Kuinka oppia pitämään yhteyttä kavereihin?

[nyyh]

Mulla on ongelmana, etten osaa pitää yhteyttä ihmisiin. Jos joku lähettää mulle viestiä, vastaan kyllä ja juttelen mielelläni, mutta itse aloitteen tekeminen tuntuu ylitsepääsemättömän vaikealta.

Ei ole kyse siitä, että ajattelisin olevani jotenkin taakaksi tai etten olisi kaveruuden arvoinen. Tiedän kyllä, että nämä ihmiset arvostavat minua ja haluavat olla tekemisissä kanssani. Mutta jostain syystä en vaan saa lähetettyä edes yhtä tekstaria, jolla alottaisi keskustelun.

Esimerkiksi nyt muutin takaisin kaupunkiin, josta muutin vuosi sitten pois. Olen asunut täällä pian kuukauden, ja koko sen ajan mun on pitänyt lähettää vanhalle kaverille viestiä, että voitaisiin nähdä. Asia käy mielessä joka päivä ja koen huonoa omatuntoa, mutta mitään ei silti tapahdu.

Usein kyllä olen sellaisessa mielentilassa, etten hirveästi jaksaisi sosialisoida edes viestien kautta. Introvertti kun olen. Vaatii kyllä ihan tietynlaisen mielentilan multa, että oma-alotteisesti lähtisin viestittämään. Tämä on ollut ongelmana myös parisuhteiden aloituksessa, kun miehet saavat sellaisen kuvan, ettei minua kiinnosta kun en itse lähetä viestiä. Vaikka mielelläni kyllä keskustelenkin, kun he minulle lähettävät.

Pitäisköhän ottaa joku "kerran viikossa" -viestittely hetki jolloin ottaisin yhteyttä ihmisiin. Plaah.

 

[viera.s]

Viestistä syntyy ylimielinen vaikutelma. Niinkuin viestisi olisi joku suuri laupeudenosoitus vanhalle kaverille, samalla myös ikävä velvollisuus, jonka laiminlyönnistä tunnet huonoa omatuntoa. Ja lähettäisitkö tosiaan viestin "voitaisiin nähdä" etkä normaalimpaa "voitaisiinko nähdä/olisi kiva nähdä pitkästä aikaa"?

Ei sinun ole mikään pakko viestitellä kenellekään, jos et halua sosiaalisia suhteita ylläpitää. Jos todella haluaisit vanhan kaverisi nähdä, yhden tekstarin näpyttelemisen ei pitäisi olla ylivoimasta, kirjoitithan tännekin paljon pidemmän viestin aiheesta.

 

["Jjjjj"]

Mä ymmärrän ap:tä. Mullekin on tosi vaikeaa ottaa yhteyttä kehenkään - jopa omaan äitiin. Tosi hankala ja huonoa omaa tuntoa aiheuttava asia. Joskus auttaa, kun mies sanoo mun tuskaillessa "pitäis soittaa sille...", että soita nyt heti niin on sitten hoidettu.

 

[alkup.nyyh]

Viestistä syntyy ylimielinen vaikutelma. Niinkuin viestisi olisi joku suuri laupeudenosoitus vanhalle kaverille, samalla myös ikävä velvollisuus, jonka laiminlyönnistä tunnet huonoa omatuntoa. Ja lähettäisitkö tosiaan viestin "voitaisiin nähdä" etkä normaalimpaa "voitaisiinko nähdä/olisi kiva nähdä pitkästä aikaa"?

Ei sinun ole mikään pakko viestitellä kenellekään, jos et halua sosiaalisia suhteita ylläpitää. Jos todella haluaisit vanhan kaverisi nähdä, yhden tekstarin näpyttelemisen ei pitäisi olla ylivoimasta, kirjoitithan tännekin paljon pidemmän viestin aiheesta.

Ylimielinen tuskin olen asian suhteen. Ja en tietenkään lähettäisi pelkästään "voitaisiin nähdä", ihankuin minä sen päättäisin yksinäni millon minua saa nähdä Mutta kyseisessä tilanteessa, josta mainitsin, oli jo aikaisemmin puhetta siitä että nähdään kun muutan.

Tämäkin kaveri on samanlainen kuin minä, harvemmin ottaa yhteyttä minuun vaikka mielellämme nähdään toisiamme. En siis koe sitä minkäänlaisena "velvollisuutena" vaan ihan vaan sen takia kun kavereiden kanssa on kivaa olla ja pitää yhteyttä. Mutta on se vaan niin vaikeaa. Parhaaseen ystävääni pidän tosin paljonkin yhteyttä ehkä siksi, että ei tarvitse "jaaritella" smalltalk tyyppistä mitäkuuluu höpinöitä, voi vaan mennä suoraan asiaan.