Y
yksinäinen
Vieras
Tuntuu että olen ihan umpikujassa, olen yksin ja yksinäinen. No onhan mulla lapset, mutta ei ketään aikuista tueksi ja turvaksi. Olen aina 24/7 lasten kanssa. Koskaan en käy ilman lapsia missään. Lapset eivät ole koskaan yökylässä missään, joten olen täysin sidottuna heihin.
Haluaisin ja kaipaan niin paljon aikuista juttu seuraa ja myös jonkun joka ottaisi kiinni ja halaisi kun paha olla ja tuntuu että maailma murjoo. Mutta en löydä tai en osaa etsiä itselleni seuraa. Perhekerhot yms eivät ole mun juttuni, niissä tunnen itseni aivan vieraaksi ja ulkopuoliseksi. Osa syynä etten tutustu uusiin ihmisiin on varmasti se etten käy missään, mutta myös se että mun on todella, todella, vaikea luottaa ihmisiin. Kun en luota oikein itseenikään. Epäilen ja pelkään aina sitä pahenta että muhun sattuu jälleen ja siksi ehkä olenkin niin syrjäytynyt ja luonut itselleni "panssarin"
Haluaisin ja kaipaan niin paljon aikuista juttu seuraa ja myös jonkun joka ottaisi kiinni ja halaisi kun paha olla ja tuntuu että maailma murjoo. Mutta en löydä tai en osaa etsiä itselleni seuraa. Perhekerhot yms eivät ole mun juttuni, niissä tunnen itseni aivan vieraaksi ja ulkopuoliseksi. Osa syynä etten tutustu uusiin ihmisiin on varmasti se etten käy missään, mutta myös se että mun on todella, todella, vaikea luottaa ihmisiin. Kun en luota oikein itseenikään. Epäilen ja pelkään aina sitä pahenta että muhun sattuu jälleen ja siksi ehkä olenkin niin syrjäytynyt ja luonut itselleni "panssarin"
