[vieras]

Esikoinen on nyt vasta vähän alle puolivuotias, mutta mulla on jo tarkka näkemys siitä, mitä meillä saa tehdä ja mitä ei. Kaikki edellämainitsemasi asiat (sängyllä hyppiminen, pöydässä leikkiminen etc) on meillä kiellety! Ulkona riehutaan, sisällä leikitään nätisti. Sängyt on nukkumista varten, ruokapöytä syömistä varten. Mä en voi sietää lapsia, jotka on "yli-energisiä", hallitsemattomia ja huono käytöksisiä. Tietysti kaikki lapset on joskus sellasia, mutta mä ainakin yritän parhaani mukaan pitää kuria ja järjestystä.

Ja tiedän.. Se ei tule olemaan helppoa.

Buhahhahhaa.. Saanen nauraa. Tuu sitten vuoden päästä kertomaan kommentit uudelleen.

Lapset nyt vain on "hallitsemattomia".

 

[Towanda]

Noo, mun mielestä pääsee pidemmän päälle helpommalla kun lapsille asetetaan tietyt rajat ja säännöt.

 

[Towanda]

Esikoinen on nyt vasta vähän alle puolivuotias, mutta mulla on jo tarkka näkemys siitä, mitä meillä saa tehdä ja mitä ei. Kaikki edellämainitsemasi asiat (sängyllä hyppiminen, pöydässä leikkiminen etc) on meillä kiellety! Ulkona riehutaan, sisällä leikitään nätisti. Sängyt on nukkumista varten, ruokapöytä syömistä varten. Mä en voi sietää lapsia, jotka on "yli-energisiä", hallitsemattomia ja huono käytöksisiä. Tietysti kaikki lapset on joskus sellasia, mutta mä ainakin yritän parhaani mukaan pitää kuria ja järjestystä.

Ja tiedän.. Se ei tule olemaan helppoa.

Tää oli kyllä päivän hupaisin kirjoitus. Hyvä se on kalkkiviivoilta huudella kun on maraton vielä juoksematta

Jaa, kyllä meillä ainakin on alusta asti toiminu tää. Kohta esikoinen on 4v.

 

[ei niin täydellinen]

Tässä olen nyt 1,5 vuoden äitikokemuksella seurannut lapsia paljon kerhoissa ja kaveripiirissä ja voin sanoa vain sen, että lapset ovat hyvin erilaisia. Toiset vain istuskelevat hiljaa paikallaan ja toiset reuhoavat minkä kerkeävät. Silti tietenkin perheessä pitää olla yhteiset säännöt ja kyläpaikassa kyläpaikan säännöt, mutta ymmärrän nykyään paremmin toisia äitejä. Vaikka sen sanominen lienee vierasta tällä palstalla. Ja huom!: äiditkin ovat erilaisia ja erilaisilla lahjoilla ja hermoilla ja voimilla varustettuja.

Ruusu sinulle .
Minun esikoiseni sattui olemaan vilkas reuhaaja ja on opettanut minulle enemmän äitiydestä, kasvatuksesta, hermojen menetyksestä ja haasteista kuin muut lapseni yhteensä.
Jotkut rauhallisten kaverien äidit aikoinaan varmaan paheksuivatkin minua ja lastani, vaikka toki näkivät, että yritän pitää lasta aisoissa ja opastaa... Mutta muutama tuttu äiti on sanonut, että kun esikoisen jälkeen syntyi toinen, joka oli temperamentiltaan toista maata on "täydellisen äidin fiilis" karissut ja on oppinut, ettei kaikkea voi kaikesta yrittämisestä ja kasvattamisesta huolimatta hallita. Niin paljon on kiinni lapsesta ja temperamentista.
Hauskinta on, että temperamentti on ja pysyy aika vakaasti, mutta tiettyä oppimista ja rauhoittumistakin voi ajan kanssa tapahtua.

 

[minä vain]

Esikoinen on nyt vasta vähän alle puolivuotias, mutta mulla on jo tarkka näkemys siitä, mitä meillä saa tehdä ja mitä ei. Kaikki edellämainitsemasi asiat (sängyllä hyppiminen, pöydässä leikkiminen etc) on meillä kiellety! Ulkona riehutaan, sisällä leikitään nätisti. Sängyt on nukkumista varten, ruokapöytä syömistä varten. Mä en voi sietää lapsia, jotka on "yli-energisiä", hallitsemattomia ja huono käytöksisiä. Tietysti kaikki lapset on joskus sellasia, mutta mä ainakin yritän parhaani mukaan pitää kuria ja järjestystä.

Ja tiedän.. Se ei tule olemaan helppoa.

Tää oli kyllä päivän hupaisin kirjoitus. Hyvä se on kalkkiviivoilta huudella kun on maraton vielä juoksematta

Tota... Mullakin on vain 1,5v tytsy, mutta noi asiat on sille ollu helppo opettaa. Ainakin toistaiseksi uskoo. Toki tyttö on ns.helppo lapsi. Toinen tossa ylempänä sanoo ainakin yrittävänsä. olis eri asia jos varmaksi sanois et heillä ei lapset noita juttuja tee...

 

[Ap]

Noo, mun mielestä pääsee pidemmän päälle helpommalla kun lapsille asetetaan tietyt rajat ja säännöt.

Ehdottomasti lapsilla tulee olla tietyt rajat ja säännöt. Piste. Kyse on vain siitä, että kuinka monia niitä sääntöjä tulee olla ja missä vaiheessa. Mielestäni rajat ovat rakkautta, mutta lasten tulee saada myös tehdä rauhassa omaa työtään, eli leikkiä.

 

[Towanda]

Noo, mun mielestä pääsee pidemmän päälle helpommalla kun lapsille asetetaan tietyt rajat ja säännöt.

Ehdottomasti lapsilla tulee olla tietyt rajat ja säännöt. Piste. Kyse on vain siitä, että kuinka monia niitä sääntöjä tulee olla ja missä vaiheessa. Mielestäni rajat ovat rakkautta, mutta lasten tulee saada myös tehdä rauhassa omaa työtään, eli leikkiä.

Ihan totta. Meillä vaan sattuu olemaan muutama paikka missä ei todellakaan leikitä.

 

[Logotar]

meillä tyttö täyttää kaksi vuotta.

Kotona saa touhuta melko vapaasti, useimpia laatikoita tonkia jne. Sängyssä saa vielä hyppiä kun se on vanha ja romu, yritän rajoittaa sitten kun tulee uusi sänky.

Meillä syödään jotankuinkin vain ja ainoastaan pöydän ääressä. Myöskään juomia ei kuljetella ympäri kämppää, poikkeuksena sairastelupäivät kun annan juomapulloon mehua että sitä nestettä menisi.

Ruokapöydässä ei leikitä ja sotketa tahallaan, jos ei ruoka maistu se on kiitos ja pois pöydästä. Kädet ja naama pestään AINA ruokailun jälkeen, tämän tyttö jo osaa itse ja lähtee suoraan pöydästä pesulle. Myös vessareissujen jälkeen pestään kädet, tätä joutuu joskus vähän tinkaamaan mutta yleensä kiipeää heti ite jakkaralle käsienpesua varten.

käytöstapoja ei vänkäämällä vängätä mutta esimerkki toimii hyvin. Tyttö yleensä aina sanoo ite jo kiitos kun saa jotain ja jos itse antaa niin sanoo "yvähyvä" eli ole hyvä. Lapsethan oppii mallista, ei se hyödytä lasta yrittää johonkin muottiin sovittaa jos itse toimii eri tavalla...

 

[tuo yksi tuossa]

Tässä olen nyt 1,5 vuoden äitikokemuksella seurannut lapsia paljon kerhoissa ja kaveripiirissä ja voin sanoa vain sen, että lapset ovat hyvin erilaisia. Toiset vain istuskelevat hiljaa paikallaan ja toiset reuhoavat minkä kerkeävät. Silti tietenkin perheessä pitää olla yhteiset säännöt ja kyläpaikassa kyläpaikan säännöt, mutta ymmärrän nykyään paremmin toisia äitejä. Vaikka sen sanominen lienee vierasta tällä palstalla. Ja huom!: äiditkin ovat erilaisia ja erilaisilla lahjoilla ja hermoilla ja voimilla varustettuja.

Ruusu sinulle .
Minun esikoiseni sattui olemaan vilkas reuhaaja ja on opettanut minulle enemmän äitiydestä, kasvatuksesta, hermojen menetyksestä ja haasteista kuin muut lapseni yhteensä.
Jotkut rauhallisten kaverien äidit aikoinaan varmaan paheksuivatkin minua ja lastani, vaikka toki näkivät, että yritän pitää lasta aisoissa ja opastaa... Mutta muutama tuttu äiti on sanonut, että kun esikoisen jälkeen syntyi toinen, joka oli temperamentiltaan toista maata on "täydellisen äidin fiilis" karissut ja on oppinut, ettei kaikkea voi kaikesta yrittämisestä ja kasvattamisesta huolimatta hallita. Niin paljon on kiinni lapsesta ja temperamentista.
Hauskinta on, että temperamentti on ja pysyy aika vakaasti, mutta tiettyä oppimista ja rauhoittumistakin voi ajan kanssa tapahtua.

Ehkä arvaat, minkälaisella temperamentilla minun taaperoni on varustettu... Kiitos ruususta! Erot temperamentissa huomasi muuten ihan muutaman kuukauden ikäsenä samanikäisistä vauvoista. Olin esimerkiksi aivan äimänkäkenä, kun yksikin vauva vain kuolasi yhtä ainoaa ja vielä tuttua lelua paikallaan yli tunnin! Samassa ajassa oma vauvani oli tutustunut ja turhautunut koko lelukopan sisältöön..

 

[Ap]

Noo, mun mielestä pääsee pidemmän päälle helpommalla kun lapsille asetetaan tietyt rajat ja säännöt.

Ehdottomasti lapsilla tulee olla tietyt rajat ja säännöt. Piste. Kyse on vain siitä, että kuinka monia niitä sääntöjä tulee olla ja missä vaiheessa. Mielestäni rajat ovat rakkautta, mutta lasten tulee saada myös tehdä rauhassa omaa työtään, eli leikkiä.

Ihan totta. Meillä vaan sattuu olemaan muutama paikka missä ei todellakaan leikitä.

Juu, ei meilläkään leikitä esim. pakastimessa, allaskaapeissa, wc:ssä, etc.

 

[mk]

Mä en ymmärrä miten normaalien käytöstapojen opettaminen lapselle voi olla jonkun vanhemman mielestä hankalaa. Edellyttäen nyt että lapsella ei ole mitään pahaa ADHDtä tai vastaavaa sairautta. Meillä jo 1 vuotias tiesi varsin hyvin ettei telkkariin jne kosketa, kaukosäätimet ei ole leluja, ruoka syödään nätisti pöydässä ym. Riehumiset on erikseen, mutta silloinkan ei hajoteta paikkoja tai satuteta ketään. ja se tehdään turvallisissa oloissa, eikä sohvalla tai sängyllä pomppien. Kaikki tavarat on saaneet olla paikoillaan, jos ottaa jotain kiellettyä niin riittää että sanotaan tuohan se varovasti äidille. Eipä ole sitten ollut ongelmia ihmisten ilmoillakaan, ja hyväntuulinen sosiaalinen lapsi tuo 2 v on.

Lapsesi ei ole siis tarpeeksi utelias?

 

[mk]

Mä en ymmärrä miten normaalien käytöstapojen opettaminen lapselle voi olla jonkun vanhemman mielestä hankalaa. Edellyttäen nyt että lapsella ei ole mitään pahaa ADHDtä tai vastaavaa sairautta. Meillä jo 1 vuotias tiesi varsin hyvin ettei telkkariin jne kosketa, kaukosäätimet ei ole leluja, ruoka syödään nätisti pöydässä ym. Riehumiset on erikseen, mutta silloinkan ei hajoteta paikkoja tai satuteta ketään. ja se tehdään turvallisissa oloissa, eikä sohvalla tai sängyllä pomppien. Kaikki tavarat on saaneet olla paikoillaan, jos ottaa jotain kiellettyä niin riittää että sanotaan tuohan se varovasti äidille. Eipä ole sitten ollut ongelmia ihmisten ilmoillakaan, ja hyväntuulinen sosiaalinen lapsi tuo 2 v on.

Lapsesi ei ole siis tarpeeksi utelias?