oltiin vissiin virallisesti ehditty kuukausi seurustella, kunnes miehen asunnossa tapahtui vesivahinko (yläkerran asunnosta vedet katosta läpi) ja asunto meni remonttiin.
Remontin piti kestää 3kk:tta joten mies käytännössä asu mun luona.
Remppa kuitenkin valmistui kuukaudessa, mutta todettiin että ei jaksa raahata heti tavaroita takaisin ja laitettiin miehen asunto vuokralle
Remontin piti kestää 3kk:tta joten mies käytännössä asu mun luona.
Remppa kuitenkin valmistui kuukaudessa, mutta todettiin että ei jaksa raahata heti tavaroita takaisin ja laitettiin miehen asunto vuokralle
"viivi"
Oltiin oltu yhdessä n. 2-3 kuukautta, kun mies muutti meille. Mulla oli kaksi lasta, mutta kaikki tuntu niin oikealle ja lapset sekä mies tykkäsivät toisistaan. Tuo oikealle tuntuva tunne sai meidät noin toimimaan, vaikka se kuulostaisi muiden noin tehdessä hullulle...
Niin, siitä sit parin kuukauden päästä mentiin kihloihin, kihloista puolen vuoden päästä naimisiin ja nyt meidän yhteinen lapsi on muutaman kuukauden ja kaikki on loistavasti! <3
Niin, siitä sit parin kuukauden päästä mentiin kihloihin, kihloista puolen vuoden päästä naimisiin ja nyt meidän yhteinen lapsi on muutaman kuukauden ja kaikki on loistavasti! <3
"heips"
Kuten mekin, ja 6 vuotta on sitä jatkunut
"Vieras"
Ei kukaan voi tietää, että millä tasolla te olette... Itse olen myös ollut nopea liikkeissäni, että sillä tavalla kyllä ymmärrän sinua, mutta silti ehkä neuvoisin malttamaan mielen. Edelliset päätöksesikään ei ole ehkä olleet ihan oikeita, kun sinulla pari lasta jo onkin, joten kyllä sinun on oltava nyt varovaisempi. Ei ole hirveän hyvä, että tekin menisitte nyt tekemään lapsia, ja huomaisitte vasta sitten, että se olikin vain rakkauden alkuhuumaa, ettekä sovikaan yhteen niin hyvin...
En ole mitenkään tuomitsemassa, kun on meillä kaikilla omat painolastimme (paitsi suurin osa tämän palstan mammoista on tietty täydellisiä), mutta kannattaa tosiaan pohtia. Ehkä se oikea päätös on muuttaa yhteen heti, mutta eipä täältä voi varmasti sanoa mitään.
En ole mitenkään tuomitsemassa, kun on meillä kaikilla omat painolastimme (paitsi suurin osa tämän palstan mammoista on tietty täydellisiä), mutta kannattaa tosiaan pohtia. Ehkä se oikea päätös on muuttaa yhteen heti, mutta eipä täältä voi varmasti sanoa mitään.
"vieras"
Reilu vuoden seurustelun jälkeen. Muutettiin suoraan yhteen heti kun "lennettiin pesästä". Eli kumpikaan ei ole koskaan asunut yksin.
"kata"
2 kk oltiin seurusteltu, kun muutettiin vanhempiemme nurkista omaan kämppään. Se vain tuntui oikealta ratkaisulta ja kun hän oli ja on se oikea mies mulle!
Yhteiseloa nyt takana 15 vuotta ja neljä lasta.
Yhteiseloa nyt takana 15 vuotta ja neljä lasta.
"lapset"
2,5 vuoden seurustelun jälkeen. Sen takia tosin noin myöhään, kun oltiin niin nuoria. Muutettiin siis yhteen samalla kun "lennettiin pesästä", samoin kuin tuo yksi "vieras" tuossa edellä.
Itseäni kyllä vähän epäilyttäis noin lyhyen tuttavuuden jälkeen antaa jonkun miehen muuttaa asumaan yhdessä mun lasten kanssa. Perusteellisempaa tuntemusta tyypistä kaipaisin. Ja niinhän se on, että suhteessa se rakastumisvaihe kestää yleensä n. 2 vuotta, minkä jälkeen saattaa tulla helpommin ero, joten kannattais nyt ainakin olla suht. varma että jaksaa myös sen miehen ärsytävät piirteet (joita et tosin ole varmaan vielä huomannut tai ne eivät vielä tunnu rasittavilta). Kannattaa miettiä, minkälaisen tuttavuuden perusteella luot lapsillesi uuden perheen ja samalla altistat heidät perheen hajoamiselle mahdollisen eron tullessa. Mutta jos olet miehestä 99,9% varma, niin voihan sen ajatella niinkin, ettei aina voi jossitella, vaan joskus on hyvä toimia. Ajattele kuitenkin lastesi parasta!
Itseäni kyllä vähän epäilyttäis noin lyhyen tuttavuuden jälkeen antaa jonkun miehen muuttaa asumaan yhdessä mun lasten kanssa. Perusteellisempaa tuntemusta tyypistä kaipaisin. Ja niinhän se on, että suhteessa se rakastumisvaihe kestää yleensä n. 2 vuotta, minkä jälkeen saattaa tulla helpommin ero, joten kannattais nyt ainakin olla suht. varma että jaksaa myös sen miehen ärsytävät piirteet (joita et tosin ole varmaan vielä huomannut tai ne eivät vielä tunnu rasittavilta). Kannattaa miettiä, minkälaisen tuttavuuden perusteella luot lapsillesi uuden perheen ja samalla altistat heidät perheen hajoamiselle mahdollisen eron tullessa. Mutta jos olet miehestä 99,9% varma, niin voihan sen ajatella niinkin, ettei aina voi jossitella, vaan joskus on hyvä toimia. Ajattele kuitenkin lastesi parasta!
Käytännössä meilkein samoin tein. Mun kaverilla oli kämppä tyhjillään ja asuskeltiin siellä sitte pari kuukautta, kunnes saatiin oma vuokrakämppä.
Vielä ei ollut silloin lapsia kuvioissa ja se tietty helpotti tilannetta.
Vielä ei ollut silloin lapsia kuvioissa ja se tietty helpotti tilannetta.
huji
Kaks kuukautta meni meillä mut en todellakaan tekis niin jos olis lapsia! Meillä siis ei ollut kummallakaan. Enkä välttämättä silloinkaan jos olis nähnyt vaan noin harvoin ettei oo todellakaan mitään käsitystä siitä, mitä se oikea yhdessäolo on.
"hmm"
Me tavallaan kyllä oli tunnettu pidempään, mutta tosiaan huhtikuussa alettiin olla kimpassa ja heinäkuun alussa muutettiin yhteen. Missään vaiheessa ei epäilyttänyt, se vaan tuntui oikealta. Koskaan elämässäni en ole ollut niin varma mistään. Jotenkin sen vaan tiesi.
"mie"
1 kk ensitapaamisesta, mut kun lapsia on tilanteessa mukana niin en ihan viel uskaltais kokeilla.
"Noo"
Perjantaina alettiin seurustelemaan ja minä muutin miehen luo maanataina = 2½ vrk
Nyt oltu yhdessä 18v 9kk 20pv
Nyt oltu yhdessä 18v 9kk 20pv
JONSERED Karhunkantaja
Toisten treffien jälkeen äijä toi kassinsa asuntooni. Ja reilut 10 vuotta myöhemmin rakkaan LP-kokoelmansa meille rakentamaansa kotiin. Joissain asioissa ei parane kiirehtiä...
Joissain asioissa ei parane kiirehtiä...Päädyttiin siihen koska muutenkin oltiin saman katon alla 24/7, kaupungissa ei ollut järkeä maksaa vuokraa 2 asunnosta kun tarjolla oli 1 isompi..
Ei pelottanut, ei ollut mitään menetettävää joten miksi pelätä..Ja joo, on mennyt ilman isompia mutkia.
kalamata
kiitos kaikille vastauksista. joka lähtöönhän niitä kokemuksia tuli.
siksi siis tännekkin halusin kirjottaa ja lähinnä siis purkaa mieltä, en niinkään hakea teiltä vastausta. mutta juuri erilaisia näkökulmia asiaan.
ois tietty kiva kuulla semmosia juttuja, jossa äkki muutettu yhteen ja sitten homma ei ole toimutkaan. mitkä asiat nousi sillon esille ja mikä tuntu olevan syy eroon sitten?
ite oon aika nopea käänteissäni ja tiedän etten tule ikinä jaksamaan tämmöstä kaukusuhdetta vuotta kauempaa, mutta kun on lapset niin se on minua rauhottanu ja saanu miettimään ihan eri lailla omia halujani.
mies kyllä luotettava ja aika pitkä, tosin lapseton, avioliitto on takana, josta eronnut viitisen vuotta sitten. olen ohimennen tavannut hänen eksänsäkin, joka vaikutti kaikin puolin normaalilta ja on siis itse jo uudessa suhteessa.
on vain niin kovin vaikeata tietää mikä olisi hyväksi ja millä tätä ikävääkään jaksaa jos ei yhteen toviin muuteta!
siksi siis tännekkin halusin kirjottaa ja lähinnä siis purkaa mieltä, en niinkään hakea teiltä vastausta. mutta juuri erilaisia näkökulmia asiaan.
ois tietty kiva kuulla semmosia juttuja, jossa äkki muutettu yhteen ja sitten homma ei ole toimutkaan. mitkä asiat nousi sillon esille ja mikä tuntu olevan syy eroon sitten?
ite oon aika nopea käänteissäni ja tiedän etten tule ikinä jaksamaan tämmöstä kaukusuhdetta vuotta kauempaa, mutta kun on lapset niin se on minua rauhottanu ja saanu miettimään ihan eri lailla omia halujani.
mies kyllä luotettava ja aika pitkä, tosin lapseton, avioliitto on takana, josta eronnut viitisen vuotta sitten. olen ohimennen tavannut hänen eksänsäkin, joka vaikutti kaikin puolin normaalilta ja on siis itse jo uudessa suhteessa.
on vain niin kovin vaikeata tietää mikä olisi hyväksi ja millä tätä ikävääkään jaksaa jos ei yhteen toviin muuteta!